Luonto oppimisen ja kuntoutuksen tukena

Luonnon näkeminen, kokeminen ja luonnossa touhuilu lisäävät tutkitusti hyvinvointia sekä tukevat oppimista ja kuntoutumista. Tiedätkö jo miten moninaisia hyötyjä ulkona moniaistisessa luontoympäristössä pidetyistä harjoitustuokioista on? Niistä hyötyvät kaikki lapset, mutta erityisen tehokkaiksi ne on todettu sisällä istumiseen helposti turhautuvilla sekä nopeasti innostuvilla lapsilla.

Luonto vapauttaa voimavaroja oppimiseen

Uuden oppiminen vaatii tarkkaavuutta sekä hyvää vireystilaa. Luonnossa ja viheralueilla oleskelu ja puuhailu alkaa jo muutamassa minuutissa rentouttaa eli laskea verenpainetta, kehon stressihormonitasoja sekä sydämen sykettä. Hermoston rauhoittuessa ympäristön hallinnan tunne paranee sekä aivojen kuormitus vähenee ja vapautuu voimavaroja uuden oppimiseen. Lisäksi noin 40 minuutin oleskelu luonnossa elvyttää tarkkaavuutta, joka on välttämätöntä uuden oppimiseen keskittymiselle.

Luonto tarjoaa moniaistisia oppimiskokemuksia

Ihmisaivot ovat kautta aikojen kehittyneet, oppineet ja toimineet moniaistisissa eli usean eri aistikanavan kautta ärsykkeitä tarjoavissa luontoympäristöissä. Moniaistiset, kuten näön, kuulon ja hajuaistin, kautta tulevat aistihavainnot aktivoivat oppijaa. Monipuolisten aistihavaintojen kautta hän pystyy liittämään uuden oppiaineksen aikaisemmin oppimiinsa asioihin muistojen kautta. Aistiärsykkeet myös auttavat huomiokyvyn ja keskittymisen suuntaamisessa ja ovat usein avuksi erilaisilla oppijoilla. Lisäksi moniaistisissa ympäristöissä tapahtuvan vuorovaikutuksellisuuden on tutkittu vähentävän sosiaalista arkuutta, parantavan mielialaa ja auttavan rentoutumisessa. Luonnon moniaistisuutta on helppo hyödyntää osana harjoituksia katselemalla, liikkumalla, kuuntelemalla, tunnustelemalla ja haistamalla ja miksei vaikka ketunleipää maistamalla.

Luonto herättää oppimista tukevia positiivisia tunteita

Luonnon on tutkittu nostavan mielialaa sekä herättävän positiivisia tunteita, mikä tukee tehokkaampaa oppimista. Oppimisen onnistumiseen vaikuttavat opeteltavan asian emotionaalinen merkitys oppijalle sekä oppijan oma mielentila. Viimeisten tutkimusten mukaan asiat muistetaan ja opitaan paremmin sekä unohdetaan hitaammin, jos niiden oppimiseen liittyy positiivinen tunnetilan muutos. Oppimista tehostaa, jos koettu positiivinen tunnetila on voimakas. Luonnossa oleskelu nostaa mielialaa ja lisää elinvoimaisuuden tunnetta noin 15-20 minuutissa ja herättää osin tiedostamattomia ja positiivisia tunteita välittömästi. Lisäksi se vähentää negatiivisia tunteita, jolloin työmuistikapasiteettia vapautuu ja muistiprosesseille jää enemmän resursseja.

Luonto oppimisympäristönä

Luonto on myös monipuolinen oppimisympäristö, jossa voidaan harjoitella esimerkiksi motoriikkaa, toiminnanohjausta, kielellisiä taitoja sekä lukemista, kirjoittamista, matematiikkaa ja muita lukuaineita. Asioita voidaan nimetä, käsitteitä testata sekä ohjeiden seuraamista ja hieno- sekä karkeamotoriikkaa harjoitella maaperän, kivien, kasvien ja eläimistön avulla. Multaan, hiekkaan ja lumeen voi piirtää sekä kirjoittaa kepillä tai kädellä. Kivien ja puiden päällä voi tasapainoilla ja hypellä. Aarteiden etsintä on aina jännittävää ja se auttaa motivoitumaan ohjeiden kuunteluun sekä paikkakäsitteiden muistamiseen. Käpyjä on hyvä heitellä ja ehkäpä jossain kannon kolossa on piilossa pieni peikko, jolle pitäisi rakentaa pikkuruinen havumaja. Luonto muuntuu moneksi ja sieltä eivät tila ja materiaalit lopu.

Harjoitteluhetkestä luonnossa hyötyy ja nauttii niin lapsi kuin aikuinenkin. Luontoon luotu yhteys ja siellä vietettyjen hetkien mukavat muistot kantavat lasta vielä aikuisuudessakin. Lapsuuden luontomaisemien on tutkittu auttavan aikuisia esimerkiksi palautumaan stressistä ja uupumuksesta.

Iloisia ja antoisia luontohetkiä!

Lähteet

Adevi, A. A. 2012. Supportive Nature - and Stress. Wellbeing in connection to our inner and outer landscape. Väitöskirja. Alnarp: Swedish University of Agricultural Sciences.

Kujala, T., Krause, C. M., Sajaniemi, N., Silvén, M., Jaakkola, T. & Nyyssölä, K. (toim.) 2012. Aivot, oppimisen valmiudet ja koulunkäynti.  Muistio. Helsinki: Opetushallitus.

Sitra 2013. Luonnon hyvinvointivaikutusten taloudellinen merkitys. Viitattu 5.5.2016 htpp://www.sitra.fi/julkaisut/muut/hyvinvointivaikutusten_taloudellinen_merkitys.pdf.

Mäntylä, M. 2013. Oppia ja elämyksiä ikään katsomatta. Päiväkoti Tuohikontin ja Jyllin Kodin yhteistoimintaa. Pori: Satakunnan ammattikorkeakoulu.

Rappe, E., Lindén, L. & Koivunen, T. 2010. Puisto, puutarha ja hyvinvointi. Helsinki: Viherympäristöliitto Ry.

Salonen, K. 2005. Mieli ja maisemat. Helsinki: Edita.

Sharms, L. & Seitz, Aaron R. 2008. Benefits of multisensory learning. Trends in Cognitive Sciences 12:11, 411-417.

Voiko pelaamalla kuntoutua?

Usein kuulee puhuttavan tietokone- ja mobiilipelaamisen vaaroista esim. väkivaltaisista peleistä, liikunnan vähentymisestä pelaamisen myötä sekä ikärajojen noudattamatta jättämisestä. Kuntoutettavien lasten vanhemmat voivatkin miettiä, että tuleekohan pelaamista liikaa ja miksi terapiassakin pelataan?

Tänä päivänä saatavilla oleva pelivalikoima on laaja, ja oikein valitusta pelistä voi olla paljon hyötyä. Toistuva, mutta ajaltaan rajattu pelaaminen voi kehittää silmän- ja käden yhteistyötä, reaktionopeutta sekä ongelman ratkaisukykyä. Asiantuntijoiden kehittämät ennaltaehkäisevät ja kuntouttavat terveyspelit sekä opetuspelit tarjoavat mahdollisuuden kehittää ja kuntouttaa myös monia muita taitoja. Lisäksi pelit avaavat pelaajilleen uusia sosiaalisia maailmoja, kun peleistä voi keskustella toisten peleistä kiinnostuneiden kanssa. Pelien kautta syntyy luonteva suhde tekniikkaan ja moni lapsi, nuori ja miksei aikuinenkin, on oppinut pelien avulla englannin kieltä.

Opetus- ja kuntoutuspelit terapiassa

Tekniikka on tätä päivää ja sen hyvien puolien hyödyntäminen on oivallettu myös terapiatyössä. Pelit motivoivat harjoittelemaan. Motivoitunut kuntoutuja jaksaa harjoitella kauemmin, sinnikkäämmin ja paremmin keskittyen, jolloin toistojen ja harjoittelun määrä lisääntyy kuin huomaamatta. Peli jaksaa positiivisesti ohjata, kannustaa ja toistaa harjoiteltavaa asiaa koskaan turhautumatta. Parhaimmillaan kuntoutuja on onnellisessa flow-tilassa ja opettelee samalla itselleen vaikeita asioita.

Nykyisten opetus- ja kuntoutuskäyttöön suunniteltujen digitaalisten pelien pelaaminen voi jo itsessään olla kuntoutettavien taitojen harjoittamista.Yhtenä tunnettuna esimerkkinä opetuspeleistä voidaan mainita puheterapeuttienkin käyttämä Ekapeli äänteiden tunnistamiseen ja lukemisen opetteluun.

Lähtökohtana lasten oma maailma

Terapiassa käytettävissä peleissä hyödynnetään lasten luontaista mieltymistä pelaamiseen ja saadaan tulokseksi motivoiva tapa harjoitella vaikeaksi koettuja asioita. Monien lasten maailma pyörii jo valmiiksi pelaamisen ympärillä ja pelaaminen on se, mikä yhä useampia lapsia kiinnostaa. Käytettäessä pelejä terapiassa on siis lähdetty liikkeelle nykylasten omasta maailmasta. Lasten kiinnostuksen kohdetta, eli pelaamista, hyödyntämällä terapiatavoitteiden saavuttamisessa saadaan tuloksia helposti ja hauskasti. Ilon ja motivaation merkitys oppimisessa on tärkeä. Ne yksinkertaisesti auttavat oppimaan helpommin ja nopeammin. Lapsi haluaa innoissaan harjoitella, ja ikäänkuin vahingossa hän vielä kehittyykin. Kehittymisen etenemistä on ilo katsella!

Tehokasta harjoittelua myös kotona

Pelit ovat myös oivallinen keino saada lapsi harjoittelemaan myös kotona. Perheen äiti tai ehkäpä se on isä, joka innostuu tukemaan lapsensa kuntoutumista tsemppaamalla terapialäksyjen tekemiseen eli kehittävien pelien pelaamiseen! Terapioiden tarkoitus on, että lapsi ja nuori oppii uusia taitoja ja taidot siirtyvät arkeen ja siksi kuntoutujan lähiympäristön ja terapeutin yhteistyön merkitys on suuri. Paljon parempia tuloksia saadaan, kun orastavia taitoja harjoitellaan terapeutin ohjeiden mukaan myös kotona ja päiväkodissa tai koulussa. Jos harjoittelua tehdään vain kerran viikossa esim. toimintaterapiassa, ei harjoittelu ole yhtä tehokasta ja tuloksellista. Myös KELA:kin suosii tämän tyyppisiä kuntoutusmenetelmiä, joissa vanhemmat ja lähipiiri saadaan helposti ja hauskasti mukaan kuntouttamaan!

Pelit tukevat terapeuttien työtä

Puheterapeutit voivat hyödyntää pelimaailmaa esimerkiksi sanaston kasvattamisessa, käsitteiden ja suuntien oppimisessa, lukivalmiuksien kehittämisessä sekä kielellisen muistin harjoittamisessa, kuten monimutkaisten ohjeiden seuraamisen opettelussa. Oleellista on, että pelejä pelataan yhdessä, kannustavassa vuorovaikutuksessa lapsen kanssa. Toimintaterapeutit taas käyttävät pelejä mm. hahmottamisen, toiminnanohjaukseen sekä tarkkaavuuden säätelyn harjoitteluun, kätisyyden vakiinnuttamiseen sekä motoriikan kehittämiseen. Sekä toimintaterapeuttien että fysioterapeuttien tavoitteena on kehon eri osien liikkuvuuden kehittäminen, joten käytössä hyödyllisiä ovat pelit, jotka tarjoavat mahdollisuuden pelata ja harjoitella monipuolisesti koko keholla. Osassa liikunnallisia kuntoutuspelejä pelivälineen saakin laitettua esim. jalkaan tai pyykkipojalla vaatteeseen mihin tahansa kehon osaan.

Kirjoittaja on pelejä työssään hyödyntävä toimintaterapeutti, jonka mielestä tietokonepelien ja tabletin käyttö terapiassa on kaiken kukkuraksi hauskaa sekä synnyttää useille lapsille valtavan motivaation!

Kompasteleeko kynänkäyttö?

Nykypäivänä elektroniikka on vähentänyt käsin kirjoittamisen merkitystä. Silti käsin kirjoittamisen taitoa tarvitaan ja harjoitellaan kouluissa. On myös todettu, että käsin kirjoitetut asiat muistetaan paremmin (Toivanen, Yle Uutiset). Kynänkäytön taito on käsin kirjoittamisen edellytys ja hienomotorisena taitona monella tavalla elämässä tärkeä mm. itseilmaisun ja kommunikoinnin välineenä. Kynänkäytön oppii vain harjoittelemalla. Harjoittelemalla kynän käyttöön tarvittava hienomotoriikka vahvistuu, oikea kynäote alkaa löytyä ja onnistumiset motivoivat lasta kehittämään taitoaan edelleen.

Hienomotoriikka haltuun

Ennen kynänkäytön opettelua on hyvä vahvistaa hienomotoriikkaa ja harjoitella kynäotetta. Tähän voidaan käyttää avuksi aivan arkisia sorminäppäryyttä vaativia toimintoja, joita tulee tehtyä esimerkiksi peleissä, kirjan sivuja käännettäessä tai vaikkapa pyykkipoikia ripusteltaessa. Pelinappuloita liikuteltaessa tai nostettaessa otetaan nappulasta sormiotteella kiinni, samoin pelikortteihin esim. muistipelissä tartutaan sormin käännettäessä kortteja, aivan kuten myös pyykkipoikia avataan sormilla ns. pinsettiotteella.

Esimerkiksi nämä toiminnot tukevat sekä hienomotoriikan että kynäotteen kehittymistä:

Sormiväreillä piirtäminen
käden ja sormien hahmottamisen harjoittelua
Pelinappuloiden liikuttelu, pujottelu ja nostelu
Palapelien rakentaminen
Pyykkipoikien ripustaminen
Erilaisten pelikorttien kääntäminen ja käsittely
Korttien kädessä pitäminen
Pienillä legoilla rakentelu
Piirtäminen ja leikkaaminen.

Harjoitukset vahvistavat käsien ja sormien lihaksia, käden ja sormien motoriikkaa/koordinaatiota sekä silmän ja käden yhteistyötä. Harjoittelu kannattaa tehdä silloin, kun lapsi on virkeä. Tehtävät harjoitukset kannattaa valita lapsen omien mielenkiinnon kohteiden mukaan. Harjoittelun tulisi aina olla hauskaa ja palkitsevaa lapselle!

Apua kynäotteeseen
Oikean kynäotteen löytäminen ei aina ole helppoa, vaikka tarvittaat pohjataidot olisivatkin muuten hallussa. Otteen ottaminen voi tottumattomalle olla hankalaa ja välillä sormet eksyvät työskentelyn aikana uudestaan vääriin paikkoihin. Oikean otteen löytymisen avuksi sekä helpottamaan kynästä kiinni pitämistä on kuitenkin paljon erilaisia apuvälineitä, kuten kynätukia tai kolmionmuotoisia kyniä. Kynätukia on saatavilla monen mallisina ja usein itselle paras vaihtoehto löytyy eri malleja kokeilemalla.

Erilaisia kynätukia löydät mm. Sanamaailman verkkokaupasta.

Mikä voi tehdä kynänkäytöstä haasteellista lapselle?

Kynänkäyttö vaatii monimutkaisia taitoja, jotka ovat erityisen vaativaa lapsille, joilla on haasteita kehon hahmottamisen, aistihavaintojen jäsentelyn, motoriikan, koordinaation, kätisyyden eli ensisijaisesti käytettävän käden pysyvyyden ja/tai kehon puolten yhteistyön kanssa. Esim. lapset, joilla on sensorisia aistiongelmia, voivat painaa kynällä liian lujaa. Näin myös käsi väsyy helposti. Liian lujaa painaminen myös hankaloittaa jäljen kumittamista pois ja repii paperia. Puutteet hienomotoriikan hallinnassa taas voivat aiheuttaa ongelmia kynäotteen opettelussa, jolloin kynää pidetään sormien sijasta koko nyrkillä kiinni. Nämä voivat olla asioita, jotka ovat lapselle hyvin turhauttavia ja mielenkiinto kynän käyttämiseen lopahtaa.

Autolla ajelusta kirjaimiin ja numeroihin

Jos tuntuu, että kynänkäytön aloittamisessa on haasteita, kannattaa harjoittelu aloittaa suurien kaarien piirtämisestä ilmaan, suurelle paperille tms. Myös kaarien ajeleminen pikkuautolla aluspaperille piirretyn kilparadan kaarteiden mukaan on hyödyllistä harjoitusta. Suurten liikkeiden harjoituksissa voidaan antaa lapselle esim. seuraavanlaisia haasteita mukautettuna kulloiseenkin harjoitusympäristöön ja välineisiin:
Ajellaan autoa taitavasti ylittämättä ajoradan reunaviivoja (liikeradan tarkkuuden harjoittelu).
Kokeile, voitko ohjata autoa vaihtamatta kättä välillä (käden pysyvyys)?
Saatko ajettua autoa samalla kädellä vartalosi kummallakin puolelle (kehon keskiviivan ylittäminen)?
Muistaako autosi liikennesäännöt ja pysähtyy suojateiden edessä (silmä-käsikoordinaatio)?
Kokeile pitää aluspaperin paikallaan toisella kädellä samalla, kun ajat autoa toisella (kehon puolten yhteistyö).

Innostavaa harjoittelusta saa, kun kokeilee harjoituksia ennakkoluulottomasti erilaisilla pinnoilla ja materiaaleilla. Pois pyyhittävillä tusseilla voidaan piirtää vaikka ikkunaan tai viikset omalle kuvalle peiliin. Hiekkaan, jauhoon tai vaikka partavaahtoon voi piirtää sormilla tai kepillä. Myös mailalla pelattavat pallopelit auttavat liikeratojen hallinnan kehittymisessä. Taitojen karttuessa voidaan vähitellen siirtyä tekemään yhä pienempiä kuvioita sekä käyttämään koko käden sijasta pelkkiä sormia kuvioiden muodostamiseen. Tuntoaistia taas voi harjoittaa esim. leikillä, jossa pieniä leluja etsitään erilaisten materiaalien, kuten makaronien, joukosta silmät suljettuina.

Kynänkäyttö ei motivoi kaikkia

Lapsi ei aina ole kiinnostunut kynänkäytöstä eikä koko taidon opettelemisesta. Kynän käytön motivointi ongelmiin voidaan käyttää erilaisia kynäapuja, kuten suurempia täriseviä kyniä, jotka herättävät lapsen mielenkiinnon. Tabletilla harjoitteleminen on usein tosi hauskaa. Kokeile erilaisia sokkelo- ja pisteestä pisteeseen -tehtäviä ensin sormella ja jatkossa kosketusnäyttökynällä pelattuna. Monesti lapsi tarvitsee jonkin hauskan kimmokkeen, jonka sisään upotettu harjoitus ei edes tunnu harjoittelulta, jolloin myös motivaatio kyseisen taidon harjoittelua kohtaan kasvaa huomaamattaan.

Hauskoja harjoitteluhetkiä toivottelevat

Sanamaailman toimintaterapeutit

ps. Blogissa mainittuja tuotteita löydät mm. Sanamaailman verkkokaupasta.

Miten tukea lukihäiriöisen itsetuntoa?

Ääneen lukemisen tilanne on kohta edessä, lukihäiriöistä jännittää jo ehkä etukäteen. Hän miettii, onnistuuko hän tällä kerralla lukemaan. Hän ajattelee ehkä keskittyvänsä ja lukevansa hyvin rauhallisesti. Tai ehkä hän käy omaa luettavaa kohtaa mielessään läpi yhä uudelleen ja uudelleen. Hän saattaa myös miettiä, nauravatko kaverit hänelle, jos hän ei onnistu? Mitä opettaja ajattelee, jos hän lukee hyvin hitaasti? Entä jos hän yrittäisikin lukea nopeammin, vaikka tietää, että silloin tulee helposti virheitä? Mitä opettaja siitä sitten ajattelisi? Pitääköhän opettaja minua huonompana tai laiskana oppilaana? Pitävätköhän kaverit minua tyhmänä? Olenkohan hyväksytty luokassa?

Lukihäiriö saattaa vääristää minäkuvaa

Lukihäiriö ei aiheuta ongelmia pelkästään lukemiseen ja kirjoittamiseen. Lukihäiriö voi aiheuttaa oppilaalle myös emotionaalisia, sosiaalisia ja psyykkisiä ongelmia, kuten huonommuuden ja turhautumisen tunteita. Hänen mielessään voi pyöriä myös kysymyksiä, että miksi juuri minulle lukeminen ja kirjoittaminen ovat vaikeita? Miksen minä opi samalla tavoin kuin muut?

Lukihäiriöinen voi tuntea itsensä erilaiseksi kuin muut oppilaat. Muut eivät ehkä hyväksy lukihäiriöistä sellaisena kuin hän on, jolloin hänestä saattaa helposti tulla syrjitty, joka on yksi koulukiusaamisen muoto. Nämä tapahtumat voivat jättää lukihäiriöiselle arpia ja ahdistavia muistoja. Pahimmassa tapauksessa nämä johtavat mielenterveydellisiin ongelmiin. Syrjimisen vuoksi lukihäiriöiselle voi myös muodostua negatiivinen kuva omasta itsestään, joka vaikuttaa oppilaan minäkuvaan ja siten myös hänen kykyynsä oppia ja toimia sosiaalisissa tilanteissa.

Ryhmän hyväksyntä tukee oppilaan itsetuntoa

Sosiaalinen hyväksyntä on tärkeää lukihäiriöisen itsetunnolle. Hyväksyvä sosiaalinen yhteisö vahvistaa ryhmään kuuluuden tunnetta, joka on myös yhteydessä oppilaan myönteiseen minäkuvaan. Erityisesti kouluikäiset ovat hyvin alttiita kavereiden mielipiteille ja jokainen haluaa tulla hyväksytyksi. Kouluikäisen oppilaan syrjintä ja koulukiusaaminen voivat olla hyvinkin haavoittavia kokemuksia ja jättää pysyvät muistot.

Opettajan keskeinen rooli 

Opettaja voi tukea sekä ryhmän hyväksyntää että lukihäiriöiden itsetuntoa merkittävästi. Lukihäiriön varhainen havaitseminen ja tukikeinojen aktiivinen tarjoaminen tarjoavat lukihäiriöiselle mahdollisuuden potentiaaliaan vastaaviin suorituksiin sekä itsetuntoa ja positiivista minäkuvaa tukeviin myönteisiin oppimiskokemuksiin. Opettaja voi olla hyödyllistä kertoa luokalle mistä lukihäiriössä on kyse, jotta muut oppilaat ymmärtävät miksi lukeminen ja kirjoittaminen voivat olla toisille vaikeampia.

Lukihäiriöisellä on usein muita vahvuuksia

Lukihäiriö ei ole kiinni oppilaan älykkyydestä, eikä se tee oppilaasta tyhmää. Yleensä lukihäiriöinen on hyvin lahjakas jossain muussa kuin luku- tai matemaattisissa aineissa. On myös poikkeuksia, joissa lukihäiriöinen oppilas on erittäin lahjakas esimerkiksi äidinkielessä tai matematiikassa. Kuten on tullut aikaisemmin ilmi, niin jokainen on oma yksilönsä eikä lukihäiriö ilmene kaikilla samanlaisena. Onnistumisen ja menestymisen kokemukset joissakin toisissa aineissa vahvistavat oppilaan itsetuntoa.

Kannustetaan lukihäiriöistä vaikeuksista huolimatta saavuttamaan unelmiaan ja uskotaan heihin yhdessä. Erityisesti lukihäiriöinen kaipaa sitä, että ympärillä olevat ihmiset uskovat hänen taitoihin ja kykyihin sekä antavat mahdollisuuden oppimiseen omalla tavalla.

Kirjoittaja on puheterapeutti, joka teki pro gradu -tutkielmansa lukihäiriön yhteydestä oppilaan itsetuntoon.

Väreillä puhumaan ja lukemaan!

Onko lapsesi vaikea tunnistaa S-äänne kuulonvaraisesti?

Korvaako hän R-äänteen L-äänteellä?

Onko oppilaallesi haastavaa oppia kirjaimia?

Joskus lapselle voi olla haastavaa oppia nopeasti abstrakteja käsitteitä – kuten muistaa kirjainmerkkien edustamia äänteitä tai kirjainmerkkien nimiä. Myös äänteiden motorinen tuotto voi olla vaikeaa, ja lapsella voi olla äännevirhe tai -virheitä puheessaan. Lapsi voi korvata äänteen toisella äänteellä, esim. koila po. koira tai tuottaa sen virheellisesti, esim. R-äänteen uvulaarisesti (kurkkuärrä). Myös kuulonvarainen tunnistaminen eli miten lapsi erottelee kuulon avulla äänteitä voi olla hankalaa. 

Näiden kaikkien edellä mainittujen haasteiden kuntouttamisessa ja taitojen harjaannuttamisessa auttaa visuaalisuus ja värit. Värin visuaalinen ärsyke helpottaa äänteen muistiin painamista ja mieleen palauttamista. Näönvaraisen tuen liittäminen uuden asian harjoitteluun myös keventää kuulomuistin kuormitusta. Värien käyttö on motivoivaa ja hauskaa ja värien avulla haastavan asian harjoittelu on lapselle kevyempää.

ÄÄNNE = VÄRI

Puheterapeutti Merja Mäenpää on kehittänyt Sanamaailmassa Värivihjeet®-menetelmän, jonka pohjalta on nyt kehitetty Väreillä puhumaan ja lukemaan -tuotteita. Värivihjeet®-menetelmän lähtökohta on äänteeseen yhdistettävä väri. Värivihjeet®-kartassa jokaista suomen kielen äännettä vastaa yksi väri. Värivihjeet® on helppo oppia. Niiden käyttö ei vaadi erityismateriaaleja, vaan harjoittelussa voidaan hyödyntää olemassa olevia materiaaleja tai valmistaa ne itse.

Väreillä lukemaan - harjoituspaketti

Väreillä lukemaan -paketti on tarkoitettu kaikille lukemaan opetteleville lapsille. Kirjasessa kuvataan portaittain etenevä lukemaan oppimisen ohjelma. Värit auttavat kirjain-äännevastaavuuden harjoittelussa, ja paloja voi yhdistää toisiinsa tavuiksi, esimerkiksi vokaaliliukuja harjoiteltaessa. Paloista voi tehdä sanoja, voi harjoitella tavurajoja, vokaalin tai konsonantin kestoa, riimipareja sekä muodostaa sanoista lauseita. Kortteja voi käyttää molemmin puolin, kortin toisella puolella on kirjaimella merkitty väriä vastaava suomen kielen äänne, toinen puoli on pelkästään värillinen. Mukana on myös valkoisia paloja, joita voi käyttää esim. tavurajojen merkitsemiseen tai tarvittaessa lisä-äännepaloina. 

Vinkki: etsi lasta kiinnostavia ja selkeitä kuvia VÄREILLÄ -palojen kirjoitus- ja lukuharjoituksien innoittajiksi.

Väreillä puhumaan - harjoituspaketti

Väreillä puhumaan – OPI R ja S -kirjasessa on runsaasti vinkkejä harjoitteluun alkaen äänteiden erottelusta äänteiden oikean tuottotavan harjoitteluun. OPI R ja S -paketti on tarkoitettu R ja S -äänteiden oikeiden ääntömallien harjoitteluun. Kirjasen mukana tulee Väreillä-palapelipalat, joilla voidaan leikin- ja pelinomaisesti harjoitella mm. äänteiden kuulonvaraista erottelua, kuuluuko sanassa esimerkiksi S vai T -äänne. Väreillä-kortteja on helppo yhdistää erilaisiin peleihin, niistä voi mm. muodostaa harjoiteltavalla äänteellä alkavia tavuja tai sanoja. Seuraavaksi on tulossa Väreillä puhumaan – OPI K ja L -paketti.

Värivihjeet®-menetelmää voi käyttää kotona, esi- ja alkuopetuksessa sekä puheterapiassa. Lapsi oppii, kun hänellä on hauskaa. Nyt saa liikkua, leikkiä ja pelata yhdessä ja käyttää mielikuvitusta – värikkäästi!

Jos lapsella on suuria vaikeuksia esim. kuulonerottelussa tai useampia äännevirheitä, ota yhteyttä oman kuntasi puheterapeuttiin.

Värikästä harjoittelua! 

Tutustu Väreillä™ -tuotteisiin Sanamaailman verkkokaupassa!

Osallistu Sanamaailman Värivihjeet® -VÄREILLÄ lukemaan ja puhumaan - koulutuksiin!

Tukea lukihäiriöisen koulunkäyntiin

Lukihäiriöinen oppilas tarvitsee koulussa ja kotona tukea ja kannustusta. Seuraavassa tekstissä käsittelen keinoja, joilla lukihäiriöisen lapsen koulunkäyntiä ja kotitehtävien hoitamista voidaan tsempata ja tukea. Ympäristön antama tuki on lukihäiriöiselle lapselle erityisen tärkeää. Tärkeä on myös löytää jokaiselle se oma paras tapa oppia asioita. Lukihäiriö ei ole este opinnoille!

Henkilökohtaista tukea ja keskittymisrauhaa erityisopetuksella

Koulussa lukihäiriöinen oppilas tulisi huomioida ja järjestää hänelle parhaan oppimistulosten takaamiseksi erilaisia tukikeinoja. Tehokkain koulun tukikeino on yleensä erityisopetus. Lukihäiriöisen lapsen on usein saatava henkilökohtaista tukea, jotta oppimistulokset olisivat hänen todellisen potentiaalinsa mukaiset. Erityisopetus tarjoaa yleensä myös soveltuvamman ympäristön oppimiseen. Suuressa luokkahuoneessa lukihäiriöisen lapsen on usein vaikea keskittyä kunnolla tehtävän tekemiseen kaiken hälinän ja muiden aktiviteettien ympäröimänä. Parhaan oppimistuloksen turvaamiseksi keskittymistä häiritsevät seikat tulisi minimoida. Pieni ja rauhallinen tila antaa yleensä lapselle parhaan mahdollisuuden keskittymiseen.

Valmiita muistiinpanoja ja tukea koetilanteisiin

Tuntiseuraamista voidaan helpottaa antamalla esimerkiksi muistiinpanot oppilaalle etukäteen, jolloin hänellä ei mene aikaa kirjoittamiseen, vaan hän pystyy koko ajan keskittymään opetukseen. Kotona muistiinpanoja ja muita teoria-aineistoja voidaan myös äänittää tietokoneelle tai kännykkään, josta lapsi voi niitä itse kuunnella ja kerrata. Joskus myös yhdessä aikuisten kanssa tehdyt visuaaliset miellekartat tai kuvat auttavat asioiden mieleenpainamista ja kertaamista.

Lukihäiriö tulisi huomioida myös koetilanteissa. Pystyisikö koetilannetta muuttamaan lukihäiriöiselle sopivammaksi? Voisiko sisältöä muokata helpommin sisäistettäväksi tai voisiko lukihäiriöiselle antaa mahdollisuuden kokeen suulliseen suorittamiseen tai täydentämiseen? Tehtävänannon selkeään muotoon on myös hyvä kiinnittää huomiota. Tarvittaessa lukihäiriöisellä tulisi olla koetilanteessa avustaja, joka lukee hänelle koekysymykset. Lisäaika tai tunnistavat kokeet voivat olla erittäin tärkeitä ja hyödyllisiä keinoja mahdollistaa täysipainoinen koesuoritus.

Lukemisen ja lukemaan oppimisen apuvälineet

Lukemiseen on olemassa paljon myös erilaisia konkreettisia apu- ja tukikeinoja, joita käyttämällä voidaan parantaa lukihäiriöisen lukemista ja lukemaan oppimista. Mm. on olemassa lukevia kyniä, jotka muuntavat tekstin ääneksi, puheentunnistusohjelmia, jotka kirjoittavat puhutun puheen tekstiksi sekä paljon erilaisia äänikirjoja ja e-kirjoja. Celian Oppari-verkkokaupasta on ostettavissa peruskoulun ja toisen asteen äänioppikirjoja sekä Celian äänikirjastosta voi myös lainata muita kirjoja toimitettuaan todistuksen lukuesteestään.

Paperilta lukemista voi helpottaa värilliset kalvot, jotka pienentävät kirjoissa yleensä vallitsevaa mustavalkoista kontrastia. Muuntamalla taustaväriä valkoisesta himmeän värilliseksi voidaan parantaa tekstin luettavuutta ja selkeyttä. Lisäksi lukemisen sujuvuutta voi tukea viivoitin tai erillinen lukemisviivain, jonka avulla on helpompi hahmottaa luettava kohta sekä pysyä oikeassa kohdassa.

Lukemisviivain helpottaa luettavan kohdan hahmottamista sekä oikeassa kohdassa pysymistä.

Pieni koulunsa aloittanut oppilas voi myös innostua erilaisista peleistä, joiden avulla harjoitella lukemista. Ilmaisia lukemista ja lukusujuvuutta harjoittavia pelejä löytyy internetistä (esim. Ekapeli) ja erilaista harjoitusaineistoa voi hankkia myös oppimismateriaaleja myyvistä erikoisliikkeistä ja verkkokaupoista, kuten Sanamaailmasta. Vieraiden kielten lukemiseen ja kirjoittamiseen tarvittavaa täsmäharjoitusta voidaan taas hankkia esim. Erityisryhmien Tietotekniikkakeskuksen julkaisemalla Language Maid -pelillä. 

Erilaiset sananrakennus- ja lukuharjoitukset voivat tukea lukihäiriöisten luku- ja
 kirjoitustarkkuutta. Kuvassa Sanamaailman Väreillä lukemaan harjoituspaketti. 

Auta oman oppimistavan löytämisessä

On tärkeä kehittää jokaiselle lukihäiriöiselle oma paras keino oppia ja antaa mahdollisuus oppimiseen omalla tavalla. Oman parhaan oppimistavan löytämiseen kannattaa käyttää aikaa ja antaa erilaisia mahdollisuuksia, koska parhaan oppimistyylin löydyttyä myös opiskelu helpottuu ja onnistumisen kokemukset lisääntyvät.

Vaikka lukihäiriöisen oppilaan vaikeuksille tulee antaa tukea, tulee oppilaan itse saada suoriutua tehtävistään. Oma onnistuminen saa aikaan hyvän tunteen ja kannustaa häntä yrittämään enemmän. Onnistumisesta hän saa myös myönteisiä ja positiivisia kokemuksia, joiden avulla hän tietää pystyvänsä selviytymään tehtävistä. Erilaisten tukikeinojen avulla oppilas suoriutuu tehtävistä paremmin, jolloin myös hänen motivaatio lukemista ja kirjoittamista kohtaan kasvaa.

Koti kannustajana

Myös kotona lukihäiriöiselle lapselle tulisi antaa tukea. Erityisen tärkeä on ennen kaikkea olla kiinnostunut lapsen/nuoren asioista. On tärkeä tietää lukihäiriöön liittyvistä vaikeuksista ja siitä, miten ne vaikuttavat oppimiseen. Lasta/nuorta tulee kannustaa tehtävien tekemiseen ja lukemiseen. Pienemmillä koululaisilla jokin palkinto voi toimia hyvänä houkuttimena rutiineja luotessa. Kannattaa kuitenkin huomioida, että jatkuva ulkoinen palkitseminen heikentää sisäisen motivaation syntyä. Tärkeää on ennen kaikkea muistaa kehua paljon ja antaa rakentavaa palautetta positiiviseen sävyyn! Lapselle/nuorelle ei tule asettaa liian suuria tavoitteita tai paineita, jottei hän turhaudu.

Palautteen sävy heijastuu lukuhaluun

Lukihäiriöisen täytyy saada kipinä lukemiseen, jotta lukemiseen kehittyy kiinnostus ja lukemisesta tulee mielekästä. Ns. pakkopulla ei vedä ketään puoleensa. Lukihäiriöinen tarvitsee lukemiseen positiivista palautetta ja paljon kannustusta. Positiivinen palaute ja kannustaminen siivittävät nuoren innostusta lukemista ja kirjoittamista kohtaan ja vastaavasti negatiivinen palaute vain vahvistaa asiaan liittyvää ikävää mielikuvaa. Negatiivisen palautteen saaminen voi myös herkästi muokata lukihäiriöisen käsitystä omasta itsestään ja taidoistaan negatiiviseksi.

Kirjoittaja on äskeittäin valmistunut puheterapeutti, joka opiskeluaikanaan on perehtynyt lukihäiriöön.

Lukihäiriö, oppiminen ja koulunkäynti

Lukeminen ja kirjoittaminen ovat tärkeitä taitoja koulua käydessä ja opiskellessa. Niiden avulla opiskellaan uutta ja näytetään kerättyä osaamista. Lukihäiriöiselle lukeminen saattaa olla hidasta, vaikeaa ja epämotivoivaa, oikeinkirjoitus virheellistä sekä vieraat kielet ja matemaattiset aineet vaikeita. Onko lukihäiriöisen tästä huolimatta mahdollista selvitä kunnialla koulusta ja jatkaa jopa akateemisten opintojen parissa?

Loppuuko lukihäiriöisen motivaatio?

Vaikeudet lukemisessa ja kirjoittamisessa aiheuttavat usein kiinnostuksen menettämisen kyseisiä asioita kohtaan. Tämän vuoksi on erityisen tärkeää antaa lukihäiriöiselle oppilaalle mielekkäitä oppimisen kokemuksia, joilla vahvistetaan opiskelumotivaatiota. Kouluikäisen motivaation puute ei välttämättä aina johdu kuitenkaan itse lukihäiriöisestä lapsesta/nuoresta itsestään. Motivaation sammumiseen voi vaikuttaa myös se miten lukihäiriö otetaan koulussa huomioon. Millä tavoin vaikeuksiin on puututtu ja millaisia mahdollisuuksia erilaiseen oppimiseen on annettu? Onko vaikeuksia huomattu? Ovatko opettajat/vanhemmat edes tietoisia lukihäiriöstä sekä sen parhaista tukimalleista?  

Ilman riittävää tukea lukihäiriöinen oppilas voi tuntea, että ei kannata edes yrittää, kun onnistumisen kokemuksia ei synny. Tämän vuoksi lukihäiriöiden tunnistaminen sekä tukeminen ovat keskeisessä asemassa lukihäiriöisen oppilaan opiskelumotivaation ylläpitämisessä.

Piilevä lukihäiriö tarvitsee myös apua

Aina opettajatkaan eivät huomaa oppilaan lukihäiriötä. Lukihäiriö voi olla tyypiltään huomaamattomampi tai oppilas voi pyrkiä pitämään ongelmiaan piilossa, jolloin opettajan on vaikeampi huomata mistä ongelmat voisivat johtua. Lukihäiriöinen saattaa piilotella ongelmaansa, koska pelkää tulevansa tuomituksi tai olevansa erilainen kuin muut, jos toisi ongelmat esille.

Ongelmia voi aiheuttaa myös lukihäiriöisen oppilaan ahkera työskenteleminen. Hän voi nähdä huomattavan paljon vaivaa ja aikaa pärjätäkseen koulussa. Tällöin hänen vaikeuksiaan ei aina huomata ja hän voi jäädä tukikeinojen ulkopuolelle. Saman ongelman voi aiheuttaa myös se, että vanhemmat auttavat ja tekevät kotona oppilaan kanssa kohtuuttoman paljon töitä, jotta hän pärjäisi koulussa. Opettajat voivat silloin ajatella, että oppilas ei tarvitse tukea oppimisvaikeuksiin, koska hän pärjää koulussa riittävän hyvin. Tällöin ohitetaan se tosiasia, kuinka paljon oppilas perheineen käyttää aikaa ja vaivaa turvatakseen koulussa pärjäämisen.

Lukihäiriön toteaminen on tärkeää, jotta oppilas ja ympäristö saavat nimen vaikeuksille. Näin vaikeuksiin on myös mahdollista puuttua ja vaikuttaa lukihäiriöisen oppilaan oppimiseen ja oppimisen tuloksiin. Mitä aikaisemmin lukihäiriö todetaan, sen helpompi lukihäiriöisen koulutie tulee olemaan. Tunnistetun lukihäiriön ja oikeiden tukitoimenpiteiden avulla hän saa paremmat eväät ja mahdollisuudet oppimiseen.

Onnistuvatko jatko­-opinnot?

Lukihäiriö ei ole este opinnoille. Kunhan lukihäiriöinen löytää oman parhaan tapansa oppia ja omaksua asioita sekä saa ympäristön tukea siihen, on hänellä kaikki samat mahdollisuudet kuin ilman lukihäiriötä. On myös jokaisen lukihäiriöisen omasta kärsivällisyydestä kiinni, kuinka paljon jaksaa nähdä vaivaa omien oikeuksien ja tukikeinojen eteen. 

Lue seuraavassa blogitekstissä lisää lukihäiriön erilaisista tukitoimenpiteistä...

Kirjoittajana on vasta valmistunut puheterapeutti, joka opiskeluaikana on perehtynyt lukihäiriöihin. 

Onko sanat sekaisin? Kyse voi olla lukihäiriöstä!

Lukihäiriö, lukivaikeus, lukemisen ja kirjoittamisen vaikeus, dysleksia.. Rakkaalla lapsella on monta nimeä!

Onko kirjaimia vaikea tunnistaa ja muistaa? Onko siinä nyt yksi vai kaksi konsonanttia? Onko äänteiden mieleenpainaminen haastavaa? Tuntuuko, että rivit hyppelevät lukiessa, eikä tektistä meinaa saada mitään tolkkua? Onko lukeminen hyvin hidasta ja vaikeaa? Entä onko oikeinkirjoittaminen vaikeaa? Onko vieraiden kielten oppiminen haastavaa? Tuttuja ongelmia? Lukihäiriöiselle kyllä! Jos lapselle nämä edellä olevat asiat tuottavat ongelmia, ei voida olettaa, että lukutaidon oppiminen olisi yhtään sen helpompaa ja sujuvampaa. Ei hätää, lukihäiriöinen lapsi, mikseipä myös aikuinenkin, ei ole asian kanssa yksin. Tutkimusten mukaan lukihäiriön esiintyvyys vaihtelee hieman sen mukaan, mitä kriteereitä käytetään, mutta ensimmäisen luokka-asteen oppilailla sitä esiintyy noin 10-15 %. Esiintyvyys voi vaihdella noin viidestä prosentista 20:een prosenttiin eri tutkimusten mukaan.

Tyypillisiä ongelmia lukihäiriöiselle lapselle ovat muun muassa:

•  Kirjainten hidas oppiminen ja äänteen yhdistäminen oikeaan kirjaimeen
•  Lukemisen hitaus
•  Nimeämisen hitaus
•  Kirjoitusvirheet sanoissa, erityisesti kaksoiskonsonanteissa, joissa myös pitkän ja lyhyen  äänteen kuulonerottelu voi olla vaikeaa
•  Luetun ymmärtäminen voi olla vaikeaa, mikä aiheuttaa koulussa ongelmia erityisesti  lukuaineissa. 
•  Vaikeudet matemaattisissa aineissa 
•  Vaikeus vieraiden kielten oppimisessa
•  Kiinnostuksen puute kirjaimiin, sanoihin ja kirjoihin 
• Kiinnostuksen puute voi näkyä myös kynätehtävien tekemisessä

Ongelmat ja niiden esiintyminen ovat kuitenkin hyvin yksilöllisiä. Kaikki lukihäiriöiset eivät omaa samoja ongelmia, toisilla niitä voi myös olla enemmän kuin toisilla. On tärkeä muistaa, että lukihäiriö ei ole sidoksissa älykkyyteen, näköön, kuuloon tai mihinkään neurologisperäiseen sairauteen. Lukihäiriöinen lapsi ei ole tyhmä vaan erilainen oppija.

Monesta asiasta sanotaan, että se ei ole este vaan hidaste. Tämä pätee hyvin mielestäni myös lukihäiriöön. Lukihäiriö ei tarkoita, että lapsella ei olisi mahdollisuutta oppia lukemaan. Oppiminen on vain hitaampaa ja vaikeampaa. Oikeilla eväillä lapsella on kuitenkin mahdollisuudet mihin vain. Hyvä ja ammattitaitoinen opettaja koulussa huomaa lukivaikeuden ja antaa oppilaalle mahdollisuuden oppimiseen omalla tavalla. Usein paras tukikeino on erityisopetus. Lapsen tulee saada oppia asiat omassa tahdissaan ja itselleen sopivimmalla keinolla. Lukihäiriöiselle lapselle tulee antaa aikaa kirjaimien ja lukemisen oppimiseen. Erityisopettajan kanssa lapsella on mahdollisuus käydä asioita läpi hänelle itselleen sopivalla tavalla ja rauhallisessa tilassa. Isossa luokassa lapsi saattaa häiriintyä helposti, eikä saa välttämättä henkilökohtaista tukea yhtä paljon kuin erityisopettajan luona. Lapsi saattaa kokea myös huonommuuden tunnetta omassa isossa luokassa, jos luokkakaverit oppivat nopeammin. Jokaisella on kuitenkin oikeus oppimiseen ja lukihäiriöiselle oppilaalle koulun tulisi antaa siihen tarvittavat tukikeinot.

Lukivaikeus tekee usein lukuaineiden opiskelun haasteelliseksi, koska lukemista kertyy sekä läksyistä että kokeisiin harjoittelusta. Osa lukihäiriöisistä lapsista voi saada koulukirjat myös äänikirjoina, mutta monet eivät inspiroidu niiden yksitotisesta ilmaisusta. Yksi tapa innostaa lasta lukemaan ääneen sekä vähentää kouluaineisiin liittyvien lukukertojen toistoa on antaa lapsen lukea itse läksykappaleet nauhalle, jota lapsi voi kuunnella myöhemmin kokeisiin kertaamisen yhteydessä. Nauhoittamista varten voi hankkia erillisen laitteen, kuten kuvan äänittävä ja toistava mikrofoni tai käyttää esim. älypuhelimen nauhoitustoimintoa. Älypuhelimen kanssa tosin kannattaa olla tarkkana, ettei mielenkiinto harhaudu jonnekin aivan muualle kuin läksyjen lukemiseen...   

Lukihäiriö voi aiheuttaa konkreettisten lukemisen ja kirjoittamisen taidon ongelmien lisäksi myös syvempiä ongelmia, jotka voivat ilmetä emotionaalisiana, fyysisinä ja psyykkisinä oireina. Se voi aiheuttaa vaikeuksia tunne-elämään sekä motivaation laskua koulua ja opiskelua kohtaan. Käsitys omasta itsestä voi olla huono, mikä vaikuttaa itsetunnon kehittymiseen. Lukuaineet, kielten opiskelu ja matematiikka voivat aiheuttaa lapselle hyvinkin suuria vaikeuksia, joka voi johtaa huonommuuden tunteisiin, turhautumiseen, masentumiseen ja jatkuviin kamppailuihin tehtävien kanssa. Jos lapsella on hyvin negatiivinen käsitys lukihäiriöstään tai jos lapselle ei anneta mahdollisuutta oppimiseen erilaisten tukitoimien kanssa voi lapselle kehittyä pelkoa koulua kohtaan ja hän voi alkaa välttelemään kouluun menemistä. Lukihäiriö voi vaikuttaa myös lapsen ja nuoren tulevaisuuteen, jatko-opiskelupaikan valintaan ja sitä kautta myöhempään ammatinvalintaan. Lukemisen ja kirjoittamisen vaikeus voi aiheuttaa henkilön syrjäytymistä ja pahimmillaan itsetuhoisia ajatuksia, jos hän kokee olevansa erilainen kuin muut eikä saa ympäristöltä tukea ja hyväksyntää lukihäiriötä kohtaan. Jokaisen lukihäiriö on kuitenkin oman laatuisensa, eivätkä kaikki koe lukihäiriön vaikuttavan muuhun elämään. On hyvin paljon kiinni myös siitä, miten ympäristö suhtautuu lapsen ja nuoren lukihäiriöön, saako lapsi sille hyväksyntää vai koetaanko se negatiivisena.

Syy lukihäiriöön on hyvin usein perinnöllinen. Yleensä lukihäiriöstä kärsivän lapsen vanhemmilla  tai toisella vanhemmalla on tai on ollut myös ongelmia lukemisen ja kirjoittamisen kanssa. Myös sisaruksilla voi olla lukihäiriö. Geeniperimän lisäksi toinen lukihäiriöön vaikuttava tekijä voi tulla sosiaalisesta perimästä. Onko lapsi saanut kotona lukemisen mallia? Lukevatko vanhemmat kotona kirjoja tai lehtiä? Ovatko vanhemmat kiinnostuneita lukemisesta? Ovatko lapset saaneet pienestä pitäen kuulla iltasatuja tai nauttia muista lukuhetkistä vanhempien kanssa? Kukaan ei tietenkään ole nenä kiinni kirjassa tai sanomalehdessä koko päivää, eikä tämä ole tarpeenkaan. Riittää, että lapsi saa myönteisiä kokemuksia lukemisesta ja oppii pienestä pitäen, että lukeminen ja lukuhetket voivat sisältyä päivittäiseen elämään.

Myönteiset kokemukset lukemisesta yhdessä vanhempien kanssa voivat auttaa ehkäisemään lukivaikeutta ja helpottavat vaikeuden kuntouttamista.

Jokainen on oma yksilönsä, eikä kukaan ole samanlainen. Joskus kuulee puhuttavan ns. normaaleista ihmisistä. Kuka täällä loppujen lopuksi on normaali? Mihin muka voidaan vetää raja normaalin ja epänormaalin välillä? Milloin lukihäiriöinen lapsi on erilainen kuin muut? Kuka sen päättää? Niinpä! Siinä vähän mietittävää. Annetaan kaikkien kukkien kukkia, eikä anneta pienten tai vähän isompien vaikeuksien rajoittaa lukihäiriöisen elämänhalua.  Näin tulevana puheterapeuttina olen hyvin innostunut tästä ammatista ja odotan mielenkiinnolla päästä kuntouttamaan myös lukihäiriön kanssa kamppailevia lapsia ja nuoria. Myös kotona voidaan tehdä paljon arkisia harjoituksia lapsen kanssa. Niistä enemmän seuraavassa blogipostauksessa!

Kirjoittaja on loppuvaiheen puheterapeuttiopiskelija, joka on viimeistelemässä omaa Pro gradu -tutkimustaan aiheesta lukihäiriö ja itsetunto.

-Maija Niemelä