Lukihäiriö, oppiminen ja koulunkäynti

Lukeminen ja kirjoittaminen ovat tärkeitä taitoja koulua käydessä ja opiskellessa. Niiden avulla opiskellaan uutta ja näytetään kerättyä osaamista. Lukihäiriöiselle lukeminen saattaa olla hidasta, vaikeaa ja epämotivoivaa, oikeinkirjoitus virheellistä sekä vieraat kielet ja matemaattiset aineet vaikeita. Onko lukihäiriöisen tästä huolimatta mahdollista selvitä kunnialla koulusta ja jatkaa jopa akateemisten opintojen parissa?

Loppuuko lukihäiriöisen motivaatio?

Vaikeudet lukemisessa ja kirjoittamisessa aiheuttavat usein kiinnostuksen menettämisen kyseisiä asioita kohtaan. Tämän vuoksi on erityisen tärkeää antaa lukihäiriöiselle oppilaalle mielekkäitä oppimisen kokemuksia, joilla vahvistetaan opiskelumotivaatiota. Kouluikäisen motivaation puute ei välttämättä aina johdu kuitenkaan itse lukihäiriöisestä lapsesta/nuoresta itsestään. Motivaation sammumiseen voi vaikuttaa myös se miten lukihäiriö otetaan koulussa huomioon. Millä tavoin vaikeuksiin on puututtu ja millaisia mahdollisuuksia erilaiseen oppimiseen on annettu? Onko vaikeuksia huomattu? Ovatko opettajat/vanhemmat edes tietoisia lukihäiriöstä sekä sen parhaista tukimalleista?  

Ilman riittävää tukea lukihäiriöinen oppilas voi tuntea, että ei kannata edes yrittää, kun onnistumisen kokemuksia ei synny. Tämän vuoksi lukihäiriöiden tunnistaminen sekä tukeminen ovat keskeisessä asemassa lukihäiriöisen oppilaan opiskelumotivaation ylläpitämisessä.

Piilevä lukihäiriö tarvitsee myös apua

Aina opettajatkaan eivät huomaa oppilaan lukihäiriötä. Lukihäiriö voi olla tyypiltään huomaamattomampi tai oppilas voi pyrkiä pitämään ongelmiaan piilossa, jolloin opettajan on vaikeampi huomata mistä ongelmat voisivat johtua. Lukihäiriöinen saattaa piilotella ongelmaansa, koska pelkää tulevansa tuomituksi tai olevansa erilainen kuin muut, jos toisi ongelmat esille.

Ongelmia voi aiheuttaa myös lukihäiriöisen oppilaan ahkera työskenteleminen. Hän voi nähdä huomattavan paljon vaivaa ja aikaa pärjätäkseen koulussa. Tällöin hänen vaikeuksiaan ei aina huomata ja hän voi jäädä tukikeinojen ulkopuolelle. Saman ongelman voi aiheuttaa myös se, että vanhemmat auttavat ja tekevät kotona oppilaan kanssa kohtuuttoman paljon töitä, jotta hän pärjäisi koulussa. Opettajat voivat silloin ajatella, että oppilas ei tarvitse tukea oppimisvaikeuksiin, koska hän pärjää koulussa riittävän hyvin. Tällöin ohitetaan se tosiasia, kuinka paljon oppilas perheineen käyttää aikaa ja vaivaa turvatakseen koulussa pärjäämisen.

Lukihäiriön toteaminen on tärkeää, jotta oppilas ja ympäristö saavat nimen vaikeuksille. Näin vaikeuksiin on myös mahdollista puuttua ja vaikuttaa lukihäiriöisen oppilaan oppimiseen ja oppimisen tuloksiin. Mitä aikaisemmin lukihäiriö todetaan, sen helpompi lukihäiriöisen koulutie tulee olemaan. Tunnistetun lukihäiriön ja oikeiden tukitoimenpiteiden avulla hän saa paremmat eväät ja mahdollisuudet oppimiseen.

Onnistuvatko jatko­-opinnot?

Lukihäiriö ei ole este opinnoille. Kunhan lukihäiriöinen löytää oman parhaan tapansa oppia ja omaksua asioita sekä saa ympäristön tukea siihen, on hänellä kaikki samat mahdollisuudet kuin ilman lukihäiriötä. On myös jokaisen lukihäiriöisen omasta kärsivällisyydestä kiinni, kuinka paljon jaksaa nähdä vaivaa omien oikeuksien ja tukikeinojen eteen. 

Lue seuraavassa blogitekstissä lisää lukihäiriön erilaisista tukitoimenpiteistä...

Kirjoittajana on vasta valmistunut puheterapeutti, joka opiskeluaikana on perehtynyt lukihäiriöihin. 

Paloja purtavaksi - mitä tehdä, kun lapsi pureskelee vaatteita, tavaroita tai kynsiä?

Maailma on pullollaan pienille lapsille tarkoitettuja puruleluja. On jos minkä muotoista, väristä ja mallista. On viilennettäviä ja helistimen kanssa yhdessä olevia, erilaisia purupintoja ja lähes kaikkea mitä kuvitella saattaa.

Knobby Q -kehittävä purulelu (Chewy Tubes)

Puruleluja käytetään lapsen suun alueen toimintojen kehityksen tueksi ja esimerkiksi helpottamaan hampaiden puhkeamisen aiheuttamaa kutinaa tai tutin korvikkeeksi. Joillakin lapsilla tarve pureskeluun jatkuu kuitenkin vauvavaihetta pidempään. Syynä tähän voi olla tapa tai tottumus, joka voi liittyä esimerkiksi tilanteisiin, joissa vaaditaan keskittymistä tai tilanteissa, jotka hermostuttavat lasta. Joissain tapauksissa pureskelu voi liittyä myös kehityksellisiin vaikeuksiin, kuten sensorisen integraation (SI) vaikeuksiin tai autismin kirjon häiriöihin. 

Lapsi hakee pureskelulla sensorista stimulaatiota eli tuntoaistimuksia. Tällöin lapsi voi yhä kouluikäisenäkin pureskella ja jyrsiä esimerkiksi vaatteita, kyniä tai omia käsiään. Pureskelu tuottaa kuitenkin erilaisia haittoja, kuten pahaa hajua sekä vaatteiden rikkoutumista. Myös muiden ihmisten reaktiot pureskeluun voivat vaikuttaa negatiivisesti lapsen itsetuntoon.

Purukoru on sosiaalisesti hyväksyttävä ja harmiton apu silloin, kun keskittyminen
tai rentoutuminen on pureskellessa helpompaa.

Nykyään pureskelutarpeen ratkaisemiseen on kuitenkin onneksi olemassa erilaisia puremistarvetta varten kehitettyjä puruvälineitä. Niiden avulla pureskelu voidaan ohjata pois ei-toivotuista kohteista. Välineet ovat erilaisia riippuen käyttötarkoituksesta, on esim. kaulaan tai ranteeseen ripustettavia koruja, vaatteisiin avaimenperäklipsillä kiinnitettäviä purupaloja sekä erimuotoisia putkia tai tankoja.

Chew Easy -puruvälineen saa kiinnitettyä klipsulla vaatteisiin.

Puruvälineet ovat tarkoitettu suuhun vietäviksi, jonka vuoksi ne ovat valmistettu turvallisesta materiaalista, joka ei sisällä lyijyä, ftalaatteja, PVC:tä, BPA:ta tai lateksia. Puruvälineet on myös helppo pitää puhtaana, sillä useimmat niistä kestävät myös konepesua.

Mm. Grabber ja puruputki -puruvälineitä voidaan käyttää sekä
pureskelutarpeen tyydyttämiseen että oraalimotoriikan kuntoutukseen.

Puruvälineitä voidaan käyttää myös kuntouttavassa tarkoituksessa esim. puheterapeutin suosituksesta. Pureskelun tarpeen täyttämisen lisäksi puruvälineillä voidaan harjoittaa purentaa ja purentavoiman itsesäätelyä sekä vahvistaa leuan lihaksia.

Chewable rectangle purukoru
sopii äideille ja lapsille

Pureskeltavat korut ovat sopivia sekä pienten lasten äideille, että lapsille, joilla paidan kaulus meinaa eksyä suuhun. Pienten lasten äidit jättävät usein korujen käytön, sillä vauvat repivät ja syövät niitä. Pureskeltavat korut tuovat kuitenkin myös äideille mahdollisuuden korujen käyttämiseen asusteina. 

Ne ovat lapsille turvallisia maistella, eikä kuristumistakaan tarvitse pelätä. Useimmat kaulakorut ovat varustettu turvalukoilla, jotka aukeavat riittävän kovasta nykäisystä tai ne ovat muodoltaan moninkertaiseksi venyviä joustavia kierteitä. 

Korut sopivat hyvin myös lapsille, sillä korut ovat jatkuvasti lähellä ja helposti pureskeltavissa. Kaulakorujen lisäksi pureskeltavia koruja on myös käsikoruina sekä avaimenperinä. 

Kynän purupäitä käyttäessä ei haittaa vaikka kynänpää eksyisikin suuhun.

Mikäli kynät tahtovat olla järsittyjä ja pureskeltuja, voi toimiva ratkaisu olla pureskeltavat kynän suojukset. Suojus voi peittää koko kynän tai pelkästään kynän pään. Kynään kiinnitettävä pureskeluväline voi olla joillekin paras ratkaisu, sillä se on huomaamattomampi kuin monet muut pureskeluvälineet.

Jos lapsi hakee aististimulaatiota kuitenkin mieluummin kankaasta, voi kankainen huivi tai rannenauha olla paras vaihtoehto. Myös kankainen ja pestävä pureskeluun soveltuva avainnauha on yksi mahdollisuus. 

Yleensä tavaroiden ja vaatteiden pureskelu ei siis ole vain siitä kiinni, etteikö lasta olisi opetettu käyttäytymään hyvin. Toiminnan takana voi olla useita erilaisia syitä, joiden takia lapsi hakee suun avulla tuntoaistimuksia. Keinoja tämän toiminnan hyväksyttävämmäksi muokkaamiseksi on, mutta seuraavaksi haasteeksi voi osoittautua apuvälineen mukaan ottamisen muistaminen...  

Satuja ja kirjainleikkejä - Kuinka tukea alle kouluikäisen lapsen kielellisten taitojen kehitystä?

Johdata lapsi satujen ja kirjainten maailmaan

Lapsen saa helpoiten kiinnostumaan kirjaimista ja saduista, kun tutustumistuokiot ovat kytkettyinä leikkeihin ja peleihin. Oppimisesta ei pidä tehdä liian vakavaa. Harjoittelun tulee olla hauskaa ja toteuttaa lasta innostavien pelien ja leikkien kautta, jolloin oppiminen tapahtuu huomaamatta siinä sivussa.

Esikielelliset taidot (mm. sosiaalinen kommunikaatio, äänteiden erotteleminen & havainnointi, kirjain-äännevastaavuus, äänteiden yhdistäminen ja kielellinen lyhytkestoinen muisti) vahvistavat myöhempää luku- ja kirjoitustaidon oppimista. Sen takia näiden taitojen harjoittaminen jo ennen kouluikää on hyvin tärkeää. Ne ovat perusta myöhemmälle lukutaidolle.

Entä miten alle kouluikäistä lasta voidaan tsempata kielellisten taitojen oppimisen kanssa? 

Käyttäkää leikeissä paljon liikuntaa ja musiikkia. Ne tukevat lukemaan oppimista. Pienten lasten ja esikouluikäisten lasten tulisi saada paljon erilaisia virikkeitä tutustuessa kirjainten ja lukemisen maailmaan. Tutustukaa kirjaimiin mahdollisimman monipuolisesti ja vaihtelevasti. Erilaisia harjoituksia keksittäessä vain mielikuvitus on rajana. On tärkeä kuitenkin muistaa, että kaikki harjoitukset eivät kiinnosta kaikkia lapsia. Rakenna harjoitukset lapsen omien mielenkiinnon kohteiden ympärille.

Tässä joitakin esimerkkejä, miten kirjaimiin voidaan tutustua ja miten niitä voi mielekkäällä tavalla harjoitella:

•  Piirtäkää, maalatkaa tai värittäkää kirjaimia
•  Pelatkaa kirjaimilla esimerkiksi muistipelejä
•  muovailkaa kirjaimia
• Keksikää kirjaimille nimiä kuten "A=niinkuin ankka tai O=niinkuin omena" 
• Keksikää näistä loruja, jotka innostavat lasta
• Leipokaa vaikka kirjainten muotoisia pullia ja piparkakkuja! 
• Merkitkää hernepussit aakkosilla ja nostelkaa niitä vuorotellen
• Kirjaimia voidaan bongailla myös vaikka kirjoista; kuka löytää kirjan sivuilta ankan kirjaimen eli A:n tai mikä kirjain kurkistaa nallen takana? 

• Tehkää paljon toistoja!

• Muistakaa aina myös nimetä kirjaimet!

Aivan pienille on myös olemassa pehmokirjoja, joissa on paljon lapsille hyvin mielenkiintoisista asioita, kuten eläimiä. Tarkkailkaa kirjoja yhdessä ja nimeä asioita lapselle mahdollisimman monia kirjassa näkyviä asioita. Lapsen lukutaidon kannalta on oleellista, että lapsi kuulee pienestä asti paljon satuja ja tarinoita. Iltasatu on hyvä tapa tutustuttaa lasta satujen maailmaan.

Mitä tehdä jos lasta ei lukuhetket kiinnosta?

Pyri tuomaan lapsen arkeen päivittäisiä yhteisiä lukutuokioita. Pidä tuokiot aluksi lyhyinä ja hyödynnä lapsen mielenkiinnon kohteet. Älä pakota lasta, anna lapsen alussa päättää kauanko hän lukutuokiossa viihtyy. Lukutuokioita voi pidentää pikkuhiljaa. Ota myös herkästi huomioon lapsen omat aloitteet, jos lapsi esimerkiksi tarttuu johonkin kirjaan, ota pieni hetki aikaa ja lue/katsele yhdessä lapsen kanssa lapsen tuomaa kirjaa. Ole läsnä yhteisessä lukuhetkessä, pitäkää hetki rauhallisena ja keskittykää tämän hetken ajan kirjaan ja yhteiseen vuorovaikutukseen. Pikkuhiljaa lapsi oppii lukutuokioiden kuuluvan arkeen ja kun ne ovat lapselle mieluisia, alkaa hän odottamaan niitä. 

Lukekaa lapsen kanssa yhdessä, tutkikaa kirjan sivuja, osoitelkaa kuvia ja nimetkää niitä, esitä lapselle kysymyksiä ja lue lapselle. Tee lukuhetkestä rauhallinen ja lapselle mielenkiintoinen. Menkää lapselle mieluisaan paikkaan, oli se sitten sohvan nurkka, oma sänky tai vaikka tyynyistä ja patjoista rakennettu maja.

Käykää lapsen kanssa yhdessä kirjastossa. Anna lapsen tutkia kirjoja ja tutustua kirjojen maailmaan. Tee kirjastokäynnistä lapselle mieluinen, anna lapsen itse valita kirjoja, ja jääkää vaikka hetkeksi lukemaan kirjastoon, jos sieltä löytyy lapselle kiinnostava lukunurkkaus. Jos lapsi ei kirjastossa heti syty kirjojen maailmaan, anna lapsen rauhassa tutustua kirjaston kulttuuriin ja leikkiä, jos kirjastossa on lapsille joitakin leluja ja leikkinurkka. Tärkeintä on kuitenkin, että lapsi saa hyviä kokemuksia kirjastossa käynneistä. Tällä tavalla hän luultavammin haluaa sinne myös jatkossa, koska hän muistaa, että kirjasto oli se kiva paikka, siellä oli vaikka mitä kivoja kirjoja.

Miten taidot voivat olla yhteydessä myöhempään lukitaitoon

Tietyt merkit jo varhaislapsuudessa/lapsuudessa voivat viitata lukihäiriöön. Tulee kuitenkin muistaa, että merkit kertovat vain mahdollisuudesta puhkeavaan lukihäiriöön. Lukihäiriö voi toisaalta puhjeta kouluikäiselle myös ilman aikaisempia ennusmerkkejä. Tunnusmerkkejä lapsen myöhempään puhkeavaan lukihäiriöön voi olla muun muassa:

• perinnöllisyys
• kiinnostuksen puute kirjaimiin
• lukuhetket vanhemman kanssa eivät kiinnosta
• kynätehtävät eivät ole lapsen mieleen
• nimeämisen hitaus
• motoriikan ongelmat
• rytmitajun ongelmat

Lukihäiriön ilmaantumista lapsella ei voida kuitenkaan ennustaa. Mielessä on hyvä pitää, että jokainen kehittyy yksilöllisesti. Lapsella voi olla pienenä hyvätkin kielelliset valmiudet, mutta koulussa käy ilmi, että kirjoittamaan ja lukemaan oppiminen onkin hyvin työlästä. Toisaalta lapsella voi pienenä olla ongelmia ja kiinnostuksen puutetta, mutta kouluikäisenä lukemaan ja kirjoittamaan oppimisessa ei esiinny suurempia ongelmia.

Kirjoittajana on juuri valmistumassa oleva puheterapeutti, joka on jo opiskeluaikana toiminut lukihäiriöisten kanssa ja pyrkinyt löytämään motivoivia keinoja lapsille, joita kirjaimet eivät kauheasti innosta.

-Maija

Kuinka kesyttää sihtikurkku?

Kirjoitimme aiemmin bloggauksen "Älä laita kaikkea suuhun! Eipäs, kun laita vaan!" suun tunneaistimusten ja lihastoimintojen harjoittamisen tarpeellisuudesta lapsen puheen ja syömistaitojen kehitykselle. Nyt haluamme antaa vielä muutaman käytännön vinkin "sihtikurkkujen" eli yli yksivuotiaitten, karkeaa ruokaa vierastavien lasten vanhemmille ja heidän kanssaan toimiville muille aikuisille.

Pureskelua voi houkutella ainoastaan tarjoamalla karkeampaa ruokaa!

 Älä siis anna tilanteen pitkittyä, jos kiinteä ruoka ei maistu. Lapsi voi syödä riittävän energiamäärän saamiseksi sileämpääkin ruokaa, mutta useasti päivässä pitää antaa myös karkeaa ruokaa kokeiltavaksi. Karkean ruuan tarjoaminen on tärkeää, jotta lapsen tuntoaisti tottuu ruuan tuntumaan, kieli oppii siirtämään ruokaa poskihampaiden väliin ja pureskelutaidot kehittyvät.

Jätä osa perunasta ja pehmeäksi keitetyistä vihanneksista paloiksi, joko erikseen tai soseen joukkoon. Mitä pidempään tilanteen antaa jatkua, sitä hankalammaksi karkeaan ruokaan siirtyminen tulee. On tärkeää, että vanhemmat havainnoivat itseään ruokailutilanteessa. Olenko ahdistunut tai ärsyyntynyt tilanteesta? Minkälaisia haitallisia rutiineja tai temppuja ruokailutilanteeseen on mahdollisesti muodostunut? Miten voisin luoda tilanteesta mahdollisimman rennon.

Uhkailu ja pakottaminen ovat tässä haitallisia ja tilanteesta muodostuu helposti ”peli”, jota lapsi yrittää ohjailla. Jos ei ole akuuttia pelkoa aliravitsemuksesta, vanhempien kannattaa rohkeasti vapauttaa tilannetta, ja antaa lapsen syödä mahdollisimman paljon itse ja päättää itse ruoan määrä. Tarjoa lapselle säännöllisesti ruokaa 5 kertaa päivässä, äläkä anna välipaloja, vaikka lapsi olisi syönyt heikosti edellisellä ruoalla.

Pitkää pinnaan ja onnistumisen elämyksiä toivotellen...

Kirjoittajat ovat mm. syömisongelmien syiden ja seurausten kanssa työskenteleviä puheterapeutteja, jotka ovat myös itse äitejä.

Onko sanat sekaisin? Kyse voi olla lukihäiriöstä!

Lukihäiriö, lukivaikeus, lukemisen ja kirjoittamisen vaikeus, dysleksia.. Rakkaalla lapsella on monta nimeä!

Onko kirjaimia vaikea tunnistaa ja muistaa? Onko siinä nyt yksi vai kaksi konsonanttia? Onko äänteiden mieleenpainaminen haastavaa? Tuntuuko, että rivit hyppelevät lukiessa, eikä tektistä meinaa saada mitään tolkkua? Onko lukeminen hyvin hidasta ja vaikeaa? Entä onko oikeinkirjoittaminen vaikeaa? Onko vieraiden kielten oppiminen haastavaa? Tuttuja ongelmia? Lukihäiriöiselle kyllä! Jos lapselle nämä edellä olevat asiat tuottavat ongelmia, ei voida olettaa, että lukutaidon oppiminen olisi yhtään sen helpompaa ja sujuvampaa. Ei hätää, lukihäiriöinen lapsi, mikseipä myös aikuinenkin, ei ole asian kanssa yksin. Tutkimusten mukaan lukihäiriön esiintyvyys vaihtelee hieman sen mukaan, mitä kriteereitä käytetään, mutta ensimmäisen luokka-asteen oppilailla sitä esiintyy noin 10-15 %. Esiintyvyys voi vaihdella noin viidestä prosentista 20:een prosenttiin eri tutkimusten mukaan.

Tyypillisiä ongelmia lukihäiriöiselle lapselle ovat muun muassa:

•  Kirjainten hidas oppiminen ja äänteen yhdistäminen oikeaan kirjaimeen
•  Lukemisen hitaus
•  Nimeämisen hitaus
•  Kirjoitusvirheet sanoissa, erityisesti kaksoiskonsonanteissa, joissa myös pitkän ja lyhyen  äänteen kuulonerottelu voi olla vaikeaa
•  Luetun ymmärtäminen voi olla vaikeaa, mikä aiheuttaa koulussa ongelmia erityisesti  lukuaineissa. 
•  Vaikeudet matemaattisissa aineissa 
•  Vaikeus vieraiden kielten oppimisessa
•  Kiinnostuksen puute kirjaimiin, sanoihin ja kirjoihin 
• Kiinnostuksen puute voi näkyä myös kynätehtävien tekemisessä

Ongelmat ja niiden esiintyminen ovat kuitenkin hyvin yksilöllisiä. Kaikki lukihäiriöiset eivät omaa samoja ongelmia, toisilla niitä voi myös olla enemmän kuin toisilla. On tärkeä muistaa, että lukihäiriö ei ole sidoksissa älykkyyteen, näköön, kuuloon tai mihinkään neurologisperäiseen sairauteen. Lukihäiriöinen lapsi ei ole tyhmä vaan erilainen oppija.

Monesta asiasta sanotaan, että se ei ole este vaan hidaste. Tämä pätee hyvin mielestäni myös lukihäiriöön. Lukihäiriö ei tarkoita, että lapsella ei olisi mahdollisuutta oppia lukemaan. Oppiminen on vain hitaampaa ja vaikeampaa. Oikeilla eväillä lapsella on kuitenkin mahdollisuudet mihin vain. Hyvä ja ammattitaitoinen opettaja koulussa huomaa lukivaikeuden ja antaa oppilaalle mahdollisuuden oppimiseen omalla tavalla. Usein paras tukikeino on erityisopetus. Lapsen tulee saada oppia asiat omassa tahdissaan ja itselleen sopivimmalla keinolla. Lukihäiriöiselle lapselle tulee antaa aikaa kirjaimien ja lukemisen oppimiseen. Erityisopettajan kanssa lapsella on mahdollisuus käydä asioita läpi hänelle itselleen sopivalla tavalla ja rauhallisessa tilassa. Isossa luokassa lapsi saattaa häiriintyä helposti, eikä saa välttämättä henkilökohtaista tukea yhtä paljon kuin erityisopettajan luona. Lapsi saattaa kokea myös huonommuuden tunnetta omassa isossa luokassa, jos luokkakaverit oppivat nopeammin. Jokaisella on kuitenkin oikeus oppimiseen ja lukihäiriöiselle oppilaalle koulun tulisi antaa siihen tarvittavat tukikeinot.

Lukivaikeus tekee usein lukuaineiden opiskelun haasteelliseksi, koska lukemista kertyy sekä läksyistä että kokeisiin harjoittelusta. Osa lukihäiriöisistä lapsista voi saada koulukirjat myös äänikirjoina, mutta monet eivät inspiroidu niiden yksitotisesta ilmaisusta. Yksi tapa innostaa lasta lukemaan ääneen sekä vähentää kouluaineisiin liittyvien lukukertojen toistoa on antaa lapsen lukea itse läksykappaleet nauhalle, jota lapsi voi kuunnella myöhemmin kokeisiin kertaamisen yhteydessä. Nauhoittamista varten voi hankkia erillisen laitteen, kuten kuvan äänittävä ja toistava mikrofoni tai käyttää esim. älypuhelimen nauhoitustoimintoa. Älypuhelimen kanssa tosin kannattaa olla tarkkana, ettei mielenkiinto harhaudu jonnekin aivan muualle kuin läksyjen lukemiseen...   

Lukihäiriö voi aiheuttaa konkreettisten lukemisen ja kirjoittamisen taidon ongelmien lisäksi myös syvempiä ongelmia, jotka voivat ilmetä emotionaalisiana, fyysisinä ja psyykkisinä oireina. Se voi aiheuttaa vaikeuksia tunne-elämään sekä motivaation laskua koulua ja opiskelua kohtaan. Käsitys omasta itsestä voi olla huono, mikä vaikuttaa itsetunnon kehittymiseen. Lukuaineet, kielten opiskelu ja matematiikka voivat aiheuttaa lapselle hyvinkin suuria vaikeuksia, joka voi johtaa huonommuuden tunteisiin, turhautumiseen, masentumiseen ja jatkuviin kamppailuihin tehtävien kanssa. Jos lapsella on hyvin negatiivinen käsitys lukihäiriöstään tai jos lapselle ei anneta mahdollisuutta oppimiseen erilaisten tukitoimien kanssa voi lapselle kehittyä pelkoa koulua kohtaan ja hän voi alkaa välttelemään kouluun menemistä. Lukihäiriö voi vaikuttaa myös lapsen ja nuoren tulevaisuuteen, jatko-opiskelupaikan valintaan ja sitä kautta myöhempään ammatinvalintaan. Lukemisen ja kirjoittamisen vaikeus voi aiheuttaa henkilön syrjäytymistä ja pahimmillaan itsetuhoisia ajatuksia, jos hän kokee olevansa erilainen kuin muut eikä saa ympäristöltä tukea ja hyväksyntää lukihäiriötä kohtaan. Jokaisen lukihäiriö on kuitenkin oman laatuisensa, eivätkä kaikki koe lukihäiriön vaikuttavan muuhun elämään. On hyvin paljon kiinni myös siitä, miten ympäristö suhtautuu lapsen ja nuoren lukihäiriöön, saako lapsi sille hyväksyntää vai koetaanko se negatiivisena.

Syy lukihäiriöön on hyvin usein perinnöllinen. Yleensä lukihäiriöstä kärsivän lapsen vanhemmilla  tai toisella vanhemmalla on tai on ollut myös ongelmia lukemisen ja kirjoittamisen kanssa. Myös sisaruksilla voi olla lukihäiriö. Geeniperimän lisäksi toinen lukihäiriöön vaikuttava tekijä voi tulla sosiaalisesta perimästä. Onko lapsi saanut kotona lukemisen mallia? Lukevatko vanhemmat kotona kirjoja tai lehtiä? Ovatko vanhemmat kiinnostuneita lukemisesta? Ovatko lapset saaneet pienestä pitäen kuulla iltasatuja tai nauttia muista lukuhetkistä vanhempien kanssa? Kukaan ei tietenkään ole nenä kiinni kirjassa tai sanomalehdessä koko päivää, eikä tämä ole tarpeenkaan. Riittää, että lapsi saa myönteisiä kokemuksia lukemisesta ja oppii pienestä pitäen, että lukeminen ja lukuhetket voivat sisältyä päivittäiseen elämään.

Myönteiset kokemukset lukemisesta yhdessä vanhempien kanssa voivat auttaa ehkäisemään lukivaikeutta ja helpottavat vaikeuden kuntouttamista.

Jokainen on oma yksilönsä, eikä kukaan ole samanlainen. Joskus kuulee puhuttavan ns. normaaleista ihmisistä. Kuka täällä loppujen lopuksi on normaali? Mihin muka voidaan vetää raja normaalin ja epänormaalin välillä? Milloin lukihäiriöinen lapsi on erilainen kuin muut? Kuka sen päättää? Niinpä! Siinä vähän mietittävää. Annetaan kaikkien kukkien kukkia, eikä anneta pienten tai vähän isompien vaikeuksien rajoittaa lukihäiriöisen elämänhalua.  Näin tulevana puheterapeuttina olen hyvin innostunut tästä ammatista ja odotan mielenkiinnolla päästä kuntouttamaan myös lukihäiriön kanssa kamppailevia lapsia ja nuoria. Myös kotona voidaan tehdä paljon arkisia harjoituksia lapsen kanssa. Niistä enemmän seuraavassa blogipostauksessa!

Kirjoittaja on loppuvaiheen puheterapeuttiopiskelija, joka on viimeistelemässä omaa Pro gradu -tutkimustaan aiheesta lukihäiriö ja itsetunto.

-Maija Niemelä

Ylös, ulos ja liikkumaan! (2/2)

Kesän alussa kirjoittelimme liikuntahetkien suunnittelusta ja lasten motoriikan moninaisuudesta. Nyt arkeen palattuamme olemme pohdiskelleet millaisia ovat motorisia taitoja ja keskittymiskykyä tukevat leikkihetket ja -välineet sekä miten leikkien ja pelien ohessa voisi tukea myös puheen ja kielen kehitystä.

Missä ja millä leikitään? 

Leikkikentät ovat rakennettu lasten kehitystä huomioiden. Kiipeily, keinuminen, hiekkaleikit, pyöriminen, roikkuminen auttavat lapsia kehittymään erilaisissa taidoissa. Esimerkiksi kiipeily harjoittaa kehon vastavuoroisia liikkeitä, keinumisessa ja pyörimisessä tasapainoaisti harjaantuu, roikkumisessa kehonhahmotus ja syvätunto vahvistuvat. Hiekkaleikit taas tarjoavat paljon mahdollisuuksia tuntoaistin kehittymiseen, kielellisten ja leikkitaitojen harjoitteluun.

Liikkumiseen ei kuitenkaan välttämättä tarvita hienoja leikkipuistoja. Ennen talvea on hauska leikkiä esimerkiksi hiekkarannalla rakennellen hiekkalinnoja tai retkeillen metsässä. Myös omalta pihalta tai sen lähistöltä voi löytyä monia kiinnostavia paikkoja, joita voi tutkia ja missä voi leikkiä ja temmeltää. Ulos voi ottaa mukaan erilaisia leikkivälineitä tai miettiä, mitä mahdollisuuksia luonnossa on valmiina. Mistä löytyy hyviä kiipeilypuita tai -kallioita? Olisiko lähellä puroa, jossa voisi uittaa laivoja? Voisiko metsässä askarrella oman laivan, käpylehmän tai rakentaa majan?

Pehmopetanque sopii hyvin ulko- ja sisäleikkeihin.

Vauhdikkaat heittelypelit 

Heittäminen vaatii melko tarkkaa käsien liikkeen voiman ja suunnan hallintaa sekä silmän ja käden yhteistyötä. Siksi heittäminen voikin olla haastavaa perheen pienimmille tai lapsille, joilla on motoriikan pulmia. Heittämistä voi tarvittaessa harjoitella ensin isoihin kohteisiin. Heittää voi esimerkiksi keiloihin, ämpäreihin, pesuvateihin, hiekkalaatikkoon, maitopurkkeihin, veteen ja oksan yli. Heittoesineinä voi käyttää erikokoisia palloja, renkaita, herne- tai hiekkapusseja, vesi-ilmapalloja, käpyjä tai mitä vain keksitte. Muuttamalla heittovälinettä voi samaankin peliin saada uuden hauskan variaation. Veden äärellä voi käyttää esineitä, jotka kelluvat veden päällä. Sanallisia tehtäviä voi liittää heittopeleihin myös laittamalla sana-, loru- tai arvoituskortteja heittokohteisiin (esimerkiksi ”kun osut ämpäriin, saat nostaa sieltä lorukortin”) tai tekemällä kielellisen tehtävän aina omalla heittovuorolla (esimerkiksi ”aina kun heität, sano yksi eläin/hedelmä/kulkuneuvo”).

Tölkkiheittopeli

Monissa heittopeleissä on valmiina numeroituja heittokohteita (tauluja, tölkkejä ym.), jotka kertovat, kuinka monta pistettä heittäjä saa osuessaan kohteeseen. Nämä pelit tarjoavat mahdollisuuksia erilaisten pistelaskutapojen ja -strategioiden sopimiseen. Rakennettavilla heittopeleillä voidaan lisäksi harjoitella hahmottamista, kuten suuntia ja mallin mukaan rakentamista (esim. pyramidirakennelmat, mölkky- tai keilakolmiot).

Aistileikeillä uusia taitoja  

Saippuakuplien ja pölykukkien puhaltaminen ovat lasten kestosuosikkeja. Puhaltaminen on hauskaa toiminnallista puuhaa, joissa osallistujan koko tai ikä ei välttämättä ratkaise voittajaa ja kuplapullo on kiva ottaa mukaan mihin vaan. Puhaltaminen ja imeminen ovat lisäksi erinomaista suujumppaa, joka kehittää paitsi puheessa myös syömisessä tarvittavaa suun alueen lihasten kontrollia (esimerkiksi huulten pyöristys, poskien lihasvoima, kielen asennot). Taitamattomampikin puhaltaja (pieni lapsi tai lapsi, jolla on motoriikan pulmia) pystyy osallistumaan kuplaleikkeihin aikuisen avustamana tai silloin, kun välineenä käytetään  puristamalla säädeltäviä kuplaleluja. Kuplaleluja onkin olemassa jo monenlaisia.

Kuplalelut

Kuplaleikkeihin voi yhdistää kielellisten taitojen, ohjeiden seuraamisen ja katsekontaktin harjoittelua. ”Kuinka monta kuplaa sait?” ”Osaatko puhaltaa isompia kuplia?”  ”Minne kuplat lentävät ja laskeutuvat?” ”Kuka ehtii rikkoa kuplan?” Odota aikuisen merkkiä, milloin saat syöksyä kuplien kimppuun. ”Katso, milloin isken silmää. Silloin saat mennä.”

Sokkoleikit ovat hauska tapa kehittää sekä tunto- ja kuuloaisteja. Voitte laittaa vuorotellen vaikka pyykkipoikia vaatteisiin eri puolille kehoa. Toisen pitää etsiä ne huivi silmillään. Side silmillä voi myös etsiä ja tunnistaa kavereita tai nimetä esineitä pelkän tuntoaistin varassa. Se on yleensä lapsista jännää. Kun näköärsykkeet on suljettu pois, lapsi voi keskittyä paremmin kuulemaan ja tuntemaan.

Jättipelikorteilla pelaaminen harjoittaa keskittymistaitoja sekä motoriikkaa.

Keskittymistä vaativat pelit 

Erilaiset rakentelu- ja tasapainopelit ovat hyviä rauhallisempaan yhdessäoloon. Motivoivan puuhan äärellä on hyvä ja helppo kehittää lapsen keskittymiskykyä sekä oman toiminnan suunnittelua ja antaa positiivista palautetta rauhallisesta toiminnasta ja tarkkaavuuden säilyttämisestä.

Tasapainopeli

Esimerkiksi kuvan tasapainopelissä pelinappuloina on erivärisiä ja ilmeikkäitä ukkeleita. Niitä kootaan keikkuvan laudan päälle värinopan ohjaamassa järjestyksessä. Ukkeleiden ilmeitä voi miettiä: Katsotaanpa yhdessä miltä se näyttää? Miksihän se on tuon näköinen? Tunteista ja ilmeistä keskustelun lisäksi peli tarjoaa paljon mahdollisuuksia mm. värejä, määriä ja paikan käsitteitä sisältävien ohjeiden antamiseen.  Minkä värisen nappulan valitset? Kuinka monta sinistä ukkelia on vielä jäljellä? Voisiko sen hämmästyneen ukkelin laittaa tuon hymyilevän ukkelin päälle? Jos laitat sen tuonne poskia pullistavan ukkelin viereen, niin lauta varmaan kallistuu liikaa. Mietitäänpä yhdessä, mikä voisi olla hyvä paikka?

Iloisia peli- ja leikkihetkiä lasten kanssa!

Kirjoittajina ovat toimintaterapeutti ja puheterapeutti, jotka usein hyödyntävät erilaisia pelejä ja leikkejä lasten terapiakäynneillä.

Ylös, ulos ja liikkumaan! (1/2)

Kesän tullen on mukava viettää paljon aikaa ulkona. Ulkoilu tarjoaa lapsille paljon mahdollisuuksia oppia uusia taitoja ja oppiminen tehostuu, kun toimii yhdessä muiden kanssa. Suositusten mukaan lasten tulisi liikkua vähintään kaksi tuntia päivässä. Ulkoilu tarjoaa myös hyvän tavan purkaa energiaa rakentavalla tavalla. Tässä kaksiosaisessa blogissa kerromme liikunnan merkityksestä lapsen kehitykselle ja annamme vinkkejä monipuolisiin ja kehittäviin ulkopuuhiin. Ensimmäisessä osassa keskitymme leikkihetkien suunnitteluun ja lasten kehittyvän motoriikan moninaisuuteen.

Leikkien ja pelaten oppiminen tapahtuu kuin itsestään. Monet ulkopuuhat antavatkin paljon mahdollisuuksia tukea lasten kielellisiä, matemaattisia ja motorisia taitoja. Jyväskylän yliopistossa on myös havaittu hyvien motoristen taitojen ja koulumenestyksen korreloivan toisiaan. Liikunnalla tiedetään todistetusti olevan vaikutusta myös psyykkiseen hyvinvointiin ja ryhmässä tehtynä se kehittää sosiaalisia taitoja mm. toisten huomiointia sekä vuorottelu- ja tunteidensäätelytaitoja.

Kehitystä tukeva kommunikointi

Lapset kannattaa ottaa mukaan jo pelihetkien valmisteluun.  Suunnittelemalla yhdessä, miten pelit ja leikit toteutetaan, aikuinen pystyy antamaan paljon mallia kielen käytöstä ja tarjoamaan lapselle mahdollisuuden oppia sopimista ja oman mielipiteen ilmaisemista. Omaakin puhetta kannattaa huomioida niin, että se on lasten tasolle sopivaa. Kehitystä tukee parhaiten sellainen kielenkäyttö, joka on toisaalta riittävän selkeää ja toisaalta tarjoaa mallia sellaisten käsitteiden ja lauseiden käytöstä, joita lapsi ei vielä itse täysin hallitse. Nimeävät sanat ja yksinkertaiset peruslauseet ovat helpoimpia oppia. Lapsi tarvitsee paljon esimerkkejä kuvailevien ja abstraktien sanojen sekä monipuolisten lauserakenteiden oppimiseksi.

Sosiaalisia taitoja säännöistä

Sääntöjä ja ohjeita on usein hyödyllistä pilkkoa melko lyhyiksi sekä havainnollistaa tarvittaessa ohjeita eleillä tai toimintaa mallittamalla. Ohjeita voi selkeyttää piirtämälläkin, jos jollain lapsella on haasteena toimia sääntöjen mukaan. Sääntöjen sopiminen yhdessä on hyödyllistä paitsi kielellisestä näkökulmasta myös siksi, että samaan peliin pystyisi osallistumaan eri-ikäiset ja -taitoiset osallistujat. Pelitilanteet aiheuttavat usein myös voimakkaita tunnereaktioita. Niiden hallintaa on hyvä harjoitella läheisten kanssa turvallisessa ympäristössä.

Numeroiden yhdistäminen heittopeleihin tekee matematiikan harjoittelusta hauskaa. Kuvan tölkkipelillä voi laskemisen lisäksi harjoitella hahmottamista, kuten suuntia ja mallin mukaan rakentamista, heittämistä, kielellisiä taitoja ja tunteiden hallintaa.

Motoristen taitojen moninaisuus

Ihminen on tarkoitettu liikkumaan ja liikkumattomuus sairastuttaa niin lapset kuin aikuisetkin. Liikkumaan oppiminen eli motorinen kehitys on erityisen nopeaa 0-7-vuotiaana. Siksi erityisesti alle kouluikäisiä on tärkeää rohkaista liikkumaan ja toimimaan monipuolisesti. Lapsille mielekäs tapa liikkua on leikkien ja pelaten. Leikkiminen ennen kouluikää on yhtä tärkeää kuin myöhemmin itse koulutyö!

Motoriikka jaetaan karkea- ja hienomotoriikkaan. Karkeamotoriikka on esimerkiksi pallon heittäminen ja potkiminen tai juoksu. Pallon heittämisellä ja potkimisella kehittyy kohdistaminen, voiman säätely, katseen käyttö sekä heittämisessä silmän ja käden yhteistyö, joka kirjoittamisessakin tarvitaan. Potkimisessa taas kehittyy silmän ja jalan yhteistyö, jota käytetään pukemisessa. Esimerkiksi juoksu kehittää kehon hallintaa, kestävyyskuntoa, kehon eripuolten yhteistyötä, lihaskuntoa ja jaksamista. Hienomotoriset näppäryysliikkeet taas vaikuttavat kynän käyttöön ja kädentaitoihin.

Jalkapallotreenarilla voi harjoitella yksin tai yhdessä jalkapalloa pallon palatessa aina takaisin potkijalle.

Motoriikalla aivotoimintakin kehittyy 

Liikkuen ja leikkien edistyy myös lapsen aistien ja lihasten yhteistyöskentely eli sensomotoriikka. Tiesitkö, että ihmisellä on seitsemän eri aistia? Lapsi saa aistien kautta tietoa kehostaan ja ympäristöstään sekä hän pystyy jäsentämään ja yhdistämään tämän tiedon. Tätä kutsutaan sensoriseksi integraatioksi. Sensorisen integraation mukaan aisteja ovat hajuaisti, makuaisti, näköaisti, kuuloaisti, tuntoaisti, liike- ja tasapainoaisti ja asentotunto. Sensomotoriikan kehitys on tärkeää, jotta opimme reagoimaan oikein oman kehomme ja ympäristömme viesteihin. Fyysinen toiminta tuottaa aistimuksia ja reaktioita, jotka auttavat aivotoimintaa kehittymään!

Lapsen sensomotoriset taidot kehittyvät liikkuen, tutkien ja kokeillen. 

Kaikki lapset eivät pidä urheilusta ja tärkeintä olisikin löytää jokaiselle lapselle omat monipuolisesti hyödyttävät liikuntamuodot jokapäiväisestä arjesta. Seuraavassa osassa esittelemme vinkkejä mm. sensomotorisia taitoja sekä keskittymiskykyä tukeviin peli- ja leikkihetkiin.

Vesileikit ovat sekä fyysisesti että sensomotorisesti hyvä liikuntamuoto, jossa pärjää muiden mukana hyvin eritasoisilla taidoilla.

Kirjoittajina ovat toimintaterapeutti ja puheterapeutti, jotka usein hyödyntävät erilaisia pelejä ja leikkejä lasten terapiakäynneillä.

Lähde: Aistimusten aallokossa, sensorisen integraation häiriö ja terapia. Ayres A. Jean. 2008.