Missä ja millä leikitään?
Leikkikentät ovat rakennettu lasten kehitystä huomioiden. Kiipeily, keinuminen, hiekkaleikit, pyöriminen, roikkuminen auttavat lapsia kehittymään erilaisissa taidoissa. Esimerkiksi kiipeily harjoittaa kehon vastavuoroisia liikkeitä, keinumisessa ja pyörimisessä tasapainoaisti harjaantuu, roikkumisessa kehonhahmotus ja syvätunto vahvistuvat. Hiekkaleikit taas tarjoavat paljon mahdollisuuksia tuntoaistin kehittymiseen, kielellisten ja leikkitaitojen harjoitteluun.
Liikkumiseen ei kuitenkaan välttämättä tarvita hienoja leikkipuistoja. Ennen talvea on hauska leikkiä esimerkiksi hiekkarannalla rakennellen hiekkalinnoja tai retkeillen metsässä. Myös omalta pihalta tai sen lähistöltä voi löytyä monia kiinnostavia paikkoja, joita voi tutkia ja missä voi leikkiä ja temmeltää. Ulos voi ottaa mukaan erilaisia leikkivälineitä tai miettiä, mitä mahdollisuuksia luonnossa on valmiina. Mistä löytyy hyviä kiipeilypuita tai -kallioita? Olisiko lähellä puroa, jossa voisi uittaa laivoja? Voisiko metsässä askarrella oman laivan, käpylehmän tai rakentaa majan?
Vauhdikkaat heittelypelit
Heittäminen vaatii melko tarkkaa käsien liikkeen voiman ja suunnan hallintaa sekä silmän ja käden yhteistyötä. Siksi heittäminen voikin olla haastavaa perheen pienimmille tai lapsille, joilla on motoriikan pulmia. Heittämistä voi tarvittaessa harjoitella ensin isoihin kohteisiin. Heittää voi esimerkiksi keiloihin, ämpäreihin, pesuvateihin, hiekkalaatikkoon, maitopurkkeihin, veteen ja oksan yli. Heittoesineinä voi käyttää erikokoisia palloja, renkaita, herne- tai hiekkapusseja, vesi-ilmapalloja, käpyjä tai mitä vain keksitte. Muuttamalla heittovälinettä voi samaankin peliin saada uuden hauskan variaation. Veden äärellä voi käyttää esineitä, jotka kelluvat veden päällä. Sanallisia tehtäviä voi liittää heittopeleihin myös laittamalla sana-, loru- tai arvoituskortteja heittokohteisiin (esimerkiksi ”kun osut ämpäriin, saat nostaa sieltä lorukortin”) tai tekemällä kielellisen tehtävän aina omalla heittovuorolla (esimerkiksi ”aina kun heität, sano yksi eläin/hedelmä/kulkuneuvo”).
Monissa heittopeleissä on valmiina numeroituja heittokohteita (tauluja, tölkkejä ym.), jotka kertovat, kuinka monta pistettä heittäjä saa osuessaan kohteeseen. Nämä pelit tarjoavat mahdollisuuksia erilaisten pistelaskutapojen ja -strategioiden sopimiseen. Rakennettavilla heittopeleillä voidaan lisäksi harjoitella hahmottamista, kuten suuntia ja mallin mukaan rakentamista (esim. pyramidirakennelmat, mölkky- tai keilakolmiot).
Aistileikeillä uusia taitoja
Saippuakuplien ja pölykukkien puhaltaminen ovat lasten kestosuosikkeja. Puhaltaminen on hauskaa toiminnallista puuhaa, joissa osallistujan koko tai ikä ei välttämättä ratkaise voittajaa ja kuplapullo on kiva ottaa mukaan mihin vaan. Puhaltaminen ja imeminen ovat lisäksi erinomaista suujumppaa, joka kehittää paitsi puheessa myös syömisessä tarvittavaa suun alueen lihasten kontrollia (esimerkiksi huulten pyöristys, poskien lihasvoima, kielen asennot). Taitamattomampikin puhaltaja (pieni lapsi tai lapsi, jolla on motoriikan pulmia) pystyy osallistumaan kuplaleikkeihin aikuisen avustamana tai silloin, kun välineenä käytetään puristamalla säädeltäviä kuplaleluja. Kuplaleluja onkin olemassa jo monenlaisia.
Kuplaleikkeihin voi yhdistää kielellisten taitojen, ohjeiden seuraamisen ja katsekontaktin harjoittelua. ”Kuinka monta kuplaa sait?” ”Osaatko puhaltaa isompia kuplia?” ”Minne kuplat lentävät ja laskeutuvat?” ”Kuka ehtii rikkoa kuplan?” Odota aikuisen merkkiä, milloin saat syöksyä kuplien kimppuun. ”Katso, milloin isken silmää. Silloin saat mennä.”
Sokkoleikit ovat hauska tapa kehittää sekä tunto- ja kuuloaisteja. Voitte laittaa vuorotellen vaikka pyykkipoikia vaatteisiin eri puolille kehoa. Toisen pitää etsiä ne huivi silmillään. Side silmillä voi myös etsiä ja tunnistaa kavereita tai nimetä esineitä pelkän tuntoaistin varassa. Se on yleensä lapsista jännää. Kun näköärsykkeet on suljettu pois, lapsi voi keskittyä paremmin kuulemaan ja tuntemaan.
Keskittymistä vaativat pelit
Erilaiset rakentelu- ja tasapainopelit ovat hyviä rauhallisempaan yhdessäoloon. Motivoivan puuhan äärellä on hyvä ja helppo kehittää lapsen keskittymiskykyä sekä oman toiminnan suunnittelua ja antaa positiivista palautetta rauhallisesta toiminnasta ja tarkkaavuuden säilyttämisestä.
Esimerkiksi kuvan tasapainopelissä pelinappuloina on erivärisiä ja ilmeikkäitä ukkeleita. Niitä kootaan keikkuvan laudan päälle värinopan ohjaamassa järjestyksessä. Ukkeleiden ilmeitä voi miettiä: Katsotaanpa yhdessä miltä se näyttää? Miksihän se on tuon näköinen? Tunteista ja ilmeistä keskustelun lisäksi peli tarjoaa paljon mahdollisuuksia mm. värejä, määriä ja paikan käsitteitä sisältävien ohjeiden antamiseen. Minkä värisen nappulan valitset? Kuinka monta sinistä ukkelia on vielä jäljellä? Voisiko sen hämmästyneen ukkelin laittaa tuon hymyilevän ukkelin päälle? Jos laitat sen tuonne poskia pullistavan ukkelin viereen, niin lauta varmaan kallistuu liikaa. Mietitäänpä yhdessä, mikä voisi olla hyvä paikka?
Iloisia peli- ja leikkihetkiä lasten kanssa!
Kirjoittajina ovat toimintaterapeutti ja puheterapeutti, jotka usein hyödyntävät erilaisia pelejä ja leikkejä lasten terapiakäynneillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti