Oraalimotoriikan välineistä apua kuntoukseen

Oraali- ja puhemotoriikan kuntoutuksessa sekä monissa syömisen pulmissa voidaan tarvittaessa käyttää apuna erilaisia oraalimotorisia tai muita välineitä. Välineiden käyttötarpeeseen ja valintaan ei kuitenkaan ole patenttiratkaisuja, vaan jokainen kuntoutuja pulmineen on yksilöllinen. Kuntoutus onnistuu yleensä ilman välineitäkin, mutta välineiden avulla oppimista ja harjoittelua voidaan tehostaa sekä kohdistaa paremmin.

Minkälaisessa kuntoutuksessa välineistä voi olla hyötyä?

Välineiden käytöstä voi olla hyötyä erityisesti silloin, kun tarvitaan lisävastusta suun alueen lihasvoiman vahvistamiseksi ja apua suun sisäisten liikkeiden ohjauksessa. Lisäksi välineitä voi käyttää taktiilisina vihjeinä helpottamaan oikeiden paikkojen ja asentojen löytämistä suun sisällä sekä sensoriikan eli tuntoaistin stimuloinnissa ja siedättämisessä. Esim. jos isompi lapsi vie jatkuvasti suuhun paidanhihoja tai jotain muuta ei-syötävää, hän todennäköisesti etsii ja tarvitsee tuntoaistikokemuksia suun alueelle jäsentääkseen aistimuksiaan paremmin.

Voiko oraalimotoristen välineiden käytöstä olla haittaa?

Samoin kuin harjoitukset yleensä, tarkoitetusta poikkeavasti tai liiallisesti käytettynä välineharjoitukset saattavat aiheuttaa myös pulmia. Esimerkiksi lihasharjoittelussa liian usein, pitkillä sarjoilla tai liian suurella vastuksella tehdyt toistot voivat ääritapauksissa aiheuttaa jopa leukanivelen ylikuormitusta. Ohjattaessa ja annettaessa taktiilisia vihjeitä voi tarpeettomien alueiden stimulointi vaikeuttaa oikeiden liikemallien löytymistä. Tuntoaistin kuntoutuksessa epätarkasti kohdistettu käsittely tai liialliset ärsykkeet voivat pahentaa aistiongelmaa ja liian vähäiset ärsykkeet taas eivät edistä kuntoutumista. Välineiden käyttö voi myös tilapäisesti lisätä kuolausta, kun kuntoutujan oraalimotoriikassa on vielä puutteita.

Miten arvioin, hyötyykö terapia-asiakkaani välineiden käytöstä?

Oraalimotoristen välineiden käytöstä ei ole olemassa valmista "reseptikirjaa", sillä jokaisen kuntoutujan pulmat ovat yksilöllisiä. Välineiden käyttötarve arvioidaan osana kuntoutuksen suunnittelua. Ensin arvioidaan kuntoutujan yksilölliset ongelmat ja muodostetaan hypoteesi ongelmien syistä ja toimintamekanismeista. Jakson alussa saatetaan tarvita lähettävän tahon tutkimuksia täydentävää lisäarviointia ja -kartoitusta, minkä avulla voidaan saada tarkempaa tietoa kuntoutettavan taidoista ja valmiuksista. Sen jälkeen aletaan miettiä kuntoutuksen tavoitteita ja vasta sitten sopivia kuntoutusmenetelmiä, niiden valintaan liittyviä kriteereitä ja aikataulutusta. Kuntoutusmenetelmästä saattaa olla esimerkkejä jo lähettävän tahon kuntoutussuunnitelmassa, mutta lopullisen kuntoutusmenetelmän valitsevat yhdessä terapeutti ja kuntoutettava/hänen huoltajansa. Kun kuntoutujan yksilöllisiin tarpeisiin sopiva menetelmä(t) on valittu, voidaan koostaa terapiasuunnitelma. Oraalimotoriikan välineet voivat olla suunnitelmassa keskeisenä menetelmän osana tai muita menetelmiä ja harjoituksia tukevina apuvälineinä.

Kotiharjoittelulla lisää tehoa kuntoutukseen

Terapiasuunnitelmaa tehtäessä tarvitaan tietoa myös siitä, missä määrin vanhemmat ja muu lähiympäristö voivat osallistua kuntoutuksen toteutukseen. Kuntoutusta tehostaa merkittävästi, jos harjoituksia voidaan terapiakertojen lisäksi tehdä vähintään 3 kertaa viikossa lähiympäristön, kuten kodin tai päiväkodin, avustamana. Jos kotiharjoittelussa käytetään välineitä, tulee terapeutin huolellisesti opastaa ja harjoittaa kotiharjoittelua ohjaavaa vanhempaa tai ammattikasvattajaa välineiden käyttöön. Usein välinein tehtävä kotiharjoittelu vaatii erillisten välineiden hankkimista kotikäyttöön.

Kuka maksaa oraali- ja puhemotoristen välineiden hankinnan?

Terapeutti tai hänen työnantajansa hankkii terapiakäytössä hyödynnettävät välineet. Jos kuntoutettavalle tarvitaan omat henkilökohtaiset välineet, on niiden hankinta yleensä perheen vastuulla. Tätä varten on olemassa Kelan myöntämä kuukausittainen korotettu vammaistuki tai erityisvammaistuki, joilla on tarkoitus kattaa nimenomaan kuntoutuksesta johtuvat lisääntyvät kustannukset.

Lisäksi osa kunnista luokittelee oraalimotoriikan välineet tai osan niistä apuvälineiksi, jolloin kotikunnan tulee huolehtia niiden hankinnasta kuntoutujalle. Apuvälineiden hankinnassa saattaa olla euromääräisiä rajoja, jolloin tietyn euromäärän alittuessa tai ylittyessä myös perheen tulee osallistua kustannuksiin. Toisissa kunnissa on käytössä myös lainaustoimintaa, jolloin kuntoutuja saa välineen käyttöönsä määräajaksi. Kunnan oraali- ja puhemotoristen välineiden hankkimisen käytännöistä voi tiedustella oman terveyskeskuksen puheterapeutilta.

Jos välinettä ei ole saatavissa kunnalta apuvälineeksi tai se jää muuten korvattavuuden ulkopuolelle, huoltajat voivat itse hankkia tarvittavan välineen. Tästä terapeutin tulee kuitenkin keskustella huoltajien kanssa terapiasuunnitelmaa tehtäessä. Kuten eräs vanhempi terapeutillemme aikanaan totesi: "Tämä on pitkäaikainen hankinta, joka on tärkeä lapsen kuntoutuksen kannalta, mieluummin rahan laittaa tähän kuin konsolipeleihin tai muihin hetkellisiin huvituksiin!".

Oraalimotoriikan välineiden hyödyntämisestä kuntoutuksessa on saatavilla tarvittaessa koulutusta tai konsultaatiota. Tutustu Sanamaailman oraalimotoriikan koulutuksiin!

Sanamaailman verkkokaupasta löydät laajan valikoimanoraalimotoriikan välineitä kuntoutukseen, tervetuloa tutustumaan!

Miten ruoka-allergiat vaikuttavat puheenkehitykseen?

Laajat ruoka-allergiat saattavat hidastaa pienen lapsen puheen kehittymistä

Pienten lasten ruoka-allergiat ovat yleinen pitkäaikaissairaus Suomessa. Ruoka-allergiat ovat usein pahimmillaan lapsen ollessa noin 12 kuukauden ikäinen. Juuri samassa iässä lapsen puheen ja syömistaitojen kehitys on yleensä kovassa vauhdissa. Vakavista ja laajoista ruoka-allergioista kärsivillä lapsilla näiden taitojen kehitys joskus kuitenkin etenee hitaammin kuin ikätovereilla - miksi?

Aiemmassa Sanojen maailman blogikirjoituksessa (Taustalla taitava suu) on ansiokkaasti kuvattu lapsen oraalimotoristen, eli suun alueen lihasliikkeisiin perustuvien toimintojen kehittymistä. Syömistaitojen normaalin ja ikätasoisen kehittymisen on havaittu olevan tärkeä edellytys sille, että myös lapsen puheen taitojen kehitys käynnistyy.

Puheen kehitys tarvitsee paloja purtavaksi ja tunnusteltavaksi

Hyvin allergisella lapsella saattaa ruokavalion ollessa niukimmillaan olla käytössään vain 4-6 kiinteää ruoka-ainetta. Näiden lasten ruokien määrää laajennettaessa vanhempia ohjataan kokeilemaan kaikki uudet kasvikunnan tuotteet käsiteltyinä tutun ruoan seassa, jotta allergeenit pilkkoutuvat tehokkaammin. Ruoka-aineen käsittelyllä tarkoitetaan pakastamista, keittämistä, soseuttamista, mehustamista ja vastaavia toimenpiteitä.

Uusi kasvis, marja tai hedelmä siis useimmin vähintään keitetään ja soseutetaan ennen kuin sitä hyvin pienenä määränä annetaan lapselle. Koska kokeiltava ruoka-aine on yleensä soseutettu, usein myös varsinainen ruoka-annos, johon se sekoitetaan, on sosemainen. Lisäksi lapsen suhde ruokaan on voinut muuttua hyvin herkäksi ikävien ja pelottavienkin allergiaoireiden jälkeen. Lapsi saattaa kokea tutun sosemaisen ruoan turvallisena ja vaatii koostumuksen säilyttämistä sellaisena. Vanhemmat, jotka ennen kaikkea haluavat nähdä lapsensa syövän, kasvavan ja pysyvän hengissä, toimivat lapsen vaatimusten mukaisesti.

Ilmeisesti ainakin osittain näiden seikkojen vuoksi vaikeimmin allergisten lasten ruokavalio pysyy koostumukseltaan sosevoittoisena usein pitkään. Tämä menettely palvelee lapsen ja perheen etua allergiaoireiden välttämisessä, mutta syömistaitojen kehityksen kannalta siinä piilee riski. Syömisen luonnolliset herkkyyskaudet ovat vaarassa ohittua, jolloin pienen suun taidot ruoan käsittelyssä eivät välttämättä pääse kehittymään niin tehokkaiksi kuin niiden iänmukaisesti pitäisi.

Tärkeää suun aistimuksia ja sitä kautta suun liikkeitä kehittävää toimintaa on myös suulla tunnusteleminen. Ihmiskehon tiheintä ja monipuolisinta sensorista eli aistitietoa tuottavat alueet sijaitsevat juuri suun ja nielun alueella. Suulla tunnustelu alkaa kehittyä siitä, kun lapsi oppii pistämään omat sormet suuhunsa. Tämän jälkeen vuorossa ovat usein äidin ja isän sormet, joita vauvasta on myös hauska tavoitella suuhun. Suulla tunnustelun kautta lapsi oppii hahmottamaan esimerkiksi kovan ja pehmeän, sileän ja karhean erot puhumattakaan eri tavaroiden kokoeroista. Esineiden suuhun laittamisen, siten erilaisiin aistiärsykkeisiin tutustumisen ja tämän pohjalta oraalimotoristen liikkeiden harjaantumisen katsotaankin olevan merkittävä varhaisvaihe lapsen syömistaitojen kehittymisen ketjussa.

Knobby-purulelu on suunniteltu lasten oraalista kehitystä tukevaksi.
Sen pinnassa on aistimuksia tarjoavat nypyt ja pieni tuttia korvaava uloke,
 joka tyydyttää lapsen imemisen tarvetta.

Syömisen ja oraalimotoriikan herkkyyskaudet

Syömisen harjoittelu tapahtuu useimmissa perheissä tavallisen elämän ohessa ilman sen suurempaa huomiota. Lapsi saa alkaa syödä nestemäistä ravintoa kiinteämpää ruokaa ja tutkia uusia makuja 4–6 kuukauden iässä. Hän on valmis siirtymään sileän soseen maistelusta karkeamman ja rakeisemman ruoan käsittelyn harjoittelemiseen, kun syödessä ilmenee kielen sivuttaisia liikkeitä ja leuan pyöriviä liikkeitä. Yleensä tämä tapahtuu noin 6–7 kuukauden iässä. Samaan ajankohtaan yhdistyy myös lapsen pureskelutaitojen kehitys, jonka katsotaan käynnistyvän noin 7 kuukauden iässä. Alussa pureskelu on varsin mussuttavaa lapsen vielä opetellessa ruoan käsittelyä suussa. Myös lasista/mukista juomista voi alkaa harjoitella jo 6 kuukauden ikäisen lapsen kanssa.

Lapsen suun motoriikan ja syömistaitojen kehittymisen kannalta kriittisenä ikänä pidetään toista ikävuotta, josta puhutaan myös syömistaitojen kehittymisen herkkyyskautena. Lapsen pureskelutaitojen katsotaan saavuttavan vakiintuneen kaavan jo noin 12 kuukauden iässä. Tosin tämän jälkeen muun muassa pureskelun nopeutuminen jatkuu vielä pitkään. Syömiseen liittyviä ikäkausikohtaisia taitoja on tutkittu paljon. Esimerkiksi leuan vinoittaiset (diagonaaliset) liikkeet, jotka siirtävät ruokaa hampaisiin, onnistuvat yleensä 15 kuukauden iässä. Puolentoista vuoden ikäisen lapsen voi odottaa osaavan jo lusikoida ruokaa itse ja viedä sitä suuhun. Leuan pyörivät liikkeet (rotaatiopurenta) lapsi hallitsee yleensä noin 19–24 kuukauden iässä. Suunnilleen samoihin aikoihin lapsi alkaa jo hallita huulion sulkemisen syödessään ja nielaistessaan sekä osaa juoda itse mukista tai lasista. Tyypillisesti kehittyvän lapsen kielenliikkeet ovat kehittyneet nopeiksi kahden vuoden iässä ja viimeistään 3-vuotiaana lapsi osaa syödä itse ja käyttää myös haarukkaa.

Miten autan allergista lasta tavoittamaan tarvittavat taidot?

Myös vakavasti allerginen lapsi tarvitsee suulla tunnustelun mahdollisuuksia kehittääkseen taitojaan. Tällaisia ärsykkeitä olisi hyvä tarjota allergiselle lapselle jopa enemmän kuin tyypillisesti kehittyvälle lapselle, jotta pikkuisen suun aistimukset ja esimerkiksi kielen liikkeet kehittyisivät normaalisti. Vanhempien on hyvä hankkia lapselle erilaisia puruleluja, mutta lapsen voi antaa maistella myös monenlaisia arkielämän esineitä turvallisuuden rajoissa (kuten keittiötyövälineet ja lapsen omat lelut sekä esim. soittimet). Purulelujen suhteen on hyvä tarkistaa että niissä on erilaisia pintoja tunnusteltavaksi ja runsaasti erilaisia muotoja, kuten koloja ja kiemuroita. Kielen liike kehittyy monipuolisesti lapsen tutkiessa erilaisia vaihtelevia muotoja. Puruleluja onkin nykyään saatavilla mm. ketjuina, renkaina ja jopa koruina.

Purukorut kulkevat kätevästi mukana.
Kuvassa Textured Chew -purukoru.

Allergisen lapsen vanhempien on hyvä tietää sosemaisen ruokavalion pitkittymisen riskit. Heti kun mahdollista (lapsen ikä ja kokonaiskehitys huomioiden) lapselle olisi hyvä pyrkiä tarjoamaan sormiruokia soseaterian ohessa tai sen jälkeen. Ei välttämättä joka aterialla, mutta aina silloin tällöin perheen voimavarojen mukaan. Lähes jokaiselle lapselle löytyy jotain, mitä voi tarjota myös pehmeänä palana, esimerkiksi keitettyä parsa- tai kukkakaalta, banaania, vesimelonia tai muuta hedelmää, mustikoita, lapsen omaa leipää tai hänelle sopivaa makaronia. Vanhempien kannattaa ennen aloitusta tutustua sormiruokailun periaatteisiin. Jos on olemassa suuri riski ruokapalan nielemiselle liian suurena, tai harjoittelu halutaan aloittaa erityisen varovasti, avuksi on saatavilla esimerkiksi erilaisia pureskelupusseja, joiden läpi lapsi saa alussa suuhun ruoka-aineen makua ja tuntua, mutta palat ja murut pysyvät pussissa.

Pureskelupussin avulla vauvakin voi turvallisesti kokeilla
uusia ruokamakuja ja -koostumuksia.

Jos vanhemmat epäilevät lapsen suun motoriikan kehittyvän viiveellä, tai jos ruokavalio on niin rajattu että sormiruokailu ei ole mahdollista, kannattaa kääntyä neuvolan ja/tai oman kunnan puheterapeutin puoleen. Puheterapeutin ohjaamalla perinteisellä suujumpalla voidaan saada paljon aikaan. Lisäksi puheterapeutti osaa neuvoa hyödyllisiä erityisvälineitä sekä muita keinoja joiden avulla motoriikan kehitystä on mahdollista tukea.

Blogin kirjoittajana on puheen kehityksen ja allergioiden yhteyttä tutkinut puheterapeutti, jolla on paljon käytännön kokemusta allergiaperheiden haasteista.

Blogin kuvissa olevat tuotteet löydät Sanamaailman verkkokaupasta.

Nokkamukin monet vaarat

Monet ajattelevat nokkamukin olevan sen siisteyden vuoksi hyvä ja helppo ratkaisu syömiseen ja ruokailutilanteisiin. Voihan sen ottaa helposti mukaan matkaan, paikat eivät sotkeennu ja siitä pystyy juomaan itsenäisesti ilman apua. On totta, että nokkamuki pitää ruokailun siistinä, mutta siihen ne hyvät puolet sitten jäävätkin.

Nokkamuki voi haitata lapsen suun alueen kehitystä

Nokkamuki aktivoi suun lihaksia väärällä tavalla ja antaa väärän motorisen mallin, sillä siitä pitäisi juoda ja imeä yhtä aikaa! Imiessä, vaikkapa pillillä, kieli vetäytyy taaksepäin ja huulio pyöristyy. Nokkamukia käytettäessä kieli sen sijaan ohjautuu alas nokan alle ja eteen, jopa ulos suusta, mikä on puheäänteiden kannalta huono motorinen malli.

Nokkamukin käyttö haitallista myös vanhuksilla ja kehitysvammaisilla

Myös vanhuksille ja kehitysvammaisille juominen ja nieleminen voi olla hankalaa. Tätä ongelmaa saatetaan yrittää helpottaa antamalla heidän juoda nokkamukista. Nokkamukista juottaminen tehdään kuitenkin monesti erittäin huonossa asennossa makuulla, jolloin nesteen kulkua on vaikea kontrolloida suussa. Tämä johtaa siihen, että pahimmassa tapauksessa neste voi valua henkitorveen, mikä taas johtaa keuhkokuumeeseen. Tämän lisäksi nokkamuki aktivoi suun lihaksia väärällä tavalla myös vanhuksilla ja kehitysvammaisilla. Kun kerran ihminen on jo oppinut oikean tavan juoda ja niellä, miksi se pitäisi vaihtaa väärään tapaan? Kun vanhuksien annetaan juoda normaalisti, se myös ylläpitää opittuja taitoja ja suun alueen motoriikkaa, joita vanhus tarvitsee pystyäkseen syömään ja puhumaan selvästi. 

Hörpytys kehittää ja tukee suun motoriikkaa

Hörpytys on hyvä vaihtoehto opettaa pienelle lapselle juomisen/imemisen taitoja. Hörpyttäminen tarkoittaa lusikasta tai mukista juottamista niin, että vauva saa hörpittyä nestettä suuhunsa siirryttäessä pois imetyksestä tai pulloruokinnasta. Nestettä ei siis kaadeta tai valuteta suuhun, vaan hörpyttäessä kieli toimii samankaltaisesti kuin rinnasta imettäessä. Hörpytystä voidan tehdä lusikalla tai erikseen hörpytykseen suunnitelluilla mukeilla.

Flexi Cup ja Kapi -hörpytysmukien toinen reuna on madallettu, jotta juojan pää pysyy hyvässä asennossa, eikä kallistu taaksepäin. Mukeista on kaksi kokoa: vauvojen ja lasten koko "small" sekä isompi "medium". 

Hörpytykseen tarkoitettuja mukeja voidaan käyttää hyvin myös vanhuksilla ja kehitysvammaisilla, jotka pystyvät itse ottamaan kulauksia, mutta eivät pysty hallitsemaan suuria suuhunsa tulevia nestemääriä. Hörpytykseen voidaan myös käyttää paksumpaa nestettä, jota on helpompi käsitellä suussa. Paksumpi neste hörppyytyksessä vaatii enemmän lihastyötä ja siten aktivoi huulia pyöristymään voimakkaasti ja kieltä vetäytymään taakse.

Hörpytysmukien hyvänä puolena on takareunan "madallus", jolloin mukia voi kääntää ylöspäin takareunan ottamatta kiinni nenään ja silti juoja pystyy pitämään päänsä hyvässä, suorassa asennossa.

Recessed Lip Cup -mukia voi käyttää ilman kansia, nesteen määrää säätelevän aukkokannen tai pillinkannen kanssa.

Mukeissa on myös vaihtoehtoja, jossa mukiin kuuluu kansi ja kannessa on nesteen määrää säännösteleviä juoma-aukkoja, jolloin juominen pysyy siistimpänä, vaikka mukia kallistelisikin.Kannessa oleva pieni aukko nestettä varten auttaa myös siinä, ettei nestettä pääse suuhun kerrallaan liian paljon, kun juomista vasta harjoitellaan tai kun kyseessä on nielemisvaikeuksinen vanhus.

Infa Trainer Cup soveltuu monipuolisten ominaisuuksiensa vuoksi sekä koti- että ammattikäyttöön. Mukissa on nesteen määrän näyttävä mitta-asteikko, hieman madallettu toinen reuna sekä suuhun tulevan nesteen määrää rajoittava kansi nesteaukoilla.

Mukien ulkonäössä on pyritty huomioimaan myös vanhemman väestön mieltymykset. 

Loop Cup on tukeva muki, jossa on reilu madallus toisessa reunassa. Mukissa on myös nesteen mitta-asteikko juodun määrän seuraamiseen sekä kansi.

Pilleillä imuvoimaa ja siistejä juomahetkiä

Pillimukit ovat oiva keino pysyä siistinä imemisen ja juomisen opettelussa. Pilli myös vahvistaa suun alueen lihaksistoa oikealla tavalla: kieli vetäytyy taakse ja huulio pyöristyy. Alkuun suositellaan mahdollisimman lyhyttä ja suoraa pilliä. Vauvoille ja huonokuntoisille vanhuksille soveltuvat erityisen hyvin pehmeät pillit, jotka eivät satuta, vaikka osuisivat vahingossa nieluun tai kitalakeen. Yksi helpommista tavoista aloittaa pillillä juominen vauvan tai taaperon kanssa on ottaa käyttöön Honey Bear tai Ultra Bear -pillimuki, jossa  nestettä voi auttaa nousemaan imemistä opettelevan lapsen suuhun pulloa puristamalla.

Honey Bear -pillimuki on suloisen ulkonäkönsä lisäksi hellävarainen pienelle juojalle sekä suljettavan kantensa vuoksi helppo kuljettaa menossa mukana. 

Aikuisempaan makuun sopivat ulkomuodoltaan neutraalimmat Talktools Adult bottle,  Cip-Kup ja Sip-Tip -pillimukit. Näistä Cip-Kup ja Sip-Tip seteissä ovat juomista helpottavat venttiilit pilleissä. Venttiilit estävät kerran pilliin imettyä nestettä valumasta takaisin pulloon

Cip-Kup pillimukisetin pulloa puristamalla nestettä voidaan nostaa valmiiksi pilliin juomisen helpottamiseksi. Settiin kuuluvat myös hellävarainen pehmeä pilli, nesteen takaisin virtaamisen estävä pilliventtiili sekä pillilevy, joka tukee oikeaa imuotetta pillistä.

Sip-Tip pillimukeilla voi nostaa nestettä pilliin helpottamaan juomista pumppaamalla mukin kantta. Settien pilleissä on myös juomista helpottavat venttiilit sekä pillilevy, joka tukee oikeaa imuotetta pillistä.

Talktools Adult bottle -pillipullossa on reilun kokoinen. Siinä on juomisen määrän seurantaa tukeva mitta-asteikko 750 ml asti. Lisäksi pullossa on mukana joustava läpinäkyvä pilli, joka ei suuhun osuessaan satuta. Pillin pullosta ulostulevaa pituutta voidaan säädellä tarpeen mukaan.

Mitä pidempi ja "sokkeloisempi" pilli on, sitä enemmän imemiseen tarvitaan voimaa. Imuvoimaa voidaan siis tarvittaessa harjoitella erilaisilla muotoilluilla pilleillä.

Monipuoliset pillit imuharjoitteluun löydät Sanamaailman verkkokaupasta.

Kaikki esitellyt juomisvälineet ovat saatavilla Sanamaailman verkkokaupasta osoitteesta www.sanamaailma.net.

Kuinka kesyttää sihtikurkku?

Kirjoitimme aiemmin bloggauksen "Älä laita kaikkea suuhun! Eipäs, kun laita vaan!" suun tunneaistimusten ja lihastoimintojen harjoittamisen tarpeellisuudesta lapsen puheen ja syömistaitojen kehitykselle. Nyt haluamme antaa vielä muutaman käytännön vinkin "sihtikurkkujen" eli yli yksivuotiaitten, karkeaa ruokaa vierastavien lasten vanhemmille ja heidän kanssaan toimiville muille aikuisille.

Pureskelua voi houkutella ainoastaan tarjoamalla karkeampaa ruokaa!

 Älä siis anna tilanteen pitkittyä, jos kiinteä ruoka ei maistu. Lapsi voi syödä riittävän energiamäärän saamiseksi sileämpääkin ruokaa, mutta useasti päivässä pitää antaa myös karkeaa ruokaa kokeiltavaksi. Karkean ruuan tarjoaminen on tärkeää, jotta lapsen tuntoaisti tottuu ruuan tuntumaan, kieli oppii siirtämään ruokaa poskihampaiden väliin ja pureskelutaidot kehittyvät.

Jätä osa perunasta ja pehmeäksi keitetyistä vihanneksista paloiksi, joko erikseen tai soseen joukkoon. Mitä pidempään tilanteen antaa jatkua, sitä hankalammaksi karkeaan ruokaan siirtyminen tulee. On tärkeää, että vanhemmat havainnoivat itseään ruokailutilanteessa. Olenko ahdistunut tai ärsyyntynyt tilanteesta? Minkälaisia haitallisia rutiineja tai temppuja ruokailutilanteeseen on mahdollisesti muodostunut? Miten voisin luoda tilanteesta mahdollisimman rennon.

Uhkailu ja pakottaminen ovat tässä haitallisia ja tilanteesta muodostuu helposti ”peli”, jota lapsi yrittää ohjailla. Jos ei ole akuuttia pelkoa aliravitsemuksesta, vanhempien kannattaa rohkeasti vapauttaa tilannetta, ja antaa lapsen syödä mahdollisimman paljon itse ja päättää itse ruoan määrä. Tarjoa lapselle säännöllisesti ruokaa 5 kertaa päivässä, äläkä anna välipaloja, vaikka lapsi olisi syönyt heikosti edellisellä ruoalla.

Pitkää pinnaan ja onnistumisen elämyksiä toivotellen...

Kirjoittajat ovat mm. syömisongelmien syiden ja seurausten kanssa työskenteleviä puheterapeutteja, jotka ovat myös itse äitejä.

Älä laita kaikkea suuhun! Eipäs, kun laita vaan!

On lapsen kehityksen ja oraalimotoriikan kannalta hyvä ja tarpeellista, että vauva tutkii maailmaa ja kyllä, laittaa kaiken suuhunsa. 

Kokemuksia kiinteillä

Puolivuotiaana on sopiva aika alkaa totutella maidon lisäksi kiinteään ravintoon, aivan kuten yleiset suosituksetkin kertovat. Osa vauvoista äitien havaintojen mukaan kyllä kasvaa hyvin maidollakin, mutta kyse on myös paljon muustakin. Suu tarvitsee monenlaisia kokemuksia, aistimuksia ja harjoittelua ennen kuin ruokailu ja myöhemmin puhe alkaa sujua.

On tärkeää, että puolivuotiaalle aletaan hiljalleen tarjota kiinteää ruokaa. Vaikka vauva kokisi kiinteän ruoan aloittamisen epämiellyttävänä, totuttelua täytyy jatkaa, sillä se siedättää suuta.  On myös tärkeää, että vanhemmat eivät ahdistu tilanteesta. Vauva aistii vanhempien huolen ja ”pakottamisyritykset” ja noidankehä on helposti valmis. Pieni ei syö, koska ruokailutilanne on monella tapaa epämiellyttävä: suussa tuntuu inhottavalta ja vanhempikin vaikuttaa vihaiselta. 

On hyvä vaihtoehto antaa vauvan kokeilla sormin ruokailua;  kun vauva voi itse kontrolloida syömistään, se on monien mielestä mukavampaa. Ei kannata säikähtää, vaikka vauvalle tulee ruoasta yökkäysreaktio. Se on normaali refleksi ja sen merkitys on suojella vauvaa sen harjoitellessa ruoan kuljettamista suusta kohti nielua.

Herkkyys vaihtelee

Vauvoilla ja aikuisillakin yökkäysrefleksin herkkyys vaihtelee. Osalla yökkäysrefleksi on herkempi, mikä voi näkyä isommalla lapsella esim. siten, että aamulla yökkäysrefleksi tulee helposti hampaiden pesun yhteydessä. Refleksi tulee erityisen helposti aamuisin, sillä yön aikana suu ei saa refleksiä miedontavia aistimuksia.

Herkkää yökkäysrefleksiä voi siedättää antamalla ennen varsinaista ruokailua tai hampaidenpesua vettä tai mieluista syötävää.  Siedätyksen avulla suu valmistautuu vaativampaan tilanteeseen. Ruoan voi ohjata sivuille laittamalla sen suoraan poskihampaiden väliin, ei kielen keskelle. Joskus sormin syöttämällä se onnistuu helpommin. Hyvä ruokailuasento on tärkeä. Lapsen istuessa hyvässä pystyasennossa, ei pää takakenossa. Sitteri ei ole paras mahdollinen valinta ruokailutilanteiden istuimeksi.

Myös aliherkkyys suun alueella on mahdollista, ja silloin voi suuta herkistää kylmän tai voimakkaampien makujen avulla. Kylmää voi kokeilla esim. viilennetyillä tuteilla ja puruleluilla sekä laittamalla kylmiä marjoja puuron joukkoon. Pari kolmevuotiaan kanssa voi hyvin kevyesti koskettaa sähköhammasharjalla kieltä, poskien sisäpintoja ja kitalakea suun herkistämiseksi. Lapsi syö mieluummin ja harjoittelee pureskelua paremmin, kun hän aistii selvemmin suussa olevan ruuan. 

Onnellisia ja kärsivällisiä ruokailuhetkiä!

Kirjoittajat ovat mm. syömisongelmien syiden ja seurausten kanssa työskenteleviä puheterapeutteja, jotka ovat myös itse äitejä.

Taustalla taitava suu

Mitä oraalisia taitoja syömisen ja puhumaan oppimisen takana piilee?

Suun alue on ihmislapsen varhaiskehityksessä hyvin merkityksellinen. Suun kautta saadaan ravintoa, mutta sen avulla myös tunnustellaan, leikitellään, maistellaan, opitaan – ja vähitellen puhutaankin. Syöminen ja puhuminen ovat elintärkeitä ja silti niin rutiininomaisia toimintoja. Harva tulee miettineeksi, mitä kaikkea pienen lapsen täytyy oppia, jotta syöminen ja puhuminen onnistuvat vaivatta ja voivat tuottaa iloa.

Syömisen ja puheilmaisun on taustalla on monia oraalimotorisia (eli suun alueen lihasliikkeisiin perustuvia) taitoja kuten hengitys, imeminen, nieleminen, ruuan käsittely suussa, ilmeiden tuottaminen ja ääntelyn kehitys. Ennen kuin lapsen oraalimotoriset taidot vakiintuvat, tapahtuu ensimmäisten elinvuosien aikana suun alueen asentojen ja liikkeiden hallinnassa huimaa kehitystä. Mitä oraalimotorisia taitoja syömisen ja puhumisen takana piilee ja miten niiden kehitys etenee?

Oraalisten taitojen ensiaskeleet

Varhaisimmin opittuja oraalimotorisia taitoja ovat nieleminen ja imeminen. Jo sikiö imee ja harjoittelee suun avaamista kohdussa, mutta vastasyntyneen on opittava hengityksen, imemisen ja nielemisen rytmittäminen. Imeminen on aluksi refleksinomaista eikä vaadi lihasliikkeiden hienojakoista säätelyä, sillä suu työskentelee yhtenäisenä yksikkönä tuottaakseen maitoa taaksepäin pumppaavan liikkeen.


Jotta lapsi voi alkaa nauttia myös kiinteää ravintoa, täytyy hänen oppia pureskelemaan, mikä vaatii jo eriytynyttä leuan ja kielen hallintaa. Pureskelussa lapsen pitää hallita leuan avaus ja pyörivä liike sekä pitää leuan liikkeet erillään kielen ruokaa ohjaavista liikkeistä. Lapsi oppii tyypillisesti ensin hallitsemaan leuan, sitten huulten liikkeitä. Huulten liikkeiden hallintaa vaaditaan syömistaidoissa esimerkiksi lusikan tyhjentämisessä. Tämä onnistuu lapsilta usein vähän ennen ensimmäistä ikävuotta. Kielen liikkeistä ensimmäisenä opitaan imemisessä tarvittava etu-takasuuntainen liike, myöhemmin sivuttaiset ja ylösalaiset liikkeet.


Miten syömisessä opitut oraalimotoriset taidot liittyvät puhumaan oppimiseen?


Vaikka syömisenkin oppiminen vaatii jo erilaisten lihasliikkeiden yhdistelyä ja rytmittämistä, ovat puheen tuottamisen motoriset vaatimukset kuitenkin aivan eri luokkaa. Syömiseen ja puheeseen tarvittavien taitojen suhde ei ole yksiselitteinen, sillä toimintojen taustalla oleva hermostollinen säätely eroaa toisistaan paljon. Yksinkertaistaen voinee ajatella, että jos jo syömisessä tarvittavien lihasliikkeiden hallinta on vaikeaa, näkyy se usein jollakin tapaa myös haastavampaa koordinaatiota vaativassa puheen tuotossa. Sujuvan puheen tuottaminen vaatii nimittäin hyvin nopeaa ja ajallisesti tarkkaa suun alueen lihasliikkeiden sarjoittamista. Ääntelyssä liikkeisiin kytkeytyy ääni ja puheessa myös haluttu ilmaus. Kyse on siis syömistä monimutkaisemmasta prosessista, joka voi haavoittua muutenkin kuin vain lihasliikkeiden osalta.

Miten lapsen oraalimotoristen taitojen kehittyminen näkyy puheen tuoton kehityksessä?

Äänteiden tuottaminen irrallisina tai yksittäiseen toiseen äänteeseen yhdistettynä on paljon helpompaa, kuin monien liikkeiden nopea yhdistely. Siksipä lapsen puheilmaisu kehittyy vokaalimaisista ääntelyistä tavumaiseen jokellukseen ja lopulta sanoihin ja useamman sanan ilmaisuihin. Vokaaleista löytyvät helpoimmin tuotettavat äänteet, esimerkiksi A ja Ä, joissa suun alue saa olla avoin ja kieli levätä suussa alhaalla.
Jotta lapsi pystyy tuottamaan useita laadultaan erilaisia vokaaliäänteitä, tarvitsee hänen pystyä säätelemään kielen ja huulten asentoa. Esimerkiksi U:ssa huulet menevät suppuun ja I:ssä suu on leveä. A:ssa kieli on alhaalla takana ja I:ssä korkealla edessä. Jos lapsen on vaikea hallita leuan ja kielen karkeampiakin liikkeitä, voi erilaisten vokaaliäänteiden tuottaminen olla hankalaa.


Kielen asentojen ja liikkeiden tarkkaa säätelyä vaaditaan etenkin erilaisissa kielen selällä* tuotettavissa konsonanttiäänteissä** ja konsonanttiyhdistelmissä***. Näiden osalta oikean artikulaatiomallin vakiintuminen puheeseen saattaa kestää pitkään, vaikka lapsi muuten puhuisi sujuvasti. Toisaalta monet puheen tuotossa tarvittavia lihasliikkeet ovat olleet käytössä jo syömisen opettelussa. Esimerkiksi imemisessä tarvittava kielen taaksepäin suuntautuva liike on keskeinen taito monien kitalakiäänteiden tuottamista ajatellen. 


Kun lapsi puhuu ja syö sujuvasti, on takana jo pitkä ja onnistunut oraalimotoristen taitojen oppimispolku. Aina kehitys ei kuitenkaan etene vaivatta ja poikkeavat piirteet voivat aiheuttaa huolta vanhemmissa. Puheterapeutteja voi lähestyä kaikissa suun motoriikkaan liittyvissä pulmissa. Puheterapeutin tutkimuksissa kartoitetaan sekä puhemotorisia (äänteiden, tavujen ja sanojen tuottaminen) että muita oraalimotorisia taitoja (suun alueen liikkeiden hallinta puheesta irrallaan sekä syöminen).



Kirjoittaja on oraalimotoriikan kuntoutukseen kouluttautuva Sanamaailman puheterapeutti.


* hammasvallia ja kitalakea vasten
**esimerkiksi kielen kouruna tuotettu S
***TS, KS ym