Onko sanat sekaisin? Kyse voi olla lukihäiriöstä!

Lukihäiriö, lukivaikeus, lukemisen ja kirjoittamisen vaikeus, dysleksia.. Rakkaalla lapsella on monta nimeä!

Onko kirjaimia vaikea tunnistaa ja muistaa? Onko siinä nyt yksi vai kaksi konsonanttia? Onko äänteiden mieleenpainaminen haastavaa? Tuntuuko, että rivit hyppelevät lukiessa, eikä tektistä meinaa saada mitään tolkkua? Onko lukeminen hyvin hidasta ja vaikeaa? Entä onko oikeinkirjoittaminen vaikeaa? Onko vieraiden kielten oppiminen haastavaa? Tuttuja ongelmia? Lukihäiriöiselle kyllä! Jos lapselle nämä edellä olevat asiat tuottavat ongelmia, ei voida olettaa, että lukutaidon oppiminen olisi yhtään sen helpompaa ja sujuvampaa. Ei hätää, lukihäiriöinen lapsi, mikseipä myös aikuinenkin, ei ole asian kanssa yksin. Tutkimusten mukaan lukihäiriön esiintyvyys vaihtelee hieman sen mukaan, mitä kriteereitä käytetään, mutta ensimmäisen luokka-asteen oppilailla sitä esiintyy noin 10-15 %. Esiintyvyys voi vaihdella noin viidestä prosentista 20:een prosenttiin eri tutkimusten mukaan.

Tyypillisiä ongelmia lukihäiriöiselle lapselle ovat muun muassa:

•  Kirjainten hidas oppiminen ja äänteen yhdistäminen oikeaan kirjaimeen
•  Lukemisen hitaus
•  Nimeämisen hitaus
•  Kirjoitusvirheet sanoissa, erityisesti kaksoiskonsonanteissa, joissa myös pitkän ja lyhyen  äänteen kuulonerottelu voi olla vaikeaa
•  Luetun ymmärtäminen voi olla vaikeaa, mikä aiheuttaa koulussa ongelmia erityisesti  lukuaineissa. 
•  Vaikeudet matemaattisissa aineissa 
•  Vaikeus vieraiden kielten oppimisessa
•  Kiinnostuksen puute kirjaimiin, sanoihin ja kirjoihin 
• Kiinnostuksen puute voi näkyä myös kynätehtävien tekemisessä

Ongelmat ja niiden esiintyminen ovat kuitenkin hyvin yksilöllisiä. Kaikki lukihäiriöiset eivät omaa samoja ongelmia, toisilla niitä voi myös olla enemmän kuin toisilla. On tärkeä muistaa, että lukihäiriö ei ole sidoksissa älykkyyteen, näköön, kuuloon tai mihinkään neurologisperäiseen sairauteen. Lukihäiriöinen lapsi ei ole tyhmä vaan erilainen oppija.

Monesta asiasta sanotaan, että se ei ole este vaan hidaste. Tämä pätee hyvin mielestäni myös lukihäiriöön. Lukihäiriö ei tarkoita, että lapsella ei olisi mahdollisuutta oppia lukemaan. Oppiminen on vain hitaampaa ja vaikeampaa. Oikeilla eväillä lapsella on kuitenkin mahdollisuudet mihin vain. Hyvä ja ammattitaitoinen opettaja koulussa huomaa lukivaikeuden ja antaa oppilaalle mahdollisuuden oppimiseen omalla tavalla. Usein paras tukikeino on erityisopetus. Lapsen tulee saada oppia asiat omassa tahdissaan ja itselleen sopivimmalla keinolla. Lukihäiriöiselle lapselle tulee antaa aikaa kirjaimien ja lukemisen oppimiseen. Erityisopettajan kanssa lapsella on mahdollisuus käydä asioita läpi hänelle itselleen sopivalla tavalla ja rauhallisessa tilassa. Isossa luokassa lapsi saattaa häiriintyä helposti, eikä saa välttämättä henkilökohtaista tukea yhtä paljon kuin erityisopettajan luona. Lapsi saattaa kokea myös huonommuuden tunnetta omassa isossa luokassa, jos luokkakaverit oppivat nopeammin. Jokaisella on kuitenkin oikeus oppimiseen ja lukihäiriöiselle oppilaalle koulun tulisi antaa siihen tarvittavat tukikeinot.

Lukivaikeus tekee usein lukuaineiden opiskelun haasteelliseksi, koska lukemista kertyy sekä läksyistä että kokeisiin harjoittelusta. Osa lukihäiriöisistä lapsista voi saada koulukirjat myös äänikirjoina, mutta monet eivät inspiroidu niiden yksitotisesta ilmaisusta. Yksi tapa innostaa lasta lukemaan ääneen sekä vähentää kouluaineisiin liittyvien lukukertojen toistoa on antaa lapsen lukea itse läksykappaleet nauhalle, jota lapsi voi kuunnella myöhemmin kokeisiin kertaamisen yhteydessä. Nauhoittamista varten voi hankkia erillisen laitteen, kuten kuvan äänittävä ja toistava mikrofoni tai käyttää esim. älypuhelimen nauhoitustoimintoa. Älypuhelimen kanssa tosin kannattaa olla tarkkana, ettei mielenkiinto harhaudu jonnekin aivan muualle kuin läksyjen lukemiseen...   

Lukihäiriö voi aiheuttaa konkreettisten lukemisen ja kirjoittamisen taidon ongelmien lisäksi myös syvempiä ongelmia, jotka voivat ilmetä emotionaalisiana, fyysisinä ja psyykkisinä oireina. Se voi aiheuttaa vaikeuksia tunne-elämään sekä motivaation laskua koulua ja opiskelua kohtaan. Käsitys omasta itsestä voi olla huono, mikä vaikuttaa itsetunnon kehittymiseen. Lukuaineet, kielten opiskelu ja matematiikka voivat aiheuttaa lapselle hyvinkin suuria vaikeuksia, joka voi johtaa huonommuuden tunteisiin, turhautumiseen, masentumiseen ja jatkuviin kamppailuihin tehtävien kanssa. Jos lapsella on hyvin negatiivinen käsitys lukihäiriöstään tai jos lapselle ei anneta mahdollisuutta oppimiseen erilaisten tukitoimien kanssa voi lapselle kehittyä pelkoa koulua kohtaan ja hän voi alkaa välttelemään kouluun menemistä. Lukihäiriö voi vaikuttaa myös lapsen ja nuoren tulevaisuuteen, jatko-opiskelupaikan valintaan ja sitä kautta myöhempään ammatinvalintaan. Lukemisen ja kirjoittamisen vaikeus voi aiheuttaa henkilön syrjäytymistä ja pahimmillaan itsetuhoisia ajatuksia, jos hän kokee olevansa erilainen kuin muut eikä saa ympäristöltä tukea ja hyväksyntää lukihäiriötä kohtaan. Jokaisen lukihäiriö on kuitenkin oman laatuisensa, eivätkä kaikki koe lukihäiriön vaikuttavan muuhun elämään. On hyvin paljon kiinni myös siitä, miten ympäristö suhtautuu lapsen ja nuoren lukihäiriöön, saako lapsi sille hyväksyntää vai koetaanko se negatiivisena.

Syy lukihäiriöön on hyvin usein perinnöllinen. Yleensä lukihäiriöstä kärsivän lapsen vanhemmilla  tai toisella vanhemmalla on tai on ollut myös ongelmia lukemisen ja kirjoittamisen kanssa. Myös sisaruksilla voi olla lukihäiriö. Geeniperimän lisäksi toinen lukihäiriöön vaikuttava tekijä voi tulla sosiaalisesta perimästä. Onko lapsi saanut kotona lukemisen mallia? Lukevatko vanhemmat kotona kirjoja tai lehtiä? Ovatko vanhemmat kiinnostuneita lukemisesta? Ovatko lapset saaneet pienestä pitäen kuulla iltasatuja tai nauttia muista lukuhetkistä vanhempien kanssa? Kukaan ei tietenkään ole nenä kiinni kirjassa tai sanomalehdessä koko päivää, eikä tämä ole tarpeenkaan. Riittää, että lapsi saa myönteisiä kokemuksia lukemisesta ja oppii pienestä pitäen, että lukeminen ja lukuhetket voivat sisältyä päivittäiseen elämään.

Myönteiset kokemukset lukemisesta yhdessä vanhempien kanssa voivat auttaa ehkäisemään lukivaikeutta ja helpottavat vaikeuden kuntouttamista.

Jokainen on oma yksilönsä, eikä kukaan ole samanlainen. Joskus kuulee puhuttavan ns. normaaleista ihmisistä. Kuka täällä loppujen lopuksi on normaali? Mihin muka voidaan vetää raja normaalin ja epänormaalin välillä? Milloin lukihäiriöinen lapsi on erilainen kuin muut? Kuka sen päättää? Niinpä! Siinä vähän mietittävää. Annetaan kaikkien kukkien kukkia, eikä anneta pienten tai vähän isompien vaikeuksien rajoittaa lukihäiriöisen elämänhalua.  Näin tulevana puheterapeuttina olen hyvin innostunut tästä ammatista ja odotan mielenkiinnolla päästä kuntouttamaan myös lukihäiriön kanssa kamppailevia lapsia ja nuoria. Myös kotona voidaan tehdä paljon arkisia harjoituksia lapsen kanssa. Niistä enemmän seuraavassa blogipostauksessa!

Kirjoittaja on loppuvaiheen puheterapeuttiopiskelija, joka on viimeistelemässä omaa Pro gradu -tutkimustaan aiheesta lukihäiriö ja itsetunto.

-Maija Niemelä