Luonto oppimisen ja kuntoutuksen tukena

Luonnon näkeminen, kokeminen ja luonnossa touhuilu lisäävät tutkitusti hyvinvointia sekä tukevat oppimista ja kuntoutumista. Tiedätkö jo miten moninaisia hyötyjä ulkona moniaistisessa luontoympäristössä pidetyistä harjoitustuokioista on? Niistä hyötyvät kaikki lapset, mutta erityisen tehokkaiksi ne on todettu sisällä istumiseen helposti turhautuvilla sekä nopeasti innostuvilla lapsilla.

Luonto vapauttaa voimavaroja oppimiseen

Uuden oppiminen vaatii tarkkaavuutta sekä hyvää vireystilaa. Luonnossa ja viheralueilla oleskelu ja puuhailu alkaa jo muutamassa minuutissa rentouttaa eli laskea verenpainetta, kehon stressihormonitasoja sekä sydämen sykettä. Hermoston rauhoittuessa ympäristön hallinnan tunne paranee sekä aivojen kuormitus vähenee ja vapautuu voimavaroja uuden oppimiseen. Lisäksi noin 40 minuutin oleskelu luonnossa elvyttää tarkkaavuutta, joka on välttämätöntä uuden oppimiseen keskittymiselle.

Luonto tarjoaa moniaistisia oppimiskokemuksia

Ihmisaivot ovat kautta aikojen kehittyneet, oppineet ja toimineet moniaistisissa eli usean eri aistikanavan kautta ärsykkeitä tarjoavissa luontoympäristöissä. Moniaistiset, kuten näön, kuulon ja hajuaistin, kautta tulevat aistihavainnot aktivoivat oppijaa. Monipuolisten aistihavaintojen kautta hän pystyy liittämään uuden oppiaineksen aikaisemmin oppimiinsa asioihin muistojen kautta. Aistiärsykkeet myös auttavat huomiokyvyn ja keskittymisen suuntaamisessa ja ovat usein avuksi erilaisilla oppijoilla. Lisäksi moniaistisissa ympäristöissä tapahtuvan vuorovaikutuksellisuuden on tutkittu vähentävän sosiaalista arkuutta, parantavan mielialaa ja auttavan rentoutumisessa. Luonnon moniaistisuutta on helppo hyödyntää osana harjoituksia katselemalla, liikkumalla, kuuntelemalla, tunnustelemalla ja haistamalla ja miksei vaikka ketunleipää maistamalla.

Luonto herättää oppimista tukevia positiivisia tunteita

Luonnon on tutkittu nostavan mielialaa sekä herättävän positiivisia tunteita, mikä tukee tehokkaampaa oppimista. Oppimisen onnistumiseen vaikuttavat opeteltavan asian emotionaalinen merkitys oppijalle sekä oppijan oma mielentila. Viimeisten tutkimusten mukaan asiat muistetaan ja opitaan paremmin sekä unohdetaan hitaammin, jos niiden oppimiseen liittyy positiivinen tunnetilan muutos. Oppimista tehostaa, jos koettu positiivinen tunnetila on voimakas. Luonnossa oleskelu nostaa mielialaa ja lisää elinvoimaisuuden tunnetta noin 15-20 minuutissa ja herättää osin tiedostamattomia ja positiivisia tunteita välittömästi. Lisäksi se vähentää negatiivisia tunteita, jolloin työmuistikapasiteettia vapautuu ja muistiprosesseille jää enemmän resursseja.

Luonto oppimisympäristönä

Luonto on myös monipuolinen oppimisympäristö, jossa voidaan harjoitella esimerkiksi motoriikkaa, toiminnanohjausta, kielellisiä taitoja sekä lukemista, kirjoittamista, matematiikkaa ja muita lukuaineita. Asioita voidaan nimetä, käsitteitä testata sekä ohjeiden seuraamista ja hieno- sekä karkeamotoriikkaa harjoitella maaperän, kivien, kasvien ja eläimistön avulla. Multaan, hiekkaan ja lumeen voi piirtää sekä kirjoittaa kepillä tai kädellä. Kivien ja puiden päällä voi tasapainoilla ja hypellä. Aarteiden etsintä on aina jännittävää ja se auttaa motivoitumaan ohjeiden kuunteluun sekä paikkakäsitteiden muistamiseen. Käpyjä on hyvä heitellä ja ehkäpä jossain kannon kolossa on piilossa pieni peikko, jolle pitäisi rakentaa pikkuruinen havumaja. Luonto muuntuu moneksi ja sieltä eivät tila ja materiaalit lopu.

Harjoitteluhetkestä luonnossa hyötyy ja nauttii niin lapsi kuin aikuinenkin. Luontoon luotu yhteys ja siellä vietettyjen hetkien mukavat muistot kantavat lasta vielä aikuisuudessakin. Lapsuuden luontomaisemien on tutkittu auttavan aikuisia esimerkiksi palautumaan stressistä ja uupumuksesta.

Iloisia ja antoisia luontohetkiä!

Lähteet

Adevi, A. A. 2012. Supportive Nature - and Stress. Wellbeing in connection to our inner and outer landscape. Väitöskirja. Alnarp: Swedish University of Agricultural Sciences.

Kujala, T., Krause, C. M., Sajaniemi, N., Silvén, M., Jaakkola, T. & Nyyssölä, K. (toim.) 2012. Aivot, oppimisen valmiudet ja koulunkäynti.  Muistio. Helsinki: Opetushallitus.

Sitra 2013. Luonnon hyvinvointivaikutusten taloudellinen merkitys. Viitattu 5.5.2016 htpp://www.sitra.fi/julkaisut/muut/hyvinvointivaikutusten_taloudellinen_merkitys.pdf.

Mäntylä, M. 2013. Oppia ja elämyksiä ikään katsomatta. Päiväkoti Tuohikontin ja Jyllin Kodin yhteistoimintaa. Pori: Satakunnan ammattikorkeakoulu.

Rappe, E., Lindén, L. & Koivunen, T. 2010. Puisto, puutarha ja hyvinvointi. Helsinki: Viherympäristöliitto Ry.

Salonen, K. 2005. Mieli ja maisemat. Helsinki: Edita.

Sharms, L. & Seitz, Aaron R. 2008. Benefits of multisensory learning. Trends in Cognitive Sciences 12:11, 411-417.

Miten onnistua perheen ohjauksessa?

Tärkeä kuntoutuksen onnistumista tukeva tekijä on lähiympäristön, erityisesti perheen, tuki. Jotta perhe pystyy tukemaan lapsensa kuntoutusta mahdollisimman hyvin, tarvitsevat he asiantuntevaa ohjausta. Perheen panosta tarvitaan lapsen motivoimiseksi sekä hoitamaan kuntoutuksen järjestämiseen liittyviä käytännön asioita. Tämän lisäksi perheellä ja lähiympäristöllä on keskeinen rooli kuntoutuskertojen välisessä harjoittelussa sekä taitojen siirtymisessä arkeen. Parhaimmillaan ohjaus vaikuttaa positiivisesti lähiympäristön asenteisiin, sitouttaa kaikkia osapuolia työskentelemään yhdessä kuntoutuksen tavoitteiden saavuttamiseksi sekä antaa käytännön työkaluja lapsen kuntoutumisen tukemiseen.

Ohjauksen haasteita ja karikkoja

Perheen ohjauksen keskeisin haaste on saada vanhemmat näkemään kuntoutuksen ja sen käytännön tukemisen merkitys sekä ponnistelemaan yhdessä lapsen kanssa tavoitteiden saavuttamiseksi. Ohjausta voivat vaikeuttaa erilaiset lähtökohdat, yhteisen näkemyksen puuttuminen sekä perheen osallistumista rajoittavat elämäntilanne- ja ympäristötekijät.

Lisähaastetta ohjaukselle voivat tuoda esimerkiksi:

• vaikeudet hyväksyä lapsella ilmenneet ongelmat
• yhteisen tietoperustan puuttuminen ja
• terapeutin roolin väärin ymmärtäminen
• kulttuurierot ja kieleen liittyvät kommunikointivaikeudet
• kuormittuneet vanhemmat ja perheiden haastavat elämäntilanteet
• ohjaukselle varatun ajan riittämättömyys
• haastavat vuorovaikutustilanteet ja ohjauksen työkalujen puute

Hyväksy lapsen haasteisiin liittyvä suru

Lapsen vaikeudet tarkoittavat vanhemmille sopeutumista ajatukseen lapsen erityisyydestä ja sen mahdollisista lapsen tulevaisuuteen kohdistuvista vaikutuksista. Erityisesti, jos vanhemmat eivät olleet osanneet odottaa lapsen vaikeuksia, aiheuttavat ne surua ja haasteita hyväksyä uusi tilanne. Suruprosessi etenee alun sokkivaiheen torjunnasta, reaktiovaiheen käytännöllisistä hallitsemispyrkimyksistä käsittelyvaiheen tunteiden läpikäymiseen ja lopulta sopeutumisvaiheessa löytyvään uuteen tasapainoon.

Suru on ihmisen terve reaktio vastoinkäymisiin ja menetyksiin sekä auttaa ihmistä sopeutumaan uuteen elämäntilanteeseen. Surun voimakkuus ja ilmaisutapa ovat yksilöllisiä ja sen herättämien tunteiden ilmaiseminen ja muiden hyväksyvä suhtautuminen surutyöhön tukevat ihmisen psyykkistä ja fyysistä hyvinvointia. Jos vanhempi voi ilmaista myös vaikeat tunteensa terapeutille sekä saa aikaa niiden käsittelyyn, on hänen helpompi hyväksyä lapsen haasteet, ottaa vastaan tietoa terapeutilta sekä olla mukana kuntouttamassa lasta.

Anna tietoa ja vaihtoehtoja

Suurimmalla osalla perheistä ei ole riittävästi tietoa lapsen vaikeuksista ja niiden vaikutuksista lapsen elämään. Perheet tarvitsevat terapeutilta tietoa siitä, mitkä arjen toimintatavat tukevat ja mitkä estävät lapsen kuntoutumista. Ohjauksessa tulee huomioida perheen itsemääräämisoikeus ja antaa asiantuntevaa tukea valintojen tekoon. Kun eri vaihtoehdot ja niiden seuraukset selitetään vanhemmille arkikielellä ja selkeiden esimerkkien avulla, on vanhempien helpompi tehdä ja sitoutua lapsen parasta tukeviin vaihtoehtoihin. Lisäksi tärkeää on, että ohjaus on säännöllistä ja siihen on varattu riittävästi aikaa.

Osa vanhemmista luulee, että terapeutti hoitaa lapsen kuntoutuksen yksinään. Heti kuntoutusjakson alussa tulisi käydä läpi vanhempien tärkeä osuus lapsen kuntouttajina. Lisäksi on hyvä varmistaa, että vanhemmilla on realistinen kuva kuntoutuksen vaatimasta ajasta sekä tuloksista.

Vanhempia kannattaa ohjata myös kannustamaan ja motivoimaan lasta järjestelmällisesti. Erityisen tärkeää tämä on silloin, jos harjoitukset ovat lapsen kannalta vaivalloisia ja tylsiä. Terapeutti voi selvittää yhdessä perheen kanssa, mikä lasta motivoisi. Kun sopiva palkinto on keksitty, yhdistetään siihen toivottu tavoite sekä tavoitteen saavuttamiseen tarvittavat suoritukset tai onnistumiset. Suorituksia tai onnistumisia voidaan kirjata ylös esimerkiksi keräämällä tarroja tai rasteja paperille. Palkinto voi olla vaikka retki uimahalliin tai muuhun mukavaan paikkaan.

Yhteisen tietopohjan luomiseen, tiedon esitystapaan sekä yhteiseen näkemykseen kuntoutukseen kohdistuvista odotuksista ja toimintatavoista kannattaa kiinnittää erityistä huomiota eri kulttuureja kohdattaessa. Tulkin käyttö ohjaustilanteissa vähentää väärinymmärrysten määrää ja ohjaukseen on hyvä varata normaalia enemmän aikaa. Osassa kulttuureita myös perheen yksityisyyden rajat ovat suomalaista tiukemmat. Samoin asioita ei välttämättä sanota suoraan, vaan terapeutin pitää osata lukea niitä rivien välistä.

Huomioi vanhempien jaksaminen

Jos vanhempi on hyvin kuormittunut, hän ei välttämättä jaksa tukea lapsen kuntoutusta. Vanhemman kuormittuminen voi liittyä lapsen vaikeuksiin liittyviin arjen ongelmiin, yleiseen elämäntilanteeseen tai hänen omiin vaikeuksiinsa. Arjen sujumista voi helpottaa, jos terapeutti pystyy tukemaan vanhemman arjen toiminnan johdonmukaisuutta. Lisäksi havainnon vanhemman kuormittumisesta voi hienovaraisesti ottaa esille hänen kanssaan ja ehdottaa avun hakemista. Osa perheistä on pysyvästi kuormittavissa tilanteissa, kuten monilapsiset yksinhuoltajat sekä suurperheet, jolloin tilanteen kuormittavuus kannattaa huomioida tavoitteita asetettaessa.

Joskus vanhempien kuormitus tai ongelmat ovat niin suuria, että he eivät pysty lainkaan tukemaan lapsen kuntoutusta. Silloin täytyy arvioida pystytäänkö kuntoutusta antamaan joltain osin tai kokonaan ilman kodin tukea. Joskus lähiympäristö, kuten koulu tai päiväkoti, voi tukea kuntoutusta kodin tuen korvaten. Tuen jäädessä kuntoutuksen kannalta liian riittämättömäksi, on tilanteesta otettava heti yhteyttä lähettävään tahoon, joka päättää jatkotoimenpiteistä. Kuntoutuksen etenemistä sekä perheen osallistumista tulee aina seurata koko kuntoutusjakson ajan ja käydä läpi mahdolliset pulmat asianomaisten kanssa heti niiden ilmetessä.

Haastavat vuorovaikutustilanteet ja työkaluja ohjauksen avuksi

Usein ohjauksen haastavin osa on luottamuksen, yhteisen tahtotilan ja sitoutumisen saavuttaminen syystä tai toisesta vastahakoisen vanhemman kanssa. Silloin toimivan yhteistyösuhteen rakentamiseksi tarvitaan hyviä vuorovaikutustaitoja, voimavara- ja ratkaisukeskeistä työotetta sekä tehokkaita keskusteluohjausmenetelmiä. Hyvät keskusteluohjausmenetelmät auttavat selventämään yhteisiä tavoitteita, voimaannuttavat ja tukevat onnistumista myös haasteellisissa tilanteissa mahdollistaen todellisen muutoksen.

Onnistuneita ohjaushetkiä!

Tutustu Sanamaailman keskusteluohjauskoulutuksiin!

Voiko pelaamalla kuntoutua?

Usein kuulee puhuttavan tietokone- ja mobiilipelaamisen vaaroista esim. väkivaltaisista peleistä, liikunnan vähentymisestä pelaamisen myötä sekä ikärajojen noudattamatta jättämisestä. Kuntoutettavien lasten vanhemmat voivatkin miettiä, että tuleekohan pelaamista liikaa ja miksi terapiassakin pelataan?

Tänä päivänä saatavilla oleva pelivalikoima on laaja, ja oikein valitusta pelistä voi olla paljon hyötyä. Toistuva, mutta ajaltaan rajattu pelaaminen voi kehittää silmän- ja käden yhteistyötä, reaktionopeutta sekä ongelman ratkaisukykyä. Asiantuntijoiden kehittämät ennaltaehkäisevät ja kuntouttavat terveyspelit sekä opetuspelit tarjoavat mahdollisuuden kehittää ja kuntouttaa myös monia muita taitoja. Lisäksi pelit avaavat pelaajilleen uusia sosiaalisia maailmoja, kun peleistä voi keskustella toisten peleistä kiinnostuneiden kanssa. Pelien kautta syntyy luonteva suhde tekniikkaan ja moni lapsi, nuori ja miksei aikuinenkin, on oppinut pelien avulla englannin kieltä.

Opetus- ja kuntoutuspelit terapiassa

Tekniikka on tätä päivää ja sen hyvien puolien hyödyntäminen on oivallettu myös terapiatyössä. Pelit motivoivat harjoittelemaan. Motivoitunut kuntoutuja jaksaa harjoitella kauemmin, sinnikkäämmin ja paremmin keskittyen, jolloin toistojen ja harjoittelun määrä lisääntyy kuin huomaamatta. Peli jaksaa positiivisesti ohjata, kannustaa ja toistaa harjoiteltavaa asiaa koskaan turhautumatta. Parhaimmillaan kuntoutuja on onnellisessa flow-tilassa ja opettelee samalla itselleen vaikeita asioita.

Nykyisten opetus- ja kuntoutuskäyttöön suunniteltujen digitaalisten pelien pelaaminen voi jo itsessään olla kuntoutettavien taitojen harjoittamista.Yhtenä tunnettuna esimerkkinä opetuspeleistä voidaan mainita puheterapeuttienkin käyttämä Ekapeli äänteiden tunnistamiseen ja lukemisen opetteluun.

Lähtökohtana lasten oma maailma

Terapiassa käytettävissä peleissä hyödynnetään lasten luontaista mieltymistä pelaamiseen ja saadaan tulokseksi motivoiva tapa harjoitella vaikeaksi koettuja asioita. Monien lasten maailma pyörii jo valmiiksi pelaamisen ympärillä ja pelaaminen on se, mikä yhä useampia lapsia kiinnostaa. Käytettäessä pelejä terapiassa on siis lähdetty liikkeelle nykylasten omasta maailmasta. Lasten kiinnostuksen kohdetta, eli pelaamista, hyödyntämällä terapiatavoitteiden saavuttamisessa saadaan tuloksia helposti ja hauskasti. Ilon ja motivaation merkitys oppimisessa on tärkeä. Ne yksinkertaisesti auttavat oppimaan helpommin ja nopeammin. Lapsi haluaa innoissaan harjoitella, ja ikäänkuin vahingossa hän vielä kehittyykin. Kehittymisen etenemistä on ilo katsella!

Tehokasta harjoittelua myös kotona

Pelit ovat myös oivallinen keino saada lapsi harjoittelemaan myös kotona. Perheen äiti tai ehkäpä se on isä, joka innostuu tukemaan lapsensa kuntoutumista tsemppaamalla terapialäksyjen tekemiseen eli kehittävien pelien pelaamiseen! Terapioiden tarkoitus on, että lapsi ja nuori oppii uusia taitoja ja taidot siirtyvät arkeen ja siksi kuntoutujan lähiympäristön ja terapeutin yhteistyön merkitys on suuri. Paljon parempia tuloksia saadaan, kun orastavia taitoja harjoitellaan terapeutin ohjeiden mukaan myös kotona ja päiväkodissa tai koulussa. Jos harjoittelua tehdään vain kerran viikossa esim. toimintaterapiassa, ei harjoittelu ole yhtä tehokasta ja tuloksellista. Myös KELA:kin suosii tämän tyyppisiä kuntoutusmenetelmiä, joissa vanhemmat ja lähipiiri saadaan helposti ja hauskasti mukaan kuntouttamaan!

Pelit tukevat terapeuttien työtä

Puheterapeutit voivat hyödyntää pelimaailmaa esimerkiksi sanaston kasvattamisessa, käsitteiden ja suuntien oppimisessa, lukivalmiuksien kehittämisessä sekä kielellisen muistin harjoittamisessa, kuten monimutkaisten ohjeiden seuraamisen opettelussa. Oleellista on, että pelejä pelataan yhdessä, kannustavassa vuorovaikutuksessa lapsen kanssa. Toimintaterapeutit taas käyttävät pelejä mm. hahmottamisen, toiminnanohjaukseen sekä tarkkaavuuden säätelyn harjoitteluun, kätisyyden vakiinnuttamiseen sekä motoriikan kehittämiseen. Sekä toimintaterapeuttien että fysioterapeuttien tavoitteena on kehon eri osien liikkuvuuden kehittäminen, joten käytössä hyödyllisiä ovat pelit, jotka tarjoavat mahdollisuuden pelata ja harjoitella monipuolisesti koko keholla. Osassa liikunnallisia kuntoutuspelejä pelivälineen saakin laitettua esim. jalkaan tai pyykkipojalla vaatteeseen mihin tahansa kehon osaan.

Kirjoittaja on pelejä työssään hyödyntävä toimintaterapeutti, jonka mielestä tietokonepelien ja tabletin käyttö terapiassa on kaiken kukkuraksi hauskaa sekä synnyttää useille lapsille valtavan motivaation!

Kompasteleeko kynänkäyttö?

Nykypäivänä elektroniikka on vähentänyt käsin kirjoittamisen merkitystä. Silti käsin kirjoittamisen taitoa tarvitaan ja harjoitellaan kouluissa. On myös todettu, että käsin kirjoitetut asiat muistetaan paremmin (Toivanen, Yle Uutiset). Kynänkäytön taito on käsin kirjoittamisen edellytys ja hienomotorisena taitona monella tavalla elämässä tärkeä mm. itseilmaisun ja kommunikoinnin välineenä. Kynänkäytön oppii vain harjoittelemalla. Harjoittelemalla kynän käyttöön tarvittava hienomotoriikka vahvistuu, oikea kynäote alkaa löytyä ja onnistumiset motivoivat lasta kehittämään taitoaan edelleen.

Hienomotoriikka haltuun

Ennen kynänkäytön opettelua on hyvä vahvistaa hienomotoriikkaa ja harjoitella kynäotetta. Tähän voidaan käyttää avuksi aivan arkisia sorminäppäryyttä vaativia toimintoja, joita tulee tehtyä esimerkiksi peleissä, kirjan sivuja käännettäessä tai vaikkapa pyykkipoikia ripusteltaessa. Pelinappuloita liikuteltaessa tai nostettaessa otetaan nappulasta sormiotteella kiinni, samoin pelikortteihin esim. muistipelissä tartutaan sormin käännettäessä kortteja, aivan kuten myös pyykkipoikia avataan sormilla ns. pinsettiotteella.

Esimerkiksi nämä toiminnot tukevat sekä hienomotoriikan että kynäotteen kehittymistä:

Sormiväreillä piirtäminen
käden ja sormien hahmottamisen harjoittelua
Pelinappuloiden liikuttelu, pujottelu ja nostelu
Palapelien rakentaminen
Pyykkipoikien ripustaminen
Erilaisten pelikorttien kääntäminen ja käsittely
Korttien kädessä pitäminen
Pienillä legoilla rakentelu
Piirtäminen ja leikkaaminen.

Harjoitukset vahvistavat käsien ja sormien lihaksia, käden ja sormien motoriikkaa/koordinaatiota sekä silmän ja käden yhteistyötä. Harjoittelu kannattaa tehdä silloin, kun lapsi on virkeä. Tehtävät harjoitukset kannattaa valita lapsen omien mielenkiinnon kohteiden mukaan. Harjoittelun tulisi aina olla hauskaa ja palkitsevaa lapselle!

Apua kynäotteeseen
Oikean kynäotteen löytäminen ei aina ole helppoa, vaikka tarvittaat pohjataidot olisivatkin muuten hallussa. Otteen ottaminen voi tottumattomalle olla hankalaa ja välillä sormet eksyvät työskentelyn aikana uudestaan vääriin paikkoihin. Oikean otteen löytymisen avuksi sekä helpottamaan kynästä kiinni pitämistä on kuitenkin paljon erilaisia apuvälineitä, kuten kynätukia tai kolmionmuotoisia kyniä. Kynätukia on saatavilla monen mallisina ja usein itselle paras vaihtoehto löytyy eri malleja kokeilemalla.

Erilaisia kynätukia löydät mm. Sanamaailman verkkokaupasta.

Mikä voi tehdä kynänkäytöstä haasteellista lapselle?

Kynänkäyttö vaatii monimutkaisia taitoja, jotka ovat erityisen vaativaa lapsille, joilla on haasteita kehon hahmottamisen, aistihavaintojen jäsentelyn, motoriikan, koordinaation, kätisyyden eli ensisijaisesti käytettävän käden pysyvyyden ja/tai kehon puolten yhteistyön kanssa. Esim. lapset, joilla on sensorisia aistiongelmia, voivat painaa kynällä liian lujaa. Näin myös käsi väsyy helposti. Liian lujaa painaminen myös hankaloittaa jäljen kumittamista pois ja repii paperia. Puutteet hienomotoriikan hallinnassa taas voivat aiheuttaa ongelmia kynäotteen opettelussa, jolloin kynää pidetään sormien sijasta koko nyrkillä kiinni. Nämä voivat olla asioita, jotka ovat lapselle hyvin turhauttavia ja mielenkiinto kynän käyttämiseen lopahtaa.

Autolla ajelusta kirjaimiin ja numeroihin

Jos tuntuu, että kynänkäytön aloittamisessa on haasteita, kannattaa harjoittelu aloittaa suurien kaarien piirtämisestä ilmaan, suurelle paperille tms. Myös kaarien ajeleminen pikkuautolla aluspaperille piirretyn kilparadan kaarteiden mukaan on hyödyllistä harjoitusta. Suurten liikkeiden harjoituksissa voidaan antaa lapselle esim. seuraavanlaisia haasteita mukautettuna kulloiseenkin harjoitusympäristöön ja välineisiin:
Ajellaan autoa taitavasti ylittämättä ajoradan reunaviivoja (liikeradan tarkkuuden harjoittelu).
Kokeile, voitko ohjata autoa vaihtamatta kättä välillä (käden pysyvyys)?
Saatko ajettua autoa samalla kädellä vartalosi kummallakin puolelle (kehon keskiviivan ylittäminen)?
Muistaako autosi liikennesäännöt ja pysähtyy suojateiden edessä (silmä-käsikoordinaatio)?
Kokeile pitää aluspaperin paikallaan toisella kädellä samalla, kun ajat autoa toisella (kehon puolten yhteistyö).

Innostavaa harjoittelusta saa, kun kokeilee harjoituksia ennakkoluulottomasti erilaisilla pinnoilla ja materiaaleilla. Pois pyyhittävillä tusseilla voidaan piirtää vaikka ikkunaan tai viikset omalle kuvalle peiliin. Hiekkaan, jauhoon tai vaikka partavaahtoon voi piirtää sormilla tai kepillä. Myös mailalla pelattavat pallopelit auttavat liikeratojen hallinnan kehittymisessä. Taitojen karttuessa voidaan vähitellen siirtyä tekemään yhä pienempiä kuvioita sekä käyttämään koko käden sijasta pelkkiä sormia kuvioiden muodostamiseen. Tuntoaistia taas voi harjoittaa esim. leikillä, jossa pieniä leluja etsitään erilaisten materiaalien, kuten makaronien, joukosta silmät suljettuina.

Kynänkäyttö ei motivoi kaikkia

Lapsi ei aina ole kiinnostunut kynänkäytöstä eikä koko taidon opettelemisesta. Kynän käytön motivointi ongelmiin voidaan käyttää erilaisia kynäapuja, kuten suurempia täriseviä kyniä, jotka herättävät lapsen mielenkiinnon. Tabletilla harjoitteleminen on usein tosi hauskaa. Kokeile erilaisia sokkelo- ja pisteestä pisteeseen -tehtäviä ensin sormella ja jatkossa kosketusnäyttökynällä pelattuna. Monesti lapsi tarvitsee jonkin hauskan kimmokkeen, jonka sisään upotettu harjoitus ei edes tunnu harjoittelulta, jolloin myös motivaatio kyseisen taidon harjoittelua kohtaan kasvaa huomaamattaan.

Hauskoja harjoitteluhetkiä toivottelevat

Sanamaailman toimintaterapeutit

ps. Blogissa mainittuja tuotteita löydät mm. Sanamaailman verkkokaupasta.