Luonto oppimisen ja kuntoutuksen tukena

Luonnon näkeminen, kokeminen ja luonnossa touhuilu lisäävät tutkitusti hyvinvointia sekä tukevat oppimista ja kuntoutumista. Tiedätkö jo miten moninaisia hyötyjä ulkona moniaistisessa luontoympäristössä pidetyistä harjoitustuokioista on? Niistä hyötyvät kaikki lapset, mutta erityisen tehokkaiksi ne on todettu sisällä istumiseen helposti turhautuvilla sekä nopeasti innostuvilla lapsilla.

Luonto vapauttaa voimavaroja oppimiseen

Uuden oppiminen vaatii tarkkaavuutta sekä hyvää vireystilaa. Luonnossa ja viheralueilla oleskelu ja puuhailu alkaa jo muutamassa minuutissa rentouttaa eli laskea verenpainetta, kehon stressihormonitasoja sekä sydämen sykettä. Hermoston rauhoittuessa ympäristön hallinnan tunne paranee sekä aivojen kuormitus vähenee ja vapautuu voimavaroja uuden oppimiseen. Lisäksi noin 40 minuutin oleskelu luonnossa elvyttää tarkkaavuutta, joka on välttämätöntä uuden oppimiseen keskittymiselle.

Luonto tarjoaa moniaistisia oppimiskokemuksia

Ihmisaivot ovat kautta aikojen kehittyneet, oppineet ja toimineet moniaistisissa eli usean eri aistikanavan kautta ärsykkeitä tarjoavissa luontoympäristöissä. Moniaistiset, kuten näön, kuulon ja hajuaistin, kautta tulevat aistihavainnot aktivoivat oppijaa. Monipuolisten aistihavaintojen kautta hän pystyy liittämään uuden oppiaineksen aikaisemmin oppimiinsa asioihin muistojen kautta. Aistiärsykkeet myös auttavat huomiokyvyn ja keskittymisen suuntaamisessa ja ovat usein avuksi erilaisilla oppijoilla. Lisäksi moniaistisissa ympäristöissä tapahtuvan vuorovaikutuksellisuuden on tutkittu vähentävän sosiaalista arkuutta, parantavan mielialaa ja auttavan rentoutumisessa. Luonnon moniaistisuutta on helppo hyödyntää osana harjoituksia katselemalla, liikkumalla, kuuntelemalla, tunnustelemalla ja haistamalla ja miksei vaikka ketunleipää maistamalla.

Luonto herättää oppimista tukevia positiivisia tunteita

Luonnon on tutkittu nostavan mielialaa sekä herättävän positiivisia tunteita, mikä tukee tehokkaampaa oppimista. Oppimisen onnistumiseen vaikuttavat opeteltavan asian emotionaalinen merkitys oppijalle sekä oppijan oma mielentila. Viimeisten tutkimusten mukaan asiat muistetaan ja opitaan paremmin sekä unohdetaan hitaammin, jos niiden oppimiseen liittyy positiivinen tunnetilan muutos. Oppimista tehostaa, jos koettu positiivinen tunnetila on voimakas. Luonnossa oleskelu nostaa mielialaa ja lisää elinvoimaisuuden tunnetta noin 15-20 minuutissa ja herättää osin tiedostamattomia ja positiivisia tunteita välittömästi. Lisäksi se vähentää negatiivisia tunteita, jolloin työmuistikapasiteettia vapautuu ja muistiprosesseille jää enemmän resursseja.

Luonto oppimisympäristönä

Luonto on myös monipuolinen oppimisympäristö, jossa voidaan harjoitella esimerkiksi motoriikkaa, toiminnanohjausta, kielellisiä taitoja sekä lukemista, kirjoittamista, matematiikkaa ja muita lukuaineita. Asioita voidaan nimetä, käsitteitä testata sekä ohjeiden seuraamista ja hieno- sekä karkeamotoriikkaa harjoitella maaperän, kivien, kasvien ja eläimistön avulla. Multaan, hiekkaan ja lumeen voi piirtää sekä kirjoittaa kepillä tai kädellä. Kivien ja puiden päällä voi tasapainoilla ja hypellä. Aarteiden etsintä on aina jännittävää ja se auttaa motivoitumaan ohjeiden kuunteluun sekä paikkakäsitteiden muistamiseen. Käpyjä on hyvä heitellä ja ehkäpä jossain kannon kolossa on piilossa pieni peikko, jolle pitäisi rakentaa pikkuruinen havumaja. Luonto muuntuu moneksi ja sieltä eivät tila ja materiaalit lopu.

Harjoitteluhetkestä luonnossa hyötyy ja nauttii niin lapsi kuin aikuinenkin. Luontoon luotu yhteys ja siellä vietettyjen hetkien mukavat muistot kantavat lasta vielä aikuisuudessakin. Lapsuuden luontomaisemien on tutkittu auttavan aikuisia esimerkiksi palautumaan stressistä ja uupumuksesta.

Iloisia ja antoisia luontohetkiä!

Lähteet

Adevi, A. A. 2012. Supportive Nature - and Stress. Wellbeing in connection to our inner and outer landscape. Väitöskirja. Alnarp: Swedish University of Agricultural Sciences.

Kujala, T., Krause, C. M., Sajaniemi, N., Silvén, M., Jaakkola, T. & Nyyssölä, K. (toim.) 2012. Aivot, oppimisen valmiudet ja koulunkäynti.  Muistio. Helsinki: Opetushallitus.

Sitra 2013. Luonnon hyvinvointivaikutusten taloudellinen merkitys. Viitattu 5.5.2016 htpp://www.sitra.fi/julkaisut/muut/hyvinvointivaikutusten_taloudellinen_merkitys.pdf.

Mäntylä, M. 2013. Oppia ja elämyksiä ikään katsomatta. Päiväkoti Tuohikontin ja Jyllin Kodin yhteistoimintaa. Pori: Satakunnan ammattikorkeakoulu.

Rappe, E., Lindén, L. & Koivunen, T. 2010. Puisto, puutarha ja hyvinvointi. Helsinki: Viherympäristöliitto Ry.

Salonen, K. 2005. Mieli ja maisemat. Helsinki: Edita.

Sharms, L. & Seitz, Aaron R. 2008. Benefits of multisensory learning. Trends in Cognitive Sciences 12:11, 411-417.

Miten onnistua perheen ohjauksessa?

Tärkeä kuntoutuksen onnistumista tukeva tekijä on lähiympäristön, erityisesti perheen, tuki. Jotta perhe pystyy tukemaan lapsensa kuntoutusta mahdollisimman hyvin, tarvitsevat he asiantuntevaa ohjausta. Perheen panosta tarvitaan lapsen motivoimiseksi sekä hoitamaan kuntoutuksen järjestämiseen liittyviä käytännön asioita. Tämän lisäksi perheellä ja lähiympäristöllä on keskeinen rooli kuntoutuskertojen välisessä harjoittelussa sekä taitojen siirtymisessä arkeen. Parhaimmillaan ohjaus vaikuttaa positiivisesti lähiympäristön asenteisiin, sitouttaa kaikkia osapuolia työskentelemään yhdessä kuntoutuksen tavoitteiden saavuttamiseksi sekä antaa käytännön työkaluja lapsen kuntoutumisen tukemiseen.

Ohjauksen haasteita ja karikkoja

Perheen ohjauksen keskeisin haaste on saada vanhemmat näkemään kuntoutuksen ja sen käytännön tukemisen merkitys sekä ponnistelemaan yhdessä lapsen kanssa tavoitteiden saavuttamiseksi. Ohjausta voivat vaikeuttaa erilaiset lähtökohdat, yhteisen näkemyksen puuttuminen sekä perheen osallistumista rajoittavat elämäntilanne- ja ympäristötekijät.

Lisähaastetta ohjaukselle voivat tuoda esimerkiksi:

• vaikeudet hyväksyä lapsella ilmenneet ongelmat
• yhteisen tietoperustan puuttuminen ja
• terapeutin roolin väärin ymmärtäminen
• kulttuurierot ja kieleen liittyvät kommunikointivaikeudet
• kuormittuneet vanhemmat ja perheiden haastavat elämäntilanteet
• ohjaukselle varatun ajan riittämättömyys
• haastavat vuorovaikutustilanteet ja ohjauksen työkalujen puute

Hyväksy lapsen haasteisiin liittyvä suru

Lapsen vaikeudet tarkoittavat vanhemmille sopeutumista ajatukseen lapsen erityisyydestä ja sen mahdollisista lapsen tulevaisuuteen kohdistuvista vaikutuksista. Erityisesti, jos vanhemmat eivät olleet osanneet odottaa lapsen vaikeuksia, aiheuttavat ne surua ja haasteita hyväksyä uusi tilanne. Suruprosessi etenee alun sokkivaiheen torjunnasta, reaktiovaiheen käytännöllisistä hallitsemispyrkimyksistä käsittelyvaiheen tunteiden läpikäymiseen ja lopulta sopeutumisvaiheessa löytyvään uuteen tasapainoon.

Suru on ihmisen terve reaktio vastoinkäymisiin ja menetyksiin sekä auttaa ihmistä sopeutumaan uuteen elämäntilanteeseen. Surun voimakkuus ja ilmaisutapa ovat yksilöllisiä ja sen herättämien tunteiden ilmaiseminen ja muiden hyväksyvä suhtautuminen surutyöhön tukevat ihmisen psyykkistä ja fyysistä hyvinvointia. Jos vanhempi voi ilmaista myös vaikeat tunteensa terapeutille sekä saa aikaa niiden käsittelyyn, on hänen helpompi hyväksyä lapsen haasteet, ottaa vastaan tietoa terapeutilta sekä olla mukana kuntouttamassa lasta.

Anna tietoa ja vaihtoehtoja

Suurimmalla osalla perheistä ei ole riittävästi tietoa lapsen vaikeuksista ja niiden vaikutuksista lapsen elämään. Perheet tarvitsevat terapeutilta tietoa siitä, mitkä arjen toimintatavat tukevat ja mitkä estävät lapsen kuntoutumista. Ohjauksessa tulee huomioida perheen itsemääräämisoikeus ja antaa asiantuntevaa tukea valintojen tekoon. Kun eri vaihtoehdot ja niiden seuraukset selitetään vanhemmille arkikielellä ja selkeiden esimerkkien avulla, on vanhempien helpompi tehdä ja sitoutua lapsen parasta tukeviin vaihtoehtoihin. Lisäksi tärkeää on, että ohjaus on säännöllistä ja siihen on varattu riittävästi aikaa.

Osa vanhemmista luulee, että terapeutti hoitaa lapsen kuntoutuksen yksinään. Heti kuntoutusjakson alussa tulisi käydä läpi vanhempien tärkeä osuus lapsen kuntouttajina. Lisäksi on hyvä varmistaa, että vanhemmilla on realistinen kuva kuntoutuksen vaatimasta ajasta sekä tuloksista.

Vanhempia kannattaa ohjata myös kannustamaan ja motivoimaan lasta järjestelmällisesti. Erityisen tärkeää tämä on silloin, jos harjoitukset ovat lapsen kannalta vaivalloisia ja tylsiä. Terapeutti voi selvittää yhdessä perheen kanssa, mikä lasta motivoisi. Kun sopiva palkinto on keksitty, yhdistetään siihen toivottu tavoite sekä tavoitteen saavuttamiseen tarvittavat suoritukset tai onnistumiset. Suorituksia tai onnistumisia voidaan kirjata ylös esimerkiksi keräämällä tarroja tai rasteja paperille. Palkinto voi olla vaikka retki uimahalliin tai muuhun mukavaan paikkaan.

Yhteisen tietopohjan luomiseen, tiedon esitystapaan sekä yhteiseen näkemykseen kuntoutukseen kohdistuvista odotuksista ja toimintatavoista kannattaa kiinnittää erityistä huomiota eri kulttuureja kohdattaessa. Tulkin käyttö ohjaustilanteissa vähentää väärinymmärrysten määrää ja ohjaukseen on hyvä varata normaalia enemmän aikaa. Osassa kulttuureita myös perheen yksityisyyden rajat ovat suomalaista tiukemmat. Samoin asioita ei välttämättä sanota suoraan, vaan terapeutin pitää osata lukea niitä rivien välistä.

Huomioi vanhempien jaksaminen

Jos vanhempi on hyvin kuormittunut, hän ei välttämättä jaksa tukea lapsen kuntoutusta. Vanhemman kuormittuminen voi liittyä lapsen vaikeuksiin liittyviin arjen ongelmiin, yleiseen elämäntilanteeseen tai hänen omiin vaikeuksiinsa. Arjen sujumista voi helpottaa, jos terapeutti pystyy tukemaan vanhemman arjen toiminnan johdonmukaisuutta. Lisäksi havainnon vanhemman kuormittumisesta voi hienovaraisesti ottaa esille hänen kanssaan ja ehdottaa avun hakemista. Osa perheistä on pysyvästi kuormittavissa tilanteissa, kuten monilapsiset yksinhuoltajat sekä suurperheet, jolloin tilanteen kuormittavuus kannattaa huomioida tavoitteita asetettaessa.

Joskus vanhempien kuormitus tai ongelmat ovat niin suuria, että he eivät pysty lainkaan tukemaan lapsen kuntoutusta. Silloin täytyy arvioida pystytäänkö kuntoutusta antamaan joltain osin tai kokonaan ilman kodin tukea. Joskus lähiympäristö, kuten koulu tai päiväkoti, voi tukea kuntoutusta kodin tuen korvaten. Tuen jäädessä kuntoutuksen kannalta liian riittämättömäksi, on tilanteesta otettava heti yhteyttä lähettävään tahoon, joka päättää jatkotoimenpiteistä. Kuntoutuksen etenemistä sekä perheen osallistumista tulee aina seurata koko kuntoutusjakson ajan ja käydä läpi mahdolliset pulmat asianomaisten kanssa heti niiden ilmetessä.

Haastavat vuorovaikutustilanteet ja työkaluja ohjauksen avuksi

Usein ohjauksen haastavin osa on luottamuksen, yhteisen tahtotilan ja sitoutumisen saavuttaminen syystä tai toisesta vastahakoisen vanhemman kanssa. Silloin toimivan yhteistyösuhteen rakentamiseksi tarvitaan hyviä vuorovaikutustaitoja, voimavara- ja ratkaisukeskeistä työotetta sekä tehokkaita keskusteluohjausmenetelmiä. Hyvät keskusteluohjausmenetelmät auttavat selventämään yhteisiä tavoitteita, voimaannuttavat ja tukevat onnistumista myös haasteellisissa tilanteissa mahdollistaen todellisen muutoksen.

Onnistuneita ohjaushetkiä!

Tutustu Sanamaailman keskusteluohjauskoulutuksiin!

Voiko pelaamalla kuntoutua?

Usein kuulee puhuttavan tietokone- ja mobiilipelaamisen vaaroista esim. väkivaltaisista peleistä, liikunnan vähentymisestä pelaamisen myötä sekä ikärajojen noudattamatta jättämisestä. Kuntoutettavien lasten vanhemmat voivatkin miettiä, että tuleekohan pelaamista liikaa ja miksi terapiassakin pelataan?

Tänä päivänä saatavilla oleva pelivalikoima on laaja, ja oikein valitusta pelistä voi olla paljon hyötyä. Toistuva, mutta ajaltaan rajattu pelaaminen voi kehittää silmän- ja käden yhteistyötä, reaktionopeutta sekä ongelman ratkaisukykyä. Asiantuntijoiden kehittämät ennaltaehkäisevät ja kuntouttavat terveyspelit sekä opetuspelit tarjoavat mahdollisuuden kehittää ja kuntouttaa myös monia muita taitoja. Lisäksi pelit avaavat pelaajilleen uusia sosiaalisia maailmoja, kun peleistä voi keskustella toisten peleistä kiinnostuneiden kanssa. Pelien kautta syntyy luonteva suhde tekniikkaan ja moni lapsi, nuori ja miksei aikuinenkin, on oppinut pelien avulla englannin kieltä.

Opetus- ja kuntoutuspelit terapiassa

Tekniikka on tätä päivää ja sen hyvien puolien hyödyntäminen on oivallettu myös terapiatyössä. Pelit motivoivat harjoittelemaan. Motivoitunut kuntoutuja jaksaa harjoitella kauemmin, sinnikkäämmin ja paremmin keskittyen, jolloin toistojen ja harjoittelun määrä lisääntyy kuin huomaamatta. Peli jaksaa positiivisesti ohjata, kannustaa ja toistaa harjoiteltavaa asiaa koskaan turhautumatta. Parhaimmillaan kuntoutuja on onnellisessa flow-tilassa ja opettelee samalla itselleen vaikeita asioita.

Nykyisten opetus- ja kuntoutuskäyttöön suunniteltujen digitaalisten pelien pelaaminen voi jo itsessään olla kuntoutettavien taitojen harjoittamista.Yhtenä tunnettuna esimerkkinä opetuspeleistä voidaan mainita puheterapeuttienkin käyttämä Ekapeli äänteiden tunnistamiseen ja lukemisen opetteluun.

Lähtökohtana lasten oma maailma

Terapiassa käytettävissä peleissä hyödynnetään lasten luontaista mieltymistä pelaamiseen ja saadaan tulokseksi motivoiva tapa harjoitella vaikeaksi koettuja asioita. Monien lasten maailma pyörii jo valmiiksi pelaamisen ympärillä ja pelaaminen on se, mikä yhä useampia lapsia kiinnostaa. Käytettäessä pelejä terapiassa on siis lähdetty liikkeelle nykylasten omasta maailmasta. Lasten kiinnostuksen kohdetta, eli pelaamista, hyödyntämällä terapiatavoitteiden saavuttamisessa saadaan tuloksia helposti ja hauskasti. Ilon ja motivaation merkitys oppimisessa on tärkeä. Ne yksinkertaisesti auttavat oppimaan helpommin ja nopeammin. Lapsi haluaa innoissaan harjoitella, ja ikäänkuin vahingossa hän vielä kehittyykin. Kehittymisen etenemistä on ilo katsella!

Tehokasta harjoittelua myös kotona

Pelit ovat myös oivallinen keino saada lapsi harjoittelemaan myös kotona. Perheen äiti tai ehkäpä se on isä, joka innostuu tukemaan lapsensa kuntoutumista tsemppaamalla terapialäksyjen tekemiseen eli kehittävien pelien pelaamiseen! Terapioiden tarkoitus on, että lapsi ja nuori oppii uusia taitoja ja taidot siirtyvät arkeen ja siksi kuntoutujan lähiympäristön ja terapeutin yhteistyön merkitys on suuri. Paljon parempia tuloksia saadaan, kun orastavia taitoja harjoitellaan terapeutin ohjeiden mukaan myös kotona ja päiväkodissa tai koulussa. Jos harjoittelua tehdään vain kerran viikossa esim. toimintaterapiassa, ei harjoittelu ole yhtä tehokasta ja tuloksellista. Myös KELA:kin suosii tämän tyyppisiä kuntoutusmenetelmiä, joissa vanhemmat ja lähipiiri saadaan helposti ja hauskasti mukaan kuntouttamaan!

Pelit tukevat terapeuttien työtä

Puheterapeutit voivat hyödyntää pelimaailmaa esimerkiksi sanaston kasvattamisessa, käsitteiden ja suuntien oppimisessa, lukivalmiuksien kehittämisessä sekä kielellisen muistin harjoittamisessa, kuten monimutkaisten ohjeiden seuraamisen opettelussa. Oleellista on, että pelejä pelataan yhdessä, kannustavassa vuorovaikutuksessa lapsen kanssa. Toimintaterapeutit taas käyttävät pelejä mm. hahmottamisen, toiminnanohjaukseen sekä tarkkaavuuden säätelyn harjoitteluun, kätisyyden vakiinnuttamiseen sekä motoriikan kehittämiseen. Sekä toimintaterapeuttien että fysioterapeuttien tavoitteena on kehon eri osien liikkuvuuden kehittäminen, joten käytössä hyödyllisiä ovat pelit, jotka tarjoavat mahdollisuuden pelata ja harjoitella monipuolisesti koko keholla. Osassa liikunnallisia kuntoutuspelejä pelivälineen saakin laitettua esim. jalkaan tai pyykkipojalla vaatteeseen mihin tahansa kehon osaan.

Kirjoittaja on pelejä työssään hyödyntävä toimintaterapeutti, jonka mielestä tietokonepelien ja tabletin käyttö terapiassa on kaiken kukkuraksi hauskaa sekä synnyttää useille lapsille valtavan motivaation!

Kompasteleeko kynänkäyttö?

Nykypäivänä elektroniikka on vähentänyt käsin kirjoittamisen merkitystä. Silti käsin kirjoittamisen taitoa tarvitaan ja harjoitellaan kouluissa. On myös todettu, että käsin kirjoitetut asiat muistetaan paremmin (Toivanen, Yle Uutiset). Kynänkäytön taito on käsin kirjoittamisen edellytys ja hienomotorisena taitona monella tavalla elämässä tärkeä mm. itseilmaisun ja kommunikoinnin välineenä. Kynänkäytön oppii vain harjoittelemalla. Harjoittelemalla kynän käyttöön tarvittava hienomotoriikka vahvistuu, oikea kynäote alkaa löytyä ja onnistumiset motivoivat lasta kehittämään taitoaan edelleen.

Hienomotoriikka haltuun

Ennen kynänkäytön opettelua on hyvä vahvistaa hienomotoriikkaa ja harjoitella kynäotetta. Tähän voidaan käyttää avuksi aivan arkisia sorminäppäryyttä vaativia toimintoja, joita tulee tehtyä esimerkiksi peleissä, kirjan sivuja käännettäessä tai vaikkapa pyykkipoikia ripusteltaessa. Pelinappuloita liikuteltaessa tai nostettaessa otetaan nappulasta sormiotteella kiinni, samoin pelikortteihin esim. muistipelissä tartutaan sormin käännettäessä kortteja, aivan kuten myös pyykkipoikia avataan sormilla ns. pinsettiotteella.

Esimerkiksi nämä toiminnot tukevat sekä hienomotoriikan että kynäotteen kehittymistä:

Sormiväreillä piirtäminen
käden ja sormien hahmottamisen harjoittelua
Pelinappuloiden liikuttelu, pujottelu ja nostelu
Palapelien rakentaminen
Pyykkipoikien ripustaminen
Erilaisten pelikorttien kääntäminen ja käsittely
Korttien kädessä pitäminen
Pienillä legoilla rakentelu
Piirtäminen ja leikkaaminen.

Harjoitukset vahvistavat käsien ja sormien lihaksia, käden ja sormien motoriikkaa/koordinaatiota sekä silmän ja käden yhteistyötä. Harjoittelu kannattaa tehdä silloin, kun lapsi on virkeä. Tehtävät harjoitukset kannattaa valita lapsen omien mielenkiinnon kohteiden mukaan. Harjoittelun tulisi aina olla hauskaa ja palkitsevaa lapselle!

Apua kynäotteeseen
Oikean kynäotteen löytäminen ei aina ole helppoa, vaikka tarvittaat pohjataidot olisivatkin muuten hallussa. Otteen ottaminen voi tottumattomalle olla hankalaa ja välillä sormet eksyvät työskentelyn aikana uudestaan vääriin paikkoihin. Oikean otteen löytymisen avuksi sekä helpottamaan kynästä kiinni pitämistä on kuitenkin paljon erilaisia apuvälineitä, kuten kynätukia tai kolmionmuotoisia kyniä. Kynätukia on saatavilla monen mallisina ja usein itselle paras vaihtoehto löytyy eri malleja kokeilemalla.

Erilaisia kynätukia löydät mm. Sanamaailman verkkokaupasta.

Mikä voi tehdä kynänkäytöstä haasteellista lapselle?

Kynänkäyttö vaatii monimutkaisia taitoja, jotka ovat erityisen vaativaa lapsille, joilla on haasteita kehon hahmottamisen, aistihavaintojen jäsentelyn, motoriikan, koordinaation, kätisyyden eli ensisijaisesti käytettävän käden pysyvyyden ja/tai kehon puolten yhteistyön kanssa. Esim. lapset, joilla on sensorisia aistiongelmia, voivat painaa kynällä liian lujaa. Näin myös käsi väsyy helposti. Liian lujaa painaminen myös hankaloittaa jäljen kumittamista pois ja repii paperia. Puutteet hienomotoriikan hallinnassa taas voivat aiheuttaa ongelmia kynäotteen opettelussa, jolloin kynää pidetään sormien sijasta koko nyrkillä kiinni. Nämä voivat olla asioita, jotka ovat lapselle hyvin turhauttavia ja mielenkiinto kynän käyttämiseen lopahtaa.

Autolla ajelusta kirjaimiin ja numeroihin

Jos tuntuu, että kynänkäytön aloittamisessa on haasteita, kannattaa harjoittelu aloittaa suurien kaarien piirtämisestä ilmaan, suurelle paperille tms. Myös kaarien ajeleminen pikkuautolla aluspaperille piirretyn kilparadan kaarteiden mukaan on hyödyllistä harjoitusta. Suurten liikkeiden harjoituksissa voidaan antaa lapselle esim. seuraavanlaisia haasteita mukautettuna kulloiseenkin harjoitusympäristöön ja välineisiin:
Ajellaan autoa taitavasti ylittämättä ajoradan reunaviivoja (liikeradan tarkkuuden harjoittelu).
Kokeile, voitko ohjata autoa vaihtamatta kättä välillä (käden pysyvyys)?
Saatko ajettua autoa samalla kädellä vartalosi kummallakin puolelle (kehon keskiviivan ylittäminen)?
Muistaako autosi liikennesäännöt ja pysähtyy suojateiden edessä (silmä-käsikoordinaatio)?
Kokeile pitää aluspaperin paikallaan toisella kädellä samalla, kun ajat autoa toisella (kehon puolten yhteistyö).

Innostavaa harjoittelusta saa, kun kokeilee harjoituksia ennakkoluulottomasti erilaisilla pinnoilla ja materiaaleilla. Pois pyyhittävillä tusseilla voidaan piirtää vaikka ikkunaan tai viikset omalle kuvalle peiliin. Hiekkaan, jauhoon tai vaikka partavaahtoon voi piirtää sormilla tai kepillä. Myös mailalla pelattavat pallopelit auttavat liikeratojen hallinnan kehittymisessä. Taitojen karttuessa voidaan vähitellen siirtyä tekemään yhä pienempiä kuvioita sekä käyttämään koko käden sijasta pelkkiä sormia kuvioiden muodostamiseen. Tuntoaistia taas voi harjoittaa esim. leikillä, jossa pieniä leluja etsitään erilaisten materiaalien, kuten makaronien, joukosta silmät suljettuina.

Kynänkäyttö ei motivoi kaikkia

Lapsi ei aina ole kiinnostunut kynänkäytöstä eikä koko taidon opettelemisesta. Kynän käytön motivointi ongelmiin voidaan käyttää erilaisia kynäapuja, kuten suurempia täriseviä kyniä, jotka herättävät lapsen mielenkiinnon. Tabletilla harjoitteleminen on usein tosi hauskaa. Kokeile erilaisia sokkelo- ja pisteestä pisteeseen -tehtäviä ensin sormella ja jatkossa kosketusnäyttökynällä pelattuna. Monesti lapsi tarvitsee jonkin hauskan kimmokkeen, jonka sisään upotettu harjoitus ei edes tunnu harjoittelulta, jolloin myös motivaatio kyseisen taidon harjoittelua kohtaan kasvaa huomaamattaan.

Hauskoja harjoitteluhetkiä toivottelevat

Sanamaailman toimintaterapeutit

ps. Blogissa mainittuja tuotteita löydät mm. Sanamaailman verkkokaupasta.

Herkullista harjoittelua karkeilla

Karkkien yhdistäminen puheterapiaan voi tuntua aluksi oudolta ajatukselta. Niiden käyttö terapiassa voi kuitenkin olla tehokas tapa nostattaa kuntoutujan, erityisesti lapsen, motivaatiota harjoitella vaikeitakin asioita. Karkkien avulla voidaan harjoitella erilaisia oraalimotorisia toimintoja, kuten pureskelua, kielenohjausta, suun sensoriikan stimulointia/aktivointia, huulion aktivointia, imemistä yms.

Turvallisuus ja terveellinen käyttö ennen kaikkea

Karkkeja käytettäessä täytyy aina ottaa huomioon harjoittelijan ikä ja kyky hallita karkkeja suussaan. Jotkut karkeista ovat melko isoja ja liukkaita suussa ennen niiden "hajoamista". Ennen harjoittelun aloittamista tulee aina varmistaa, ettei karkin käyttö aiheuta harjoittelijalle tukehtumisriskiä. Lasta tai muuten holhouksen alla olevaa henkilöä kuntouttavan terapeutin tulisi pyytää holhoojalta kirjallinen lupa karkkien käyttöön kuntoutuksessa. Lisäksi terapeutin tulisi olla tarkasti selvillä kuntoutettavan mahdollisista yliherkkyyksistä karkkien ainesosille allergisten reaktioiden välttämiseksi.

Koska karkit sisältävät hampaille ja painonhallinnalle haitallista sokeria, tulee niitä käyttää vain pieniä määriä ja hyvin lyhyen aikaa päivässä. Karkeilla tehtävät harjoitukset tulisi aina päättää täysxylitol-purkan tai muun täysxylitol-tuotteen käyttöön. Purkan pureskelu katkaisee hampaita uhkaavan happohyökkäyksen sekä on erittäin hyvää oraalimotorista harjoittelua!

Aistiharjoittelua murusilla ja jauheilla

Hyvin voimakkailla ja/tai poksahtavilla karkeilla, kuten poksahtelevilla purkkamuruilla, karkki- tai juomajauheilla, pyritään vahvistamaan suun sisäistä sensoriikkaa ja antamaan lapselle eritasoista stimulaatiota suun sisälle. Tämä on tarpeen, jos lapsella on tunnon alentumaa ja lapsi pyrkii koko ajan viemään suuhun asioita, joilla hakee tuntemusta. Isommat rakeet sopivat hyvin koko suun stimulointiin, kun taas jauheita voidaan töpötellä esim. pumpulitikulla tiettyyn kohtaan suuta kohdistetumman stimulaation aikaansaamiseksi.

Sitkeää kielitreeniä 

Karkkeja, jotka muotoutuvat helposti suussa tai tarttuvat suun pintaan, voidaan hyödyntää kielen ohjailun harjoittelussa. Karkkeja pystytään mm. pyörittelemään suussa, viemään poskesta toiseen sekä ohjailemaan karkkia suussa ylös ja alas. Karkit voidaan myös painaa kiinni eri puolille suuta ja harjoitella kielen tarkoituksen mukaista toimintaa karkin palaa esim. kitalaesta irrotettaessa.  Muotoutuvat ja suuhun "liimautuvat" karkit ovat erityisen sopivia silloin, jos kielen liikkeen hallinnassa on vaikeutta. Näitä karkkeja ovat mm. toffeet, syötävät paperit, tatuoinnit ja hattarapurkat.

Aistidippailua ja huuliharjoituksia

Terapiakäyttöön sopivia tikkareita on monenlaisia; kirpeitä, erilaisia makuvaihtoehtoja sekä tuttimallisia "hirviönhampaita". Tikkareita voi myös "dippailla" erilaisiin jauheisiin. Osa jauheista on pulverimaisia ja osa kirpeitä/poksahtelevia. Jauheeseen kastetuilla tikkareilla voidaan stimuloida haluttua aluetta suussa. Tuttitikkareilla voidaan myös vahvistaa huulten aktivointia käyttämällä niitä samantyyppisesti kuin Hallen-levyä.

Tikkareilla, varsinkin tikkarihuulipunilla, on myös hauska aktivoida ja harjoitella kielen liikkeitä huulilla. Saatko seurattua huulipunan makeaa jälkeä pitkin huulta sekä yllätkö lipomaan makeuden pois myös suupielistä? Lisäksi huulipunatikkaria voi käyttää herkullisiin huulioharjoituksiin.

Huulion ja puhaltamisen harjoitteluun sopivat myös läpi puhallettaessa viheltävät karkkirenkaat.

Miksipä ei siis silloin tällöin hyödyntäisi herkkuhetkeä kuntoutuksellisessa muodossa.

Herkullisia harjoitushetkiä! :)

Sanamaailmalla on myynnissä erilaisia harjoittelukarkkeja, joita voidaan hyödyntää sekä terapiassa että kotiharjoittelussa. Kaikissa Sanamaailman karkeissa on mukana tarkka ainesosaluettelo sekä maininta tuotteen mahdollisesti sisältämistä allergisoivista ainesosista. Sanamaailman verkkokaupan karkit löydät täältä.

Miten tukea lukihäiriöisen itsetuntoa?

Ääneen lukemisen tilanne on kohta edessä, lukihäiriöistä jännittää jo ehkä etukäteen. Hän miettii, onnistuuko hän tällä kerralla lukemaan. Hän ajattelee ehkä keskittyvänsä ja lukevansa hyvin rauhallisesti. Tai ehkä hän käy omaa luettavaa kohtaa mielessään läpi yhä uudelleen ja uudelleen. Hän saattaa myös miettiä, nauravatko kaverit hänelle, jos hän ei onnistu? Mitä opettaja ajattelee, jos hän lukee hyvin hitaasti? Entä jos hän yrittäisikin lukea nopeammin, vaikka tietää, että silloin tulee helposti virheitä? Mitä opettaja siitä sitten ajattelisi? Pitääköhän opettaja minua huonompana tai laiskana oppilaana? Pitävätköhän kaverit minua tyhmänä? Olenkohan hyväksytty luokassa?

Lukihäiriö saattaa vääristää minäkuvaa

Lukihäiriö ei aiheuta ongelmia pelkästään lukemiseen ja kirjoittamiseen. Lukihäiriö voi aiheuttaa oppilaalle myös emotionaalisia, sosiaalisia ja psyykkisiä ongelmia, kuten huonommuuden ja turhautumisen tunteita. Hänen mielessään voi pyöriä myös kysymyksiä, että miksi juuri minulle lukeminen ja kirjoittaminen ovat vaikeita? Miksen minä opi samalla tavoin kuin muut?

Lukihäiriöinen voi tuntea itsensä erilaiseksi kuin muut oppilaat. Muut eivät ehkä hyväksy lukihäiriöistä sellaisena kuin hän on, jolloin hänestä saattaa helposti tulla syrjitty, joka on yksi koulukiusaamisen muoto. Nämä tapahtumat voivat jättää lukihäiriöiselle arpia ja ahdistavia muistoja. Pahimmassa tapauksessa nämä johtavat mielenterveydellisiin ongelmiin. Syrjimisen vuoksi lukihäiriöiselle voi myös muodostua negatiivinen kuva omasta itsestään, joka vaikuttaa oppilaan minäkuvaan ja siten myös hänen kykyynsä oppia ja toimia sosiaalisissa tilanteissa.

Ryhmän hyväksyntä tukee oppilaan itsetuntoa

Sosiaalinen hyväksyntä on tärkeää lukihäiriöisen itsetunnolle. Hyväksyvä sosiaalinen yhteisö vahvistaa ryhmään kuuluuden tunnetta, joka on myös yhteydessä oppilaan myönteiseen minäkuvaan. Erityisesti kouluikäiset ovat hyvin alttiita kavereiden mielipiteille ja jokainen haluaa tulla hyväksytyksi. Kouluikäisen oppilaan syrjintä ja koulukiusaaminen voivat olla hyvinkin haavoittavia kokemuksia ja jättää pysyvät muistot.

Opettajan keskeinen rooli 

Opettaja voi tukea sekä ryhmän hyväksyntää että lukihäiriöiden itsetuntoa merkittävästi. Lukihäiriön varhainen havaitseminen ja tukikeinojen aktiivinen tarjoaminen tarjoavat lukihäiriöiselle mahdollisuuden potentiaaliaan vastaaviin suorituksiin sekä itsetuntoa ja positiivista minäkuvaa tukeviin myönteisiin oppimiskokemuksiin. Opettaja voi olla hyödyllistä kertoa luokalle mistä lukihäiriössä on kyse, jotta muut oppilaat ymmärtävät miksi lukeminen ja kirjoittaminen voivat olla toisille vaikeampia.

Lukihäiriöisellä on usein muita vahvuuksia

Lukihäiriö ei ole kiinni oppilaan älykkyydestä, eikä se tee oppilaasta tyhmää. Yleensä lukihäiriöinen on hyvin lahjakas jossain muussa kuin luku- tai matemaattisissa aineissa. On myös poikkeuksia, joissa lukihäiriöinen oppilas on erittäin lahjakas esimerkiksi äidinkielessä tai matematiikassa. Kuten on tullut aikaisemmin ilmi, niin jokainen on oma yksilönsä eikä lukihäiriö ilmene kaikilla samanlaisena. Onnistumisen ja menestymisen kokemukset joissakin toisissa aineissa vahvistavat oppilaan itsetuntoa.

Kannustetaan lukihäiriöistä vaikeuksista huolimatta saavuttamaan unelmiaan ja uskotaan heihin yhdessä. Erityisesti lukihäiriöinen kaipaa sitä, että ympärillä olevat ihmiset uskovat hänen taitoihin ja kykyihin sekä antavat mahdollisuuden oppimiseen omalla tavalla.

Kirjoittaja on puheterapeutti, joka teki pro gradu -tutkielmansa lukihäiriön yhteydestä oppilaan itsetuntoon.

Tukea lukihäiriöisen koulunkäyntiin

Lukihäiriöinen oppilas tarvitsee koulussa ja kotona tukea ja kannustusta. Seuraavassa tekstissä käsittelen keinoja, joilla lukihäiriöisen lapsen koulunkäyntiä ja kotitehtävien hoitamista voidaan tsempata ja tukea. Ympäristön antama tuki on lukihäiriöiselle lapselle erityisen tärkeää. Tärkeä on myös löytää jokaiselle se oma paras tapa oppia asioita. Lukihäiriö ei ole este opinnoille!

Henkilökohtaista tukea ja keskittymisrauhaa erityisopetuksella

Koulussa lukihäiriöinen oppilas tulisi huomioida ja järjestää hänelle parhaan oppimistulosten takaamiseksi erilaisia tukikeinoja. Tehokkain koulun tukikeino on yleensä erityisopetus. Lukihäiriöisen lapsen on usein saatava henkilökohtaista tukea, jotta oppimistulokset olisivat hänen todellisen potentiaalinsa mukaiset. Erityisopetus tarjoaa yleensä myös soveltuvamman ympäristön oppimiseen. Suuressa luokkahuoneessa lukihäiriöisen lapsen on usein vaikea keskittyä kunnolla tehtävän tekemiseen kaiken hälinän ja muiden aktiviteettien ympäröimänä. Parhaan oppimistuloksen turvaamiseksi keskittymistä häiritsevät seikat tulisi minimoida. Pieni ja rauhallinen tila antaa yleensä lapselle parhaan mahdollisuuden keskittymiseen.

Valmiita muistiinpanoja ja tukea koetilanteisiin

Tuntiseuraamista voidaan helpottaa antamalla esimerkiksi muistiinpanot oppilaalle etukäteen, jolloin hänellä ei mene aikaa kirjoittamiseen, vaan hän pystyy koko ajan keskittymään opetukseen. Kotona muistiinpanoja ja muita teoria-aineistoja voidaan myös äänittää tietokoneelle tai kännykkään, josta lapsi voi niitä itse kuunnella ja kerrata. Joskus myös yhdessä aikuisten kanssa tehdyt visuaaliset miellekartat tai kuvat auttavat asioiden mieleenpainamista ja kertaamista.

Lukihäiriö tulisi huomioida myös koetilanteissa. Pystyisikö koetilannetta muuttamaan lukihäiriöiselle sopivammaksi? Voisiko sisältöä muokata helpommin sisäistettäväksi tai voisiko lukihäiriöiselle antaa mahdollisuuden kokeen suulliseen suorittamiseen tai täydentämiseen? Tehtävänannon selkeään muotoon on myös hyvä kiinnittää huomiota. Tarvittaessa lukihäiriöisellä tulisi olla koetilanteessa avustaja, joka lukee hänelle koekysymykset. Lisäaika tai tunnistavat kokeet voivat olla erittäin tärkeitä ja hyödyllisiä keinoja mahdollistaa täysipainoinen koesuoritus.

Lukemisen ja lukemaan oppimisen apuvälineet

Lukemiseen on olemassa paljon myös erilaisia konkreettisia apu- ja tukikeinoja, joita käyttämällä voidaan parantaa lukihäiriöisen lukemista ja lukemaan oppimista. Mm. on olemassa lukevia kyniä, jotka muuntavat tekstin ääneksi, puheentunnistusohjelmia, jotka kirjoittavat puhutun puheen tekstiksi sekä paljon erilaisia äänikirjoja ja e-kirjoja. Celian Oppari-verkkokaupasta on ostettavissa peruskoulun ja toisen asteen äänioppikirjoja sekä Celian äänikirjastosta voi myös lainata muita kirjoja toimitettuaan todistuksen lukuesteestään.

Paperilta lukemista voi helpottaa värilliset kalvot, jotka pienentävät kirjoissa yleensä vallitsevaa mustavalkoista kontrastia. Muuntamalla taustaväriä valkoisesta himmeän värilliseksi voidaan parantaa tekstin luettavuutta ja selkeyttä. Lisäksi lukemisen sujuvuutta voi tukea viivoitin tai erillinen lukemisviivain, jonka avulla on helpompi hahmottaa luettava kohta sekä pysyä oikeassa kohdassa.

Lukemisviivain helpottaa luettavan kohdan hahmottamista sekä oikeassa kohdassa pysymistä.

Pieni koulunsa aloittanut oppilas voi myös innostua erilaisista peleistä, joiden avulla harjoitella lukemista. Ilmaisia lukemista ja lukusujuvuutta harjoittavia pelejä löytyy internetistä (esim. Ekapeli) ja erilaista harjoitusaineistoa voi hankkia myös oppimismateriaaleja myyvistä erikoisliikkeistä ja verkkokaupoista, kuten Sanamaailmasta. Vieraiden kielten lukemiseen ja kirjoittamiseen tarvittavaa täsmäharjoitusta voidaan taas hankkia esim. Erityisryhmien Tietotekniikkakeskuksen julkaisemalla Language Maid -pelillä. 

Erilaiset sananrakennus- ja lukuharjoitukset voivat tukea lukihäiriöisten luku- ja
 kirjoitustarkkuutta. Kuvassa Sanamaailman Väreillä lukemaan harjoituspaketti. 

Auta oman oppimistavan löytämisessä

On tärkeä kehittää jokaiselle lukihäiriöiselle oma paras keino oppia ja antaa mahdollisuus oppimiseen omalla tavalla. Oman parhaan oppimistavan löytämiseen kannattaa käyttää aikaa ja antaa erilaisia mahdollisuuksia, koska parhaan oppimistyylin löydyttyä myös opiskelu helpottuu ja onnistumisen kokemukset lisääntyvät.

Vaikka lukihäiriöisen oppilaan vaikeuksille tulee antaa tukea, tulee oppilaan itse saada suoriutua tehtävistään. Oma onnistuminen saa aikaan hyvän tunteen ja kannustaa häntä yrittämään enemmän. Onnistumisesta hän saa myös myönteisiä ja positiivisia kokemuksia, joiden avulla hän tietää pystyvänsä selviytymään tehtävistä. Erilaisten tukikeinojen avulla oppilas suoriutuu tehtävistä paremmin, jolloin myös hänen motivaatio lukemista ja kirjoittamista kohtaan kasvaa.

Koti kannustajana

Myös kotona lukihäiriöiselle lapselle tulisi antaa tukea. Erityisen tärkeä on ennen kaikkea olla kiinnostunut lapsen/nuoren asioista. On tärkeä tietää lukihäiriöön liittyvistä vaikeuksista ja siitä, miten ne vaikuttavat oppimiseen. Lasta/nuorta tulee kannustaa tehtävien tekemiseen ja lukemiseen. Pienemmillä koululaisilla jokin palkinto voi toimia hyvänä houkuttimena rutiineja luotessa. Kannattaa kuitenkin huomioida, että jatkuva ulkoinen palkitseminen heikentää sisäisen motivaation syntyä. Tärkeää on ennen kaikkea muistaa kehua paljon ja antaa rakentavaa palautetta positiiviseen sävyyn! Lapselle/nuorelle ei tule asettaa liian suuria tavoitteita tai paineita, jottei hän turhaudu.

Palautteen sävy heijastuu lukuhaluun

Lukihäiriöisen täytyy saada kipinä lukemiseen, jotta lukemiseen kehittyy kiinnostus ja lukemisesta tulee mielekästä. Ns. pakkopulla ei vedä ketään puoleensa. Lukihäiriöinen tarvitsee lukemiseen positiivista palautetta ja paljon kannustusta. Positiivinen palaute ja kannustaminen siivittävät nuoren innostusta lukemista ja kirjoittamista kohtaan ja vastaavasti negatiivinen palaute vain vahvistaa asiaan liittyvää ikävää mielikuvaa. Negatiivisen palautteen saaminen voi myös herkästi muokata lukihäiriöisen käsitystä omasta itsestään ja taidoistaan negatiiviseksi.

Kirjoittaja on äskeittäin valmistunut puheterapeutti, joka opiskeluaikanaan on perehtynyt lukihäiriöön.

Liikennevaloista apua arkeen ja opiskeluun

Mietitkö miten voisit antaa hauskalla ja rakentavalla tavalla palautetta lapsille heidän käytöksestään?

Onko tavoitteenasi moniaistinen toiminnanohjauksen tukeminen?

Toivotko voivasi säästää ääntäsi ja pitää ryhmätilanteet rauhallisina kuitenkin huomaten kaikkien lasten vastaukset ja avuntarpeet?

Liikennevaloista apua moneen tilanteeseen

Liikennevaloja käytetään eri puolilla maailmaa toiminnanohjauksen, kommunikoinnin ja palautteen annon tukena. Ideana on hyödyntää liikenteenohjauksesta tuttuja punaista, keltaista ja vihreää valoa tehostamaan suullisia ohjeita tai korvaamaan äänenkäytön tilanteissa, joissa viestiminen puheella olisi normaalia haastavampaa tai aiheuttaisi häiriötä muille. Liikennevalon värit voivat merkitä lapselle yksilöllisesti eri asioita riippuen siitä millä lailla aikuinen liikennevaloja haluaa käyttää. Perinteisesti vihreä valo on tarkoittanut onnistunutta, rauhallista suoritusta, keltainen valo varoitusta ja punainen valo ”punaista korttia”, jolloin käytöksestä on jo seuraamuksia.

Avuksi arjen toiminnanohjaukseen

Liikennevaloja voi käyttää kotona mm. lapsen toiminnanohjauksen säätelyssä ja käyttäytymisen ohjailussa. Niistä on apua esim. pukemistilanteissa. Vanhempi voi antaa lapselle palautetta liikennevalojen avulla. Vihreällä kiekolla ilmaistaan, että lapsi edistyy pukemisessa hienosti. Keltainen kiekko kertoo lapselle, että hänen tulisi hieman lisätä vauhtia. Punainen kiekko voi kertoa, että lapsen tulisi siirtää muualle karannut huomionsa takaisin pukemiseen. Lisäksi lapsella itsellään voisi olla käytössä punainen kiekko, jota näyttämällä hän kertoo tarvitsevansa aikuiselta apua pukemisessa.

Samalla lailla liikennevaloja kannattaa käyttää esim. ruokailutilanteessa tai iltarutiineissa. Liikennevalojen käytöstä on myös hyötyä läksyjen teossa ja tarkistuksessa. Aikuinen voi antaa palautetta värikiekkojen avulla mm. lapsen keskittymisestä, etenemisvauhdista ja siitä, ovatko tehtävät menneet oikein ja onko mahdollisesti jotain korjattavaa.

Ääntä ja korvia säästävää ryhmänohjausta

Liikennevalo-värikiekkoja voi käyttää myös päiväkoti- ja koulumaailmassa. Liikennevaloilla aikuinen voi antaa lapsille palautetta ja ohjata lasten toimintaa ja käyttäytymistä omaa ääntä säästäen. Vihreää kiekkoa näyttämällä aikuinen viestittää lapsille, että heidän käyttäytymisensä on hyvää, keltainen kiekko kertoo, että lasten tulisi hieman rauhoittua, vähentää äänenkäyttöään tms. ja punainen kiekko kehottaa lapsia lopettamaan toiminnan sekä hiljentymään ja kuuntelemaan lisäohjeita heti.

Tiedätkö vastauksen tai tarvitsetko apua?

Myös lasten itse on mielekästä käyttää liikennevalo-värikiekkoja. Värikiekoilla lapsi voi esim. kertoa opettajalle tietävänsä vastauksen kysymykseen (vihreä kiekko), ettei tiedä vastausta (punainen kiekko) kysymykseen tai että hän on epävarma vastauksensa oikeellisuudesta (keltainen kiekko). Liikennevaloilla lapsi voi myös hiljaisesti ja muita häiritsemättä kertoa, onko jo tehnyt annetun tehtävän valmiiksi (vihreä), onko tehtävä hieman kesken (keltainen) vai tarvitseeko hän mahdollisesti apua tehtävän tekemisessä (punainen).

Liikennevalo-värikiekoista on apua myös puhemotoriikan harjoituksia tehtäessä niin terapiassa, kotona kuin päiväkodissa tai koulussakin. Se on tehokas, nopea ja hauska tapa antaa palautetta suorituksesta. Liikennevalo-värikiekkoja käyttämällä ei kulu arvokasta harjoitteluaikaa sanalliseen kommentointiin, vaan ohjaava palaute voidaan antaa sujuvasti toimintaa häiritsemättä ja keskeyttämättä.

Muoviset liikennevalokiekot ovat kestäviä sekä kulkevat helposti ja kevyesti mukana kaikissa tilanteissa.

Sanamaailman Liikennevalo-värikiekot

Sanamaailman Liikennevalo-värikiekot on käyttäjien kanssa yhteistyössä kehitetty tuote, joka tuo yksinkertaisella ja hauskalla tavalla aikuiselle apua lapsen toiminnan ohjaamiseen. 

Liikennevalot koostuvat kolmesta värikiekosta, jotka ovat väreiltään vihreä, keltainen ja punainen, kuten liikennevalossa kuuluukin. Kiekot saa helposti kiinni avainnauhaan, josta niitä on helppo näyttää lapselle. Kiekot on valmistettu kestävästä 0,8 mm paksusta muovimateriaalista, joka on helppo puhdistaa sekä kevyt kantaa. 

Kiekkoja on saatavilla 3 eri kokoa: 

• Pienimmät liikennevalot ovat halkaisijaltaan 2,8 cm. Pienen kokonsa vuoksi ne kulkevat helposti ja huomaamattomasti mukana, mm. taskussa.  
• Keskikokoiset liikennevalot ovat halkaisijaltaan n. 6 cm. Myös ne sopivat hyvin kaulaan ripustettaviksi ja kulkevat helposti mukana. Keskikokoiset kiekot sopivat erityisen hyvin ryhmäkäyttöön sekä käytettäväksi silloin, kun kiekkoja käytetään pidemmän välimatkan päästä esim. liikuntahetkillä.
• Suurimmat kiekot ovat halkaisijaltaan n. 15 cm ja ne sopivat hyvin paikalliseen käyttöön mm. kodeissa, päiväkodeissa ja koululuokissa. Ne voidaan kiinnittää seinälle tai niitä voidaan käyttää pienempien kiekkojen tavoin käsin.

Eri kokoiset Liikennevalot löydät Sanamaailman verkkokaupasta. Sieltä ne on edullista ja helppoa tilata postissa suoraan kotiin, kouluun, päiväkotiin tai terapiakäyttöön. Halutessasi voit myös noutaa kiekot Sanamaailman Sanaleikki-myymälästä Myyrmäestä Myyrinpuhoksen A rapusta ja kolmannesta kerroksesta.

Yllä vain muutamia esimerkkejä liikennevalo-värikiekkojen käyttöön, mielikuvitus on rajana!

Oheisesta videosta näet esimerkkejä liikennevalojen käyttöön.

Iloa yhteiseen toimintaan!

Kirjoittaja on lasten kanssa toimiva ja Sanamaailman Innovaatiot -tuotesarjojen kehitykseen osallistuva puheterapeutti 

Lukihäiriö, oppiminen ja koulunkäynti

Lukeminen ja kirjoittaminen ovat tärkeitä taitoja koulua käydessä ja opiskellessa. Niiden avulla opiskellaan uutta ja näytetään kerättyä osaamista. Lukihäiriöiselle lukeminen saattaa olla hidasta, vaikeaa ja epämotivoivaa, oikeinkirjoitus virheellistä sekä vieraat kielet ja matemaattiset aineet vaikeita. Onko lukihäiriöisen tästä huolimatta mahdollista selvitä kunnialla koulusta ja jatkaa jopa akateemisten opintojen parissa?

Loppuuko lukihäiriöisen motivaatio?

Vaikeudet lukemisessa ja kirjoittamisessa aiheuttavat usein kiinnostuksen menettämisen kyseisiä asioita kohtaan. Tämän vuoksi on erityisen tärkeää antaa lukihäiriöiselle oppilaalle mielekkäitä oppimisen kokemuksia, joilla vahvistetaan opiskelumotivaatiota. Kouluikäisen motivaation puute ei välttämättä aina johdu kuitenkaan itse lukihäiriöisestä lapsesta/nuoresta itsestään. Motivaation sammumiseen voi vaikuttaa myös se miten lukihäiriö otetaan koulussa huomioon. Millä tavoin vaikeuksiin on puututtu ja millaisia mahdollisuuksia erilaiseen oppimiseen on annettu? Onko vaikeuksia huomattu? Ovatko opettajat/vanhemmat edes tietoisia lukihäiriöstä sekä sen parhaista tukimalleista?  

Ilman riittävää tukea lukihäiriöinen oppilas voi tuntea, että ei kannata edes yrittää, kun onnistumisen kokemuksia ei synny. Tämän vuoksi lukihäiriöiden tunnistaminen sekä tukeminen ovat keskeisessä asemassa lukihäiriöisen oppilaan opiskelumotivaation ylläpitämisessä.

Piilevä lukihäiriö tarvitsee myös apua

Aina opettajatkaan eivät huomaa oppilaan lukihäiriötä. Lukihäiriö voi olla tyypiltään huomaamattomampi tai oppilas voi pyrkiä pitämään ongelmiaan piilossa, jolloin opettajan on vaikeampi huomata mistä ongelmat voisivat johtua. Lukihäiriöinen saattaa piilotella ongelmaansa, koska pelkää tulevansa tuomituksi tai olevansa erilainen kuin muut, jos toisi ongelmat esille.

Ongelmia voi aiheuttaa myös lukihäiriöisen oppilaan ahkera työskenteleminen. Hän voi nähdä huomattavan paljon vaivaa ja aikaa pärjätäkseen koulussa. Tällöin hänen vaikeuksiaan ei aina huomata ja hän voi jäädä tukikeinojen ulkopuolelle. Saman ongelman voi aiheuttaa myös se, että vanhemmat auttavat ja tekevät kotona oppilaan kanssa kohtuuttoman paljon töitä, jotta hän pärjäisi koulussa. Opettajat voivat silloin ajatella, että oppilas ei tarvitse tukea oppimisvaikeuksiin, koska hän pärjää koulussa riittävän hyvin. Tällöin ohitetaan se tosiasia, kuinka paljon oppilas perheineen käyttää aikaa ja vaivaa turvatakseen koulussa pärjäämisen.

Lukihäiriön toteaminen on tärkeää, jotta oppilas ja ympäristö saavat nimen vaikeuksille. Näin vaikeuksiin on myös mahdollista puuttua ja vaikuttaa lukihäiriöisen oppilaan oppimiseen ja oppimisen tuloksiin. Mitä aikaisemmin lukihäiriö todetaan, sen helpompi lukihäiriöisen koulutie tulee olemaan. Tunnistetun lukihäiriön ja oikeiden tukitoimenpiteiden avulla hän saa paremmat eväät ja mahdollisuudet oppimiseen.

Onnistuvatko jatko­-opinnot?

Lukihäiriö ei ole este opinnoille. Kunhan lukihäiriöinen löytää oman parhaan tapansa oppia ja omaksua asioita sekä saa ympäristön tukea siihen, on hänellä kaikki samat mahdollisuudet kuin ilman lukihäiriötä. On myös jokaisen lukihäiriöisen omasta kärsivällisyydestä kiinni, kuinka paljon jaksaa nähdä vaivaa omien oikeuksien ja tukikeinojen eteen. 

Lue seuraavassa blogitekstissä lisää lukihäiriön erilaisista tukitoimenpiteistä...

Kirjoittajana on vasta valmistunut puheterapeutti, joka opiskeluaikana on perehtynyt lukihäiriöihin. 

Satuja ja kirjainleikkejä - Kuinka tukea alle kouluikäisen lapsen kielellisten taitojen kehitystä?

Johdata lapsi satujen ja kirjainten maailmaan

Lapsen saa helpoiten kiinnostumaan kirjaimista ja saduista, kun tutustumistuokiot ovat kytkettyinä leikkeihin ja peleihin. Oppimisesta ei pidä tehdä liian vakavaa. Harjoittelun tulee olla hauskaa ja toteuttaa lasta innostavien pelien ja leikkien kautta, jolloin oppiminen tapahtuu huomaamatta siinä sivussa.

Esikielelliset taidot (mm. sosiaalinen kommunikaatio, äänteiden erotteleminen & havainnointi, kirjain-äännevastaavuus, äänteiden yhdistäminen ja kielellinen lyhytkestoinen muisti) vahvistavat myöhempää luku- ja kirjoitustaidon oppimista. Sen takia näiden taitojen harjoittaminen jo ennen kouluikää on hyvin tärkeää. Ne ovat perusta myöhemmälle lukutaidolle.

Entä miten alle kouluikäistä lasta voidaan tsempata kielellisten taitojen oppimisen kanssa? 

Käyttäkää leikeissä paljon liikuntaa ja musiikkia. Ne tukevat lukemaan oppimista. Pienten lasten ja esikouluikäisten lasten tulisi saada paljon erilaisia virikkeitä tutustuessa kirjainten ja lukemisen maailmaan. Tutustukaa kirjaimiin mahdollisimman monipuolisesti ja vaihtelevasti. Erilaisia harjoituksia keksittäessä vain mielikuvitus on rajana. On tärkeä kuitenkin muistaa, että kaikki harjoitukset eivät kiinnosta kaikkia lapsia. Rakenna harjoitukset lapsen omien mielenkiinnon kohteiden ympärille.

Tässä joitakin esimerkkejä, miten kirjaimiin voidaan tutustua ja miten niitä voi mielekkäällä tavalla harjoitella:

•  Piirtäkää, maalatkaa tai värittäkää kirjaimia
•  Pelatkaa kirjaimilla esimerkiksi muistipelejä
•  muovailkaa kirjaimia
• Keksikää kirjaimille nimiä kuten "A=niinkuin ankka tai O=niinkuin omena" 
• Keksikää näistä loruja, jotka innostavat lasta
• Leipokaa vaikka kirjainten muotoisia pullia ja piparkakkuja! 
• Merkitkää hernepussit aakkosilla ja nostelkaa niitä vuorotellen
• Kirjaimia voidaan bongailla myös vaikka kirjoista; kuka löytää kirjan sivuilta ankan kirjaimen eli A:n tai mikä kirjain kurkistaa nallen takana? 

• Tehkää paljon toistoja!

• Muistakaa aina myös nimetä kirjaimet!

Aivan pienille on myös olemassa pehmokirjoja, joissa on paljon lapsille hyvin mielenkiintoisista asioita, kuten eläimiä. Tarkkailkaa kirjoja yhdessä ja nimeä asioita lapselle mahdollisimman monia kirjassa näkyviä asioita. Lapsen lukutaidon kannalta on oleellista, että lapsi kuulee pienestä asti paljon satuja ja tarinoita. Iltasatu on hyvä tapa tutustuttaa lasta satujen maailmaan.

Mitä tehdä jos lasta ei lukuhetket kiinnosta?

Pyri tuomaan lapsen arkeen päivittäisiä yhteisiä lukutuokioita. Pidä tuokiot aluksi lyhyinä ja hyödynnä lapsen mielenkiinnon kohteet. Älä pakota lasta, anna lapsen alussa päättää kauanko hän lukutuokiossa viihtyy. Lukutuokioita voi pidentää pikkuhiljaa. Ota myös herkästi huomioon lapsen omat aloitteet, jos lapsi esimerkiksi tarttuu johonkin kirjaan, ota pieni hetki aikaa ja lue/katsele yhdessä lapsen kanssa lapsen tuomaa kirjaa. Ole läsnä yhteisessä lukuhetkessä, pitäkää hetki rauhallisena ja keskittykää tämän hetken ajan kirjaan ja yhteiseen vuorovaikutukseen. Pikkuhiljaa lapsi oppii lukutuokioiden kuuluvan arkeen ja kun ne ovat lapselle mieluisia, alkaa hän odottamaan niitä. 

Lukekaa lapsen kanssa yhdessä, tutkikaa kirjan sivuja, osoitelkaa kuvia ja nimetkää niitä, esitä lapselle kysymyksiä ja lue lapselle. Tee lukuhetkestä rauhallinen ja lapselle mielenkiintoinen. Menkää lapselle mieluisaan paikkaan, oli se sitten sohvan nurkka, oma sänky tai vaikka tyynyistä ja patjoista rakennettu maja.

Käykää lapsen kanssa yhdessä kirjastossa. Anna lapsen tutkia kirjoja ja tutustua kirjojen maailmaan. Tee kirjastokäynnistä lapselle mieluinen, anna lapsen itse valita kirjoja, ja jääkää vaikka hetkeksi lukemaan kirjastoon, jos sieltä löytyy lapselle kiinnostava lukunurkkaus. Jos lapsi ei kirjastossa heti syty kirjojen maailmaan, anna lapsen rauhassa tutustua kirjaston kulttuuriin ja leikkiä, jos kirjastossa on lapsille joitakin leluja ja leikkinurkka. Tärkeintä on kuitenkin, että lapsi saa hyviä kokemuksia kirjastossa käynneistä. Tällä tavalla hän luultavammin haluaa sinne myös jatkossa, koska hän muistaa, että kirjasto oli se kiva paikka, siellä oli vaikka mitä kivoja kirjoja.

Miten taidot voivat olla yhteydessä myöhempään lukitaitoon

Tietyt merkit jo varhaislapsuudessa/lapsuudessa voivat viitata lukihäiriöön. Tulee kuitenkin muistaa, että merkit kertovat vain mahdollisuudesta puhkeavaan lukihäiriöön. Lukihäiriö voi toisaalta puhjeta kouluikäiselle myös ilman aikaisempia ennusmerkkejä. Tunnusmerkkejä lapsen myöhempään puhkeavaan lukihäiriöön voi olla muun muassa:

• perinnöllisyys
• kiinnostuksen puute kirjaimiin
• lukuhetket vanhemman kanssa eivät kiinnosta
• kynätehtävät eivät ole lapsen mieleen
• nimeämisen hitaus
• motoriikan ongelmat
• rytmitajun ongelmat

Lukihäiriön ilmaantumista lapsella ei voida kuitenkaan ennustaa. Mielessä on hyvä pitää, että jokainen kehittyy yksilöllisesti. Lapsella voi olla pienenä hyvätkin kielelliset valmiudet, mutta koulussa käy ilmi, että kirjoittamaan ja lukemaan oppiminen onkin hyvin työlästä. Toisaalta lapsella voi pienenä olla ongelmia ja kiinnostuksen puutetta, mutta kouluikäisenä lukemaan ja kirjoittamaan oppimisessa ei esiinny suurempia ongelmia.

Kirjoittajana on juuri valmistumassa oleva puheterapeutti, joka on jo opiskeluaikana toiminut lukihäiriöisten kanssa ja pyrkinyt löytämään motivoivia keinoja lapsille, joita kirjaimet eivät kauheasti innosta.

-Maija