Luonto oppimisen ja kuntoutuksen tukena

Luonnon näkeminen, kokeminen ja luonnossa touhuilu lisäävät tutkitusti hyvinvointia sekä tukevat oppimista ja kuntoutumista. Tiedätkö jo miten moninaisia hyötyjä ulkona moniaistisessa luontoympäristössä pidetyistä harjoitustuokioista on? Niistä hyötyvät kaikki lapset, mutta erityisen tehokkaiksi ne on todettu sisällä istumiseen helposti turhautuvilla sekä nopeasti innostuvilla lapsilla.

Luonto vapauttaa voimavaroja oppimiseen

Uuden oppiminen vaatii tarkkaavuutta sekä hyvää vireystilaa. Luonnossa ja viheralueilla oleskelu ja puuhailu alkaa jo muutamassa minuutissa rentouttaa eli laskea verenpainetta, kehon stressihormonitasoja sekä sydämen sykettä. Hermoston rauhoittuessa ympäristön hallinnan tunne paranee sekä aivojen kuormitus vähenee ja vapautuu voimavaroja uuden oppimiseen. Lisäksi noin 40 minuutin oleskelu luonnossa elvyttää tarkkaavuutta, joka on välttämätöntä uuden oppimiseen keskittymiselle.

Luonto tarjoaa moniaistisia oppimiskokemuksia

Ihmisaivot ovat kautta aikojen kehittyneet, oppineet ja toimineet moniaistisissa eli usean eri aistikanavan kautta ärsykkeitä tarjoavissa luontoympäristöissä. Moniaistiset, kuten näön, kuulon ja hajuaistin, kautta tulevat aistihavainnot aktivoivat oppijaa. Monipuolisten aistihavaintojen kautta hän pystyy liittämään uuden oppiaineksen aikaisemmin oppimiinsa asioihin muistojen kautta. Aistiärsykkeet myös auttavat huomiokyvyn ja keskittymisen suuntaamisessa ja ovat usein avuksi erilaisilla oppijoilla. Lisäksi moniaistisissa ympäristöissä tapahtuvan vuorovaikutuksellisuuden on tutkittu vähentävän sosiaalista arkuutta, parantavan mielialaa ja auttavan rentoutumisessa. Luonnon moniaistisuutta on helppo hyödyntää osana harjoituksia katselemalla, liikkumalla, kuuntelemalla, tunnustelemalla ja haistamalla ja miksei vaikka ketunleipää maistamalla.

Luonto herättää oppimista tukevia positiivisia tunteita

Luonnon on tutkittu nostavan mielialaa sekä herättävän positiivisia tunteita, mikä tukee tehokkaampaa oppimista. Oppimisen onnistumiseen vaikuttavat opeteltavan asian emotionaalinen merkitys oppijalle sekä oppijan oma mielentila. Viimeisten tutkimusten mukaan asiat muistetaan ja opitaan paremmin sekä unohdetaan hitaammin, jos niiden oppimiseen liittyy positiivinen tunnetilan muutos. Oppimista tehostaa, jos koettu positiivinen tunnetila on voimakas. Luonnossa oleskelu nostaa mielialaa ja lisää elinvoimaisuuden tunnetta noin 15-20 minuutissa ja herättää osin tiedostamattomia ja positiivisia tunteita välittömästi. Lisäksi se vähentää negatiivisia tunteita, jolloin työmuistikapasiteettia vapautuu ja muistiprosesseille jää enemmän resursseja.

Luonto oppimisympäristönä

Luonto on myös monipuolinen oppimisympäristö, jossa voidaan harjoitella esimerkiksi motoriikkaa, toiminnanohjausta, kielellisiä taitoja sekä lukemista, kirjoittamista, matematiikkaa ja muita lukuaineita. Asioita voidaan nimetä, käsitteitä testata sekä ohjeiden seuraamista ja hieno- sekä karkeamotoriikkaa harjoitella maaperän, kivien, kasvien ja eläimistön avulla. Multaan, hiekkaan ja lumeen voi piirtää sekä kirjoittaa kepillä tai kädellä. Kivien ja puiden päällä voi tasapainoilla ja hypellä. Aarteiden etsintä on aina jännittävää ja se auttaa motivoitumaan ohjeiden kuunteluun sekä paikkakäsitteiden muistamiseen. Käpyjä on hyvä heitellä ja ehkäpä jossain kannon kolossa on piilossa pieni peikko, jolle pitäisi rakentaa pikkuruinen havumaja. Luonto muuntuu moneksi ja sieltä eivät tila ja materiaalit lopu.

Harjoitteluhetkestä luonnossa hyötyy ja nauttii niin lapsi kuin aikuinenkin. Luontoon luotu yhteys ja siellä vietettyjen hetkien mukavat muistot kantavat lasta vielä aikuisuudessakin. Lapsuuden luontomaisemien on tutkittu auttavan aikuisia esimerkiksi palautumaan stressistä ja uupumuksesta.

Iloisia ja antoisia luontohetkiä!

Lähteet

Adevi, A. A. 2012. Supportive Nature - and Stress. Wellbeing in connection to our inner and outer landscape. Väitöskirja. Alnarp: Swedish University of Agricultural Sciences.

Kujala, T., Krause, C. M., Sajaniemi, N., Silvén, M., Jaakkola, T. & Nyyssölä, K. (toim.) 2012. Aivot, oppimisen valmiudet ja koulunkäynti.  Muistio. Helsinki: Opetushallitus.

Sitra 2013. Luonnon hyvinvointivaikutusten taloudellinen merkitys. Viitattu 5.5.2016 htpp://www.sitra.fi/julkaisut/muut/hyvinvointivaikutusten_taloudellinen_merkitys.pdf.

Mäntylä, M. 2013. Oppia ja elämyksiä ikään katsomatta. Päiväkoti Tuohikontin ja Jyllin Kodin yhteistoimintaa. Pori: Satakunnan ammattikorkeakoulu.

Rappe, E., Lindén, L. & Koivunen, T. 2010. Puisto, puutarha ja hyvinvointi. Helsinki: Viherympäristöliitto Ry.

Salonen, K. 2005. Mieli ja maisemat. Helsinki: Edita.

Sharms, L. & Seitz, Aaron R. 2008. Benefits of multisensory learning. Trends in Cognitive Sciences 12:11, 411-417.

Voiko pelaamalla kuntoutua?

Usein kuulee puhuttavan tietokone- ja mobiilipelaamisen vaaroista esim. väkivaltaisista peleistä, liikunnan vähentymisestä pelaamisen myötä sekä ikärajojen noudattamatta jättämisestä. Kuntoutettavien lasten vanhemmat voivatkin miettiä, että tuleekohan pelaamista liikaa ja miksi terapiassakin pelataan?

Tänä päivänä saatavilla oleva pelivalikoima on laaja, ja oikein valitusta pelistä voi olla paljon hyötyä. Toistuva, mutta ajaltaan rajattu pelaaminen voi kehittää silmän- ja käden yhteistyötä, reaktionopeutta sekä ongelman ratkaisukykyä. Asiantuntijoiden kehittämät ennaltaehkäisevät ja kuntouttavat terveyspelit sekä opetuspelit tarjoavat mahdollisuuden kehittää ja kuntouttaa myös monia muita taitoja. Lisäksi pelit avaavat pelaajilleen uusia sosiaalisia maailmoja, kun peleistä voi keskustella toisten peleistä kiinnostuneiden kanssa. Pelien kautta syntyy luonteva suhde tekniikkaan ja moni lapsi, nuori ja miksei aikuinenkin, on oppinut pelien avulla englannin kieltä.

Opetus- ja kuntoutuspelit terapiassa

Tekniikka on tätä päivää ja sen hyvien puolien hyödyntäminen on oivallettu myös terapiatyössä. Pelit motivoivat harjoittelemaan. Motivoitunut kuntoutuja jaksaa harjoitella kauemmin, sinnikkäämmin ja paremmin keskittyen, jolloin toistojen ja harjoittelun määrä lisääntyy kuin huomaamatta. Peli jaksaa positiivisesti ohjata, kannustaa ja toistaa harjoiteltavaa asiaa koskaan turhautumatta. Parhaimmillaan kuntoutuja on onnellisessa flow-tilassa ja opettelee samalla itselleen vaikeita asioita.

Nykyisten opetus- ja kuntoutuskäyttöön suunniteltujen digitaalisten pelien pelaaminen voi jo itsessään olla kuntoutettavien taitojen harjoittamista.Yhtenä tunnettuna esimerkkinä opetuspeleistä voidaan mainita puheterapeuttienkin käyttämä Ekapeli äänteiden tunnistamiseen ja lukemisen opetteluun.

Lähtökohtana lasten oma maailma

Terapiassa käytettävissä peleissä hyödynnetään lasten luontaista mieltymistä pelaamiseen ja saadaan tulokseksi motivoiva tapa harjoitella vaikeaksi koettuja asioita. Monien lasten maailma pyörii jo valmiiksi pelaamisen ympärillä ja pelaaminen on se, mikä yhä useampia lapsia kiinnostaa. Käytettäessä pelejä terapiassa on siis lähdetty liikkeelle nykylasten omasta maailmasta. Lasten kiinnostuksen kohdetta, eli pelaamista, hyödyntämällä terapiatavoitteiden saavuttamisessa saadaan tuloksia helposti ja hauskasti. Ilon ja motivaation merkitys oppimisessa on tärkeä. Ne yksinkertaisesti auttavat oppimaan helpommin ja nopeammin. Lapsi haluaa innoissaan harjoitella, ja ikäänkuin vahingossa hän vielä kehittyykin. Kehittymisen etenemistä on ilo katsella!

Tehokasta harjoittelua myös kotona

Pelit ovat myös oivallinen keino saada lapsi harjoittelemaan myös kotona. Perheen äiti tai ehkäpä se on isä, joka innostuu tukemaan lapsensa kuntoutumista tsemppaamalla terapialäksyjen tekemiseen eli kehittävien pelien pelaamiseen! Terapioiden tarkoitus on, että lapsi ja nuori oppii uusia taitoja ja taidot siirtyvät arkeen ja siksi kuntoutujan lähiympäristön ja terapeutin yhteistyön merkitys on suuri. Paljon parempia tuloksia saadaan, kun orastavia taitoja harjoitellaan terapeutin ohjeiden mukaan myös kotona ja päiväkodissa tai koulussa. Jos harjoittelua tehdään vain kerran viikossa esim. toimintaterapiassa, ei harjoittelu ole yhtä tehokasta ja tuloksellista. Myös KELA:kin suosii tämän tyyppisiä kuntoutusmenetelmiä, joissa vanhemmat ja lähipiiri saadaan helposti ja hauskasti mukaan kuntouttamaan!

Pelit tukevat terapeuttien työtä

Puheterapeutit voivat hyödyntää pelimaailmaa esimerkiksi sanaston kasvattamisessa, käsitteiden ja suuntien oppimisessa, lukivalmiuksien kehittämisessä sekä kielellisen muistin harjoittamisessa, kuten monimutkaisten ohjeiden seuraamisen opettelussa. Oleellista on, että pelejä pelataan yhdessä, kannustavassa vuorovaikutuksessa lapsen kanssa. Toimintaterapeutit taas käyttävät pelejä mm. hahmottamisen, toiminnanohjaukseen sekä tarkkaavuuden säätelyn harjoitteluun, kätisyyden vakiinnuttamiseen sekä motoriikan kehittämiseen. Sekä toimintaterapeuttien että fysioterapeuttien tavoitteena on kehon eri osien liikkuvuuden kehittäminen, joten käytössä hyödyllisiä ovat pelit, jotka tarjoavat mahdollisuuden pelata ja harjoitella monipuolisesti koko keholla. Osassa liikunnallisia kuntoutuspelejä pelivälineen saakin laitettua esim. jalkaan tai pyykkipojalla vaatteeseen mihin tahansa kehon osaan.

Kirjoittaja on pelejä työssään hyödyntävä toimintaterapeutti, jonka mielestä tietokonepelien ja tabletin käyttö terapiassa on kaiken kukkuraksi hauskaa sekä synnyttää useille lapsille valtavan motivaation!

Kompasteleeko kynänkäyttö?

Nykypäivänä elektroniikka on vähentänyt käsin kirjoittamisen merkitystä. Silti käsin kirjoittamisen taitoa tarvitaan ja harjoitellaan kouluissa. On myös todettu, että käsin kirjoitetut asiat muistetaan paremmin (Toivanen, Yle Uutiset). Kynänkäytön taito on käsin kirjoittamisen edellytys ja hienomotorisena taitona monella tavalla elämässä tärkeä mm. itseilmaisun ja kommunikoinnin välineenä. Kynänkäytön oppii vain harjoittelemalla. Harjoittelemalla kynän käyttöön tarvittava hienomotoriikka vahvistuu, oikea kynäote alkaa löytyä ja onnistumiset motivoivat lasta kehittämään taitoaan edelleen.

Hienomotoriikka haltuun

Ennen kynänkäytön opettelua on hyvä vahvistaa hienomotoriikkaa ja harjoitella kynäotetta. Tähän voidaan käyttää avuksi aivan arkisia sorminäppäryyttä vaativia toimintoja, joita tulee tehtyä esimerkiksi peleissä, kirjan sivuja käännettäessä tai vaikkapa pyykkipoikia ripusteltaessa. Pelinappuloita liikuteltaessa tai nostettaessa otetaan nappulasta sormiotteella kiinni, samoin pelikortteihin esim. muistipelissä tartutaan sormin käännettäessä kortteja, aivan kuten myös pyykkipoikia avataan sormilla ns. pinsettiotteella.

Esimerkiksi nämä toiminnot tukevat sekä hienomotoriikan että kynäotteen kehittymistä:

Sormiväreillä piirtäminen
käden ja sormien hahmottamisen harjoittelua
Pelinappuloiden liikuttelu, pujottelu ja nostelu
Palapelien rakentaminen
Pyykkipoikien ripustaminen
Erilaisten pelikorttien kääntäminen ja käsittely
Korttien kädessä pitäminen
Pienillä legoilla rakentelu
Piirtäminen ja leikkaaminen.

Harjoitukset vahvistavat käsien ja sormien lihaksia, käden ja sormien motoriikkaa/koordinaatiota sekä silmän ja käden yhteistyötä. Harjoittelu kannattaa tehdä silloin, kun lapsi on virkeä. Tehtävät harjoitukset kannattaa valita lapsen omien mielenkiinnon kohteiden mukaan. Harjoittelun tulisi aina olla hauskaa ja palkitsevaa lapselle!

Apua kynäotteeseen
Oikean kynäotteen löytäminen ei aina ole helppoa, vaikka tarvittaat pohjataidot olisivatkin muuten hallussa. Otteen ottaminen voi tottumattomalle olla hankalaa ja välillä sormet eksyvät työskentelyn aikana uudestaan vääriin paikkoihin. Oikean otteen löytymisen avuksi sekä helpottamaan kynästä kiinni pitämistä on kuitenkin paljon erilaisia apuvälineitä, kuten kynätukia tai kolmionmuotoisia kyniä. Kynätukia on saatavilla monen mallisina ja usein itselle paras vaihtoehto löytyy eri malleja kokeilemalla.

Erilaisia kynätukia löydät mm. Sanamaailman verkkokaupasta.

Mikä voi tehdä kynänkäytöstä haasteellista lapselle?

Kynänkäyttö vaatii monimutkaisia taitoja, jotka ovat erityisen vaativaa lapsille, joilla on haasteita kehon hahmottamisen, aistihavaintojen jäsentelyn, motoriikan, koordinaation, kätisyyden eli ensisijaisesti käytettävän käden pysyvyyden ja/tai kehon puolten yhteistyön kanssa. Esim. lapset, joilla on sensorisia aistiongelmia, voivat painaa kynällä liian lujaa. Näin myös käsi väsyy helposti. Liian lujaa painaminen myös hankaloittaa jäljen kumittamista pois ja repii paperia. Puutteet hienomotoriikan hallinnassa taas voivat aiheuttaa ongelmia kynäotteen opettelussa, jolloin kynää pidetään sormien sijasta koko nyrkillä kiinni. Nämä voivat olla asioita, jotka ovat lapselle hyvin turhauttavia ja mielenkiinto kynän käyttämiseen lopahtaa.

Autolla ajelusta kirjaimiin ja numeroihin

Jos tuntuu, että kynänkäytön aloittamisessa on haasteita, kannattaa harjoittelu aloittaa suurien kaarien piirtämisestä ilmaan, suurelle paperille tms. Myös kaarien ajeleminen pikkuautolla aluspaperille piirretyn kilparadan kaarteiden mukaan on hyödyllistä harjoitusta. Suurten liikkeiden harjoituksissa voidaan antaa lapselle esim. seuraavanlaisia haasteita mukautettuna kulloiseenkin harjoitusympäristöön ja välineisiin:
Ajellaan autoa taitavasti ylittämättä ajoradan reunaviivoja (liikeradan tarkkuuden harjoittelu).
Kokeile, voitko ohjata autoa vaihtamatta kättä välillä (käden pysyvyys)?
Saatko ajettua autoa samalla kädellä vartalosi kummallakin puolelle (kehon keskiviivan ylittäminen)?
Muistaako autosi liikennesäännöt ja pysähtyy suojateiden edessä (silmä-käsikoordinaatio)?
Kokeile pitää aluspaperin paikallaan toisella kädellä samalla, kun ajat autoa toisella (kehon puolten yhteistyö).

Innostavaa harjoittelusta saa, kun kokeilee harjoituksia ennakkoluulottomasti erilaisilla pinnoilla ja materiaaleilla. Pois pyyhittävillä tusseilla voidaan piirtää vaikka ikkunaan tai viikset omalle kuvalle peiliin. Hiekkaan, jauhoon tai vaikka partavaahtoon voi piirtää sormilla tai kepillä. Myös mailalla pelattavat pallopelit auttavat liikeratojen hallinnan kehittymisessä. Taitojen karttuessa voidaan vähitellen siirtyä tekemään yhä pienempiä kuvioita sekä käyttämään koko käden sijasta pelkkiä sormia kuvioiden muodostamiseen. Tuntoaistia taas voi harjoittaa esim. leikillä, jossa pieniä leluja etsitään erilaisten materiaalien, kuten makaronien, joukosta silmät suljettuina.

Kynänkäyttö ei motivoi kaikkia

Lapsi ei aina ole kiinnostunut kynänkäytöstä eikä koko taidon opettelemisesta. Kynän käytön motivointi ongelmiin voidaan käyttää erilaisia kynäapuja, kuten suurempia täriseviä kyniä, jotka herättävät lapsen mielenkiinnon. Tabletilla harjoitteleminen on usein tosi hauskaa. Kokeile erilaisia sokkelo- ja pisteestä pisteeseen -tehtäviä ensin sormella ja jatkossa kosketusnäyttökynällä pelattuna. Monesti lapsi tarvitsee jonkin hauskan kimmokkeen, jonka sisään upotettu harjoitus ei edes tunnu harjoittelulta, jolloin myös motivaatio kyseisen taidon harjoittelua kohtaan kasvaa huomaamattaan.

Hauskoja harjoitteluhetkiä toivottelevat

Sanamaailman toimintaterapeutit

ps. Blogissa mainittuja tuotteita löydät mm. Sanamaailman verkkokaupasta.

Herkullista harjoittelua karkeilla

Karkkien yhdistäminen puheterapiaan voi tuntua aluksi oudolta ajatukselta. Niiden käyttö terapiassa voi kuitenkin olla tehokas tapa nostattaa kuntoutujan, erityisesti lapsen, motivaatiota harjoitella vaikeitakin asioita. Karkkien avulla voidaan harjoitella erilaisia oraalimotorisia toimintoja, kuten pureskelua, kielenohjausta, suun sensoriikan stimulointia/aktivointia, huulion aktivointia, imemistä yms.

Turvallisuus ja terveellinen käyttö ennen kaikkea

Karkkeja käytettäessä täytyy aina ottaa huomioon harjoittelijan ikä ja kyky hallita karkkeja suussaan. Jotkut karkeista ovat melko isoja ja liukkaita suussa ennen niiden "hajoamista". Ennen harjoittelun aloittamista tulee aina varmistaa, ettei karkin käyttö aiheuta harjoittelijalle tukehtumisriskiä. Lasta tai muuten holhouksen alla olevaa henkilöä kuntouttavan terapeutin tulisi pyytää holhoojalta kirjallinen lupa karkkien käyttöön kuntoutuksessa. Lisäksi terapeutin tulisi olla tarkasti selvillä kuntoutettavan mahdollisista yliherkkyyksistä karkkien ainesosille allergisten reaktioiden välttämiseksi.

Koska karkit sisältävät hampaille ja painonhallinnalle haitallista sokeria, tulee niitä käyttää vain pieniä määriä ja hyvin lyhyen aikaa päivässä. Karkeilla tehtävät harjoitukset tulisi aina päättää täysxylitol-purkan tai muun täysxylitol-tuotteen käyttöön. Purkan pureskelu katkaisee hampaita uhkaavan happohyökkäyksen sekä on erittäin hyvää oraalimotorista harjoittelua!

Aistiharjoittelua murusilla ja jauheilla

Hyvin voimakkailla ja/tai poksahtavilla karkeilla, kuten poksahtelevilla purkkamuruilla, karkki- tai juomajauheilla, pyritään vahvistamaan suun sisäistä sensoriikkaa ja antamaan lapselle eritasoista stimulaatiota suun sisälle. Tämä on tarpeen, jos lapsella on tunnon alentumaa ja lapsi pyrkii koko ajan viemään suuhun asioita, joilla hakee tuntemusta. Isommat rakeet sopivat hyvin koko suun stimulointiin, kun taas jauheita voidaan töpötellä esim. pumpulitikulla tiettyyn kohtaan suuta kohdistetumman stimulaation aikaansaamiseksi.

Sitkeää kielitreeniä 

Karkkeja, jotka muotoutuvat helposti suussa tai tarttuvat suun pintaan, voidaan hyödyntää kielen ohjailun harjoittelussa. Karkkeja pystytään mm. pyörittelemään suussa, viemään poskesta toiseen sekä ohjailemaan karkkia suussa ylös ja alas. Karkit voidaan myös painaa kiinni eri puolille suuta ja harjoitella kielen tarkoituksen mukaista toimintaa karkin palaa esim. kitalaesta irrotettaessa.  Muotoutuvat ja suuhun "liimautuvat" karkit ovat erityisen sopivia silloin, jos kielen liikkeen hallinnassa on vaikeutta. Näitä karkkeja ovat mm. toffeet, syötävät paperit, tatuoinnit ja hattarapurkat.

Aistidippailua ja huuliharjoituksia

Terapiakäyttöön sopivia tikkareita on monenlaisia; kirpeitä, erilaisia makuvaihtoehtoja sekä tuttimallisia "hirviönhampaita". Tikkareita voi myös "dippailla" erilaisiin jauheisiin. Osa jauheista on pulverimaisia ja osa kirpeitä/poksahtelevia. Jauheeseen kastetuilla tikkareilla voidaan stimuloida haluttua aluetta suussa. Tuttitikkareilla voidaan myös vahvistaa huulten aktivointia käyttämällä niitä samantyyppisesti kuin Hallen-levyä.

Tikkareilla, varsinkin tikkarihuulipunilla, on myös hauska aktivoida ja harjoitella kielen liikkeitä huulilla. Saatko seurattua huulipunan makeaa jälkeä pitkin huulta sekä yllätkö lipomaan makeuden pois myös suupielistä? Lisäksi huulipunatikkaria voi käyttää herkullisiin huulioharjoituksiin.

Huulion ja puhaltamisen harjoitteluun sopivat myös läpi puhallettaessa viheltävät karkkirenkaat.

Miksipä ei siis silloin tällöin hyödyntäisi herkkuhetkeä kuntoutuksellisessa muodossa.

Herkullisia harjoitushetkiä! :)

Sanamaailmalla on myynnissä erilaisia harjoittelukarkkeja, joita voidaan hyödyntää sekä terapiassa että kotiharjoittelussa. Kaikissa Sanamaailman karkeissa on mukana tarkka ainesosaluettelo sekä maininta tuotteen mahdollisesti sisältämistä allergisoivista ainesosista. Sanamaailman verkkokaupan karkit löydät täältä.

Miten ruoka-allergiat vaikuttavat puheenkehitykseen?

Laajat ruoka-allergiat saattavat hidastaa pienen lapsen puheen kehittymistä

Pienten lasten ruoka-allergiat ovat yleinen pitkäaikaissairaus Suomessa. Ruoka-allergiat ovat usein pahimmillaan lapsen ollessa noin 12 kuukauden ikäinen. Juuri samassa iässä lapsen puheen ja syömistaitojen kehitys on yleensä kovassa vauhdissa. Vakavista ja laajoista ruoka-allergioista kärsivillä lapsilla näiden taitojen kehitys joskus kuitenkin etenee hitaammin kuin ikätovereilla - miksi?

Aiemmassa Sanojen maailman blogikirjoituksessa (Taustalla taitava suu) on ansiokkaasti kuvattu lapsen oraalimotoristen, eli suun alueen lihasliikkeisiin perustuvien toimintojen kehittymistä. Syömistaitojen normaalin ja ikätasoisen kehittymisen on havaittu olevan tärkeä edellytys sille, että myös lapsen puheen taitojen kehitys käynnistyy.

Puheen kehitys tarvitsee paloja purtavaksi ja tunnusteltavaksi

Hyvin allergisella lapsella saattaa ruokavalion ollessa niukimmillaan olla käytössään vain 4-6 kiinteää ruoka-ainetta. Näiden lasten ruokien määrää laajennettaessa vanhempia ohjataan kokeilemaan kaikki uudet kasvikunnan tuotteet käsiteltyinä tutun ruoan seassa, jotta allergeenit pilkkoutuvat tehokkaammin. Ruoka-aineen käsittelyllä tarkoitetaan pakastamista, keittämistä, soseuttamista, mehustamista ja vastaavia toimenpiteitä.

Uusi kasvis, marja tai hedelmä siis useimmin vähintään keitetään ja soseutetaan ennen kuin sitä hyvin pienenä määränä annetaan lapselle. Koska kokeiltava ruoka-aine on yleensä soseutettu, usein myös varsinainen ruoka-annos, johon se sekoitetaan, on sosemainen. Lisäksi lapsen suhde ruokaan on voinut muuttua hyvin herkäksi ikävien ja pelottavienkin allergiaoireiden jälkeen. Lapsi saattaa kokea tutun sosemaisen ruoan turvallisena ja vaatii koostumuksen säilyttämistä sellaisena. Vanhemmat, jotka ennen kaikkea haluavat nähdä lapsensa syövän, kasvavan ja pysyvän hengissä, toimivat lapsen vaatimusten mukaisesti.

Ilmeisesti ainakin osittain näiden seikkojen vuoksi vaikeimmin allergisten lasten ruokavalio pysyy koostumukseltaan sosevoittoisena usein pitkään. Tämä menettely palvelee lapsen ja perheen etua allergiaoireiden välttämisessä, mutta syömistaitojen kehityksen kannalta siinä piilee riski. Syömisen luonnolliset herkkyyskaudet ovat vaarassa ohittua, jolloin pienen suun taidot ruoan käsittelyssä eivät välttämättä pääse kehittymään niin tehokkaiksi kuin niiden iänmukaisesti pitäisi.

Tärkeää suun aistimuksia ja sitä kautta suun liikkeitä kehittävää toimintaa on myös suulla tunnusteleminen. Ihmiskehon tiheintä ja monipuolisinta sensorista eli aistitietoa tuottavat alueet sijaitsevat juuri suun ja nielun alueella. Suulla tunnustelu alkaa kehittyä siitä, kun lapsi oppii pistämään omat sormet suuhunsa. Tämän jälkeen vuorossa ovat usein äidin ja isän sormet, joita vauvasta on myös hauska tavoitella suuhun. Suulla tunnustelun kautta lapsi oppii hahmottamaan esimerkiksi kovan ja pehmeän, sileän ja karhean erot puhumattakaan eri tavaroiden kokoeroista. Esineiden suuhun laittamisen, siten erilaisiin aistiärsykkeisiin tutustumisen ja tämän pohjalta oraalimotoristen liikkeiden harjaantumisen katsotaankin olevan merkittävä varhaisvaihe lapsen syömistaitojen kehittymisen ketjussa.

Knobby-purulelu on suunniteltu lasten oraalista kehitystä tukevaksi.
Sen pinnassa on aistimuksia tarjoavat nypyt ja pieni tuttia korvaava uloke,
 joka tyydyttää lapsen imemisen tarvetta.

Syömisen ja oraalimotoriikan herkkyyskaudet

Syömisen harjoittelu tapahtuu useimmissa perheissä tavallisen elämän ohessa ilman sen suurempaa huomiota. Lapsi saa alkaa syödä nestemäistä ravintoa kiinteämpää ruokaa ja tutkia uusia makuja 4–6 kuukauden iässä. Hän on valmis siirtymään sileän soseen maistelusta karkeamman ja rakeisemman ruoan käsittelyn harjoittelemiseen, kun syödessä ilmenee kielen sivuttaisia liikkeitä ja leuan pyöriviä liikkeitä. Yleensä tämä tapahtuu noin 6–7 kuukauden iässä. Samaan ajankohtaan yhdistyy myös lapsen pureskelutaitojen kehitys, jonka katsotaan käynnistyvän noin 7 kuukauden iässä. Alussa pureskelu on varsin mussuttavaa lapsen vielä opetellessa ruoan käsittelyä suussa. Myös lasista/mukista juomista voi alkaa harjoitella jo 6 kuukauden ikäisen lapsen kanssa.

Lapsen suun motoriikan ja syömistaitojen kehittymisen kannalta kriittisenä ikänä pidetään toista ikävuotta, josta puhutaan myös syömistaitojen kehittymisen herkkyyskautena. Lapsen pureskelutaitojen katsotaan saavuttavan vakiintuneen kaavan jo noin 12 kuukauden iässä. Tosin tämän jälkeen muun muassa pureskelun nopeutuminen jatkuu vielä pitkään. Syömiseen liittyviä ikäkausikohtaisia taitoja on tutkittu paljon. Esimerkiksi leuan vinoittaiset (diagonaaliset) liikkeet, jotka siirtävät ruokaa hampaisiin, onnistuvat yleensä 15 kuukauden iässä. Puolentoista vuoden ikäisen lapsen voi odottaa osaavan jo lusikoida ruokaa itse ja viedä sitä suuhun. Leuan pyörivät liikkeet (rotaatiopurenta) lapsi hallitsee yleensä noin 19–24 kuukauden iässä. Suunnilleen samoihin aikoihin lapsi alkaa jo hallita huulion sulkemisen syödessään ja nielaistessaan sekä osaa juoda itse mukista tai lasista. Tyypillisesti kehittyvän lapsen kielenliikkeet ovat kehittyneet nopeiksi kahden vuoden iässä ja viimeistään 3-vuotiaana lapsi osaa syödä itse ja käyttää myös haarukkaa.

Miten autan allergista lasta tavoittamaan tarvittavat taidot?

Myös vakavasti allerginen lapsi tarvitsee suulla tunnustelun mahdollisuuksia kehittääkseen taitojaan. Tällaisia ärsykkeitä olisi hyvä tarjota allergiselle lapselle jopa enemmän kuin tyypillisesti kehittyvälle lapselle, jotta pikkuisen suun aistimukset ja esimerkiksi kielen liikkeet kehittyisivät normaalisti. Vanhempien on hyvä hankkia lapselle erilaisia puruleluja, mutta lapsen voi antaa maistella myös monenlaisia arkielämän esineitä turvallisuuden rajoissa (kuten keittiötyövälineet ja lapsen omat lelut sekä esim. soittimet). Purulelujen suhteen on hyvä tarkistaa että niissä on erilaisia pintoja tunnusteltavaksi ja runsaasti erilaisia muotoja, kuten koloja ja kiemuroita. Kielen liike kehittyy monipuolisesti lapsen tutkiessa erilaisia vaihtelevia muotoja. Puruleluja onkin nykyään saatavilla mm. ketjuina, renkaina ja jopa koruina.

Purukorut kulkevat kätevästi mukana.
Kuvassa Textured Chew -purukoru.

Allergisen lapsen vanhempien on hyvä tietää sosemaisen ruokavalion pitkittymisen riskit. Heti kun mahdollista (lapsen ikä ja kokonaiskehitys huomioiden) lapselle olisi hyvä pyrkiä tarjoamaan sormiruokia soseaterian ohessa tai sen jälkeen. Ei välttämättä joka aterialla, mutta aina silloin tällöin perheen voimavarojen mukaan. Lähes jokaiselle lapselle löytyy jotain, mitä voi tarjota myös pehmeänä palana, esimerkiksi keitettyä parsa- tai kukkakaalta, banaania, vesimelonia tai muuta hedelmää, mustikoita, lapsen omaa leipää tai hänelle sopivaa makaronia. Vanhempien kannattaa ennen aloitusta tutustua sormiruokailun periaatteisiin. Jos on olemassa suuri riski ruokapalan nielemiselle liian suurena, tai harjoittelu halutaan aloittaa erityisen varovasti, avuksi on saatavilla esimerkiksi erilaisia pureskelupusseja, joiden läpi lapsi saa alussa suuhun ruoka-aineen makua ja tuntua, mutta palat ja murut pysyvät pussissa.

Pureskelupussin avulla vauvakin voi turvallisesti kokeilla
uusia ruokamakuja ja -koostumuksia.

Jos vanhemmat epäilevät lapsen suun motoriikan kehittyvän viiveellä, tai jos ruokavalio on niin rajattu että sormiruokailu ei ole mahdollista, kannattaa kääntyä neuvolan ja/tai oman kunnan puheterapeutin puoleen. Puheterapeutin ohjaamalla perinteisellä suujumpalla voidaan saada paljon aikaan. Lisäksi puheterapeutti osaa neuvoa hyödyllisiä erityisvälineitä sekä muita keinoja joiden avulla motoriikan kehitystä on mahdollista tukea.

Blogin kirjoittajana on puheen kehityksen ja allergioiden yhteyttä tutkinut puheterapeutti, jolla on paljon käytännön kokemusta allergiaperheiden haasteista.

Blogin kuvissa olevat tuotteet löydät Sanamaailman verkkokaupasta.

Ylös, ulos ja liikkumaan! (2/2)

Kesän alussa kirjoittelimme liikuntahetkien suunnittelusta ja lasten motoriikan moninaisuudesta. Nyt arkeen palattuamme olemme pohdiskelleet millaisia ovat motorisia taitoja ja keskittymiskykyä tukevat leikkihetket ja -välineet sekä miten leikkien ja pelien ohessa voisi tukea myös puheen ja kielen kehitystä.

Missä ja millä leikitään? 

Leikkikentät ovat rakennettu lasten kehitystä huomioiden. Kiipeily, keinuminen, hiekkaleikit, pyöriminen, roikkuminen auttavat lapsia kehittymään erilaisissa taidoissa. Esimerkiksi kiipeily harjoittaa kehon vastavuoroisia liikkeitä, keinumisessa ja pyörimisessä tasapainoaisti harjaantuu, roikkumisessa kehonhahmotus ja syvätunto vahvistuvat. Hiekkaleikit taas tarjoavat paljon mahdollisuuksia tuntoaistin kehittymiseen, kielellisten ja leikkitaitojen harjoitteluun.

Liikkumiseen ei kuitenkaan välttämättä tarvita hienoja leikkipuistoja. Ennen talvea on hauska leikkiä esimerkiksi hiekkarannalla rakennellen hiekkalinnoja tai retkeillen metsässä. Myös omalta pihalta tai sen lähistöltä voi löytyä monia kiinnostavia paikkoja, joita voi tutkia ja missä voi leikkiä ja temmeltää. Ulos voi ottaa mukaan erilaisia leikkivälineitä tai miettiä, mitä mahdollisuuksia luonnossa on valmiina. Mistä löytyy hyviä kiipeilypuita tai -kallioita? Olisiko lähellä puroa, jossa voisi uittaa laivoja? Voisiko metsässä askarrella oman laivan, käpylehmän tai rakentaa majan?

Pehmopetanque sopii hyvin ulko- ja sisäleikkeihin.

Vauhdikkaat heittelypelit 

Heittäminen vaatii melko tarkkaa käsien liikkeen voiman ja suunnan hallintaa sekä silmän ja käden yhteistyötä. Siksi heittäminen voikin olla haastavaa perheen pienimmille tai lapsille, joilla on motoriikan pulmia. Heittämistä voi tarvittaessa harjoitella ensin isoihin kohteisiin. Heittää voi esimerkiksi keiloihin, ämpäreihin, pesuvateihin, hiekkalaatikkoon, maitopurkkeihin, veteen ja oksan yli. Heittoesineinä voi käyttää erikokoisia palloja, renkaita, herne- tai hiekkapusseja, vesi-ilmapalloja, käpyjä tai mitä vain keksitte. Muuttamalla heittovälinettä voi samaankin peliin saada uuden hauskan variaation. Veden äärellä voi käyttää esineitä, jotka kelluvat veden päällä. Sanallisia tehtäviä voi liittää heittopeleihin myös laittamalla sana-, loru- tai arvoituskortteja heittokohteisiin (esimerkiksi ”kun osut ämpäriin, saat nostaa sieltä lorukortin”) tai tekemällä kielellisen tehtävän aina omalla heittovuorolla (esimerkiksi ”aina kun heität, sano yksi eläin/hedelmä/kulkuneuvo”).

Tölkkiheittopeli

Monissa heittopeleissä on valmiina numeroituja heittokohteita (tauluja, tölkkejä ym.), jotka kertovat, kuinka monta pistettä heittäjä saa osuessaan kohteeseen. Nämä pelit tarjoavat mahdollisuuksia erilaisten pistelaskutapojen ja -strategioiden sopimiseen. Rakennettavilla heittopeleillä voidaan lisäksi harjoitella hahmottamista, kuten suuntia ja mallin mukaan rakentamista (esim. pyramidirakennelmat, mölkky- tai keilakolmiot).

Aistileikeillä uusia taitoja  

Saippuakuplien ja pölykukkien puhaltaminen ovat lasten kestosuosikkeja. Puhaltaminen on hauskaa toiminnallista puuhaa, joissa osallistujan koko tai ikä ei välttämättä ratkaise voittajaa ja kuplapullo on kiva ottaa mukaan mihin vaan. Puhaltaminen ja imeminen ovat lisäksi erinomaista suujumppaa, joka kehittää paitsi puheessa myös syömisessä tarvittavaa suun alueen lihasten kontrollia (esimerkiksi huulten pyöristys, poskien lihasvoima, kielen asennot). Taitamattomampikin puhaltaja (pieni lapsi tai lapsi, jolla on motoriikan pulmia) pystyy osallistumaan kuplaleikkeihin aikuisen avustamana tai silloin, kun välineenä käytetään  puristamalla säädeltäviä kuplaleluja. Kuplaleluja onkin olemassa jo monenlaisia.

Kuplalelut

Kuplaleikkeihin voi yhdistää kielellisten taitojen, ohjeiden seuraamisen ja katsekontaktin harjoittelua. ”Kuinka monta kuplaa sait?” ”Osaatko puhaltaa isompia kuplia?”  ”Minne kuplat lentävät ja laskeutuvat?” ”Kuka ehtii rikkoa kuplan?” Odota aikuisen merkkiä, milloin saat syöksyä kuplien kimppuun. ”Katso, milloin isken silmää. Silloin saat mennä.”

Sokkoleikit ovat hauska tapa kehittää sekä tunto- ja kuuloaisteja. Voitte laittaa vuorotellen vaikka pyykkipoikia vaatteisiin eri puolille kehoa. Toisen pitää etsiä ne huivi silmillään. Side silmillä voi myös etsiä ja tunnistaa kavereita tai nimetä esineitä pelkän tuntoaistin varassa. Se on yleensä lapsista jännää. Kun näköärsykkeet on suljettu pois, lapsi voi keskittyä paremmin kuulemaan ja tuntemaan.

Jättipelikorteilla pelaaminen harjoittaa keskittymistaitoja sekä motoriikkaa.

Keskittymistä vaativat pelit 

Erilaiset rakentelu- ja tasapainopelit ovat hyviä rauhallisempaan yhdessäoloon. Motivoivan puuhan äärellä on hyvä ja helppo kehittää lapsen keskittymiskykyä sekä oman toiminnan suunnittelua ja antaa positiivista palautetta rauhallisesta toiminnasta ja tarkkaavuuden säilyttämisestä.

Tasapainopeli

Esimerkiksi kuvan tasapainopelissä pelinappuloina on erivärisiä ja ilmeikkäitä ukkeleita. Niitä kootaan keikkuvan laudan päälle värinopan ohjaamassa järjestyksessä. Ukkeleiden ilmeitä voi miettiä: Katsotaanpa yhdessä miltä se näyttää? Miksihän se on tuon näköinen? Tunteista ja ilmeistä keskustelun lisäksi peli tarjoaa paljon mahdollisuuksia mm. värejä, määriä ja paikan käsitteitä sisältävien ohjeiden antamiseen.  Minkä värisen nappulan valitset? Kuinka monta sinistä ukkelia on vielä jäljellä? Voisiko sen hämmästyneen ukkelin laittaa tuon hymyilevän ukkelin päälle? Jos laitat sen tuonne poskia pullistavan ukkelin viereen, niin lauta varmaan kallistuu liikaa. Mietitäänpä yhdessä, mikä voisi olla hyvä paikka?

Iloisia peli- ja leikkihetkiä lasten kanssa!

Kirjoittajina ovat toimintaterapeutti ja puheterapeutti, jotka usein hyödyntävät erilaisia pelejä ja leikkejä lasten terapiakäynneillä.

Ylös, ulos ja liikkumaan! (1/2)

Kesän tullen on mukava viettää paljon aikaa ulkona. Ulkoilu tarjoaa lapsille paljon mahdollisuuksia oppia uusia taitoja ja oppiminen tehostuu, kun toimii yhdessä muiden kanssa. Suositusten mukaan lasten tulisi liikkua vähintään kaksi tuntia päivässä. Ulkoilu tarjoaa myös hyvän tavan purkaa energiaa rakentavalla tavalla. Tässä kaksiosaisessa blogissa kerromme liikunnan merkityksestä lapsen kehitykselle ja annamme vinkkejä monipuolisiin ja kehittäviin ulkopuuhiin. Ensimmäisessä osassa keskitymme leikkihetkien suunnitteluun ja lasten kehittyvän motoriikan moninaisuuteen.

Leikkien ja pelaten oppiminen tapahtuu kuin itsestään. Monet ulkopuuhat antavatkin paljon mahdollisuuksia tukea lasten kielellisiä, matemaattisia ja motorisia taitoja. Jyväskylän yliopistossa on myös havaittu hyvien motoristen taitojen ja koulumenestyksen korreloivan toisiaan. Liikunnalla tiedetään todistetusti olevan vaikutusta myös psyykkiseen hyvinvointiin ja ryhmässä tehtynä se kehittää sosiaalisia taitoja mm. toisten huomiointia sekä vuorottelu- ja tunteidensäätelytaitoja.

Kehitystä tukeva kommunikointi

Lapset kannattaa ottaa mukaan jo pelihetkien valmisteluun.  Suunnittelemalla yhdessä, miten pelit ja leikit toteutetaan, aikuinen pystyy antamaan paljon mallia kielen käytöstä ja tarjoamaan lapselle mahdollisuuden oppia sopimista ja oman mielipiteen ilmaisemista. Omaakin puhetta kannattaa huomioida niin, että se on lasten tasolle sopivaa. Kehitystä tukee parhaiten sellainen kielenkäyttö, joka on toisaalta riittävän selkeää ja toisaalta tarjoaa mallia sellaisten käsitteiden ja lauseiden käytöstä, joita lapsi ei vielä itse täysin hallitse. Nimeävät sanat ja yksinkertaiset peruslauseet ovat helpoimpia oppia. Lapsi tarvitsee paljon esimerkkejä kuvailevien ja abstraktien sanojen sekä monipuolisten lauserakenteiden oppimiseksi.

Sosiaalisia taitoja säännöistä

Sääntöjä ja ohjeita on usein hyödyllistä pilkkoa melko lyhyiksi sekä havainnollistaa tarvittaessa ohjeita eleillä tai toimintaa mallittamalla. Ohjeita voi selkeyttää piirtämälläkin, jos jollain lapsella on haasteena toimia sääntöjen mukaan. Sääntöjen sopiminen yhdessä on hyödyllistä paitsi kielellisestä näkökulmasta myös siksi, että samaan peliin pystyisi osallistumaan eri-ikäiset ja -taitoiset osallistujat. Pelitilanteet aiheuttavat usein myös voimakkaita tunnereaktioita. Niiden hallintaa on hyvä harjoitella läheisten kanssa turvallisessa ympäristössä.

Numeroiden yhdistäminen heittopeleihin tekee matematiikan harjoittelusta hauskaa. Kuvan tölkkipelillä voi laskemisen lisäksi harjoitella hahmottamista, kuten suuntia ja mallin mukaan rakentamista, heittämistä, kielellisiä taitoja ja tunteiden hallintaa.

Motoristen taitojen moninaisuus

Ihminen on tarkoitettu liikkumaan ja liikkumattomuus sairastuttaa niin lapset kuin aikuisetkin. Liikkumaan oppiminen eli motorinen kehitys on erityisen nopeaa 0-7-vuotiaana. Siksi erityisesti alle kouluikäisiä on tärkeää rohkaista liikkumaan ja toimimaan monipuolisesti. Lapsille mielekäs tapa liikkua on leikkien ja pelaten. Leikkiminen ennen kouluikää on yhtä tärkeää kuin myöhemmin itse koulutyö!

Motoriikka jaetaan karkea- ja hienomotoriikkaan. Karkeamotoriikka on esimerkiksi pallon heittäminen ja potkiminen tai juoksu. Pallon heittämisellä ja potkimisella kehittyy kohdistaminen, voiman säätely, katseen käyttö sekä heittämisessä silmän ja käden yhteistyö, joka kirjoittamisessakin tarvitaan. Potkimisessa taas kehittyy silmän ja jalan yhteistyö, jota käytetään pukemisessa. Esimerkiksi juoksu kehittää kehon hallintaa, kestävyyskuntoa, kehon eripuolten yhteistyötä, lihaskuntoa ja jaksamista. Hienomotoriset näppäryysliikkeet taas vaikuttavat kynän käyttöön ja kädentaitoihin.

Jalkapallotreenarilla voi harjoitella yksin tai yhdessä jalkapalloa pallon palatessa aina takaisin potkijalle.

Motoriikalla aivotoimintakin kehittyy 

Liikkuen ja leikkien edistyy myös lapsen aistien ja lihasten yhteistyöskentely eli sensomotoriikka. Tiesitkö, että ihmisellä on seitsemän eri aistia? Lapsi saa aistien kautta tietoa kehostaan ja ympäristöstään sekä hän pystyy jäsentämään ja yhdistämään tämän tiedon. Tätä kutsutaan sensoriseksi integraatioksi. Sensorisen integraation mukaan aisteja ovat hajuaisti, makuaisti, näköaisti, kuuloaisti, tuntoaisti, liike- ja tasapainoaisti ja asentotunto. Sensomotoriikan kehitys on tärkeää, jotta opimme reagoimaan oikein oman kehomme ja ympäristömme viesteihin. Fyysinen toiminta tuottaa aistimuksia ja reaktioita, jotka auttavat aivotoimintaa kehittymään!

Lapsen sensomotoriset taidot kehittyvät liikkuen, tutkien ja kokeillen. 

Kaikki lapset eivät pidä urheilusta ja tärkeintä olisikin löytää jokaiselle lapselle omat monipuolisesti hyödyttävät liikuntamuodot jokapäiväisestä arjesta. Seuraavassa osassa esittelemme vinkkejä mm. sensomotorisia taitoja sekä keskittymiskykyä tukeviin peli- ja leikkihetkiin.

Vesileikit ovat sekä fyysisesti että sensomotorisesti hyvä liikuntamuoto, jossa pärjää muiden mukana hyvin eritasoisilla taidoilla.

Kirjoittajina ovat toimintaterapeutti ja puheterapeutti, jotka usein hyödyntävät erilaisia pelejä ja leikkejä lasten terapiakäynneillä.

Lähde: Aistimusten aallokossa, sensorisen integraation häiriö ja terapia. Ayres A. Jean. 2008.