Taustalla taitava suu

Mitä oraalisia taitoja syömisen ja puhumaan oppimisen takana piilee?

Suun alue on ihmislapsen varhaiskehityksessä hyvin merkityksellinen. Suun kautta saadaan ravintoa, mutta sen avulla myös tunnustellaan, leikitellään, maistellaan, opitaan – ja vähitellen puhutaankin. Syöminen ja puhuminen ovat elintärkeitä ja silti niin rutiininomaisia toimintoja. Harva tulee miettineeksi, mitä kaikkea pienen lapsen täytyy oppia, jotta syöminen ja puhuminen onnistuvat vaivatta ja voivat tuottaa iloa.

Syömisen ja puheilmaisun on taustalla on monia oraalimotorisia (eli suun alueen lihasliikkeisiin perustuvia) taitoja kuten hengitys, imeminen, nieleminen, ruuan käsittely suussa, ilmeiden tuottaminen ja ääntelyn kehitys. Ennen kuin lapsen oraalimotoriset taidot vakiintuvat, tapahtuu ensimmäisten elinvuosien aikana suun alueen asentojen ja liikkeiden hallinnassa huimaa kehitystä. Mitä oraalimotorisia taitoja syömisen ja puhumisen takana piilee ja miten niiden kehitys etenee?

Oraalisten taitojen ensiaskeleet

Varhaisimmin opittuja oraalimotorisia taitoja ovat nieleminen ja imeminen. Jo sikiö imee ja harjoittelee suun avaamista kohdussa, mutta vastasyntyneen on opittava hengityksen, imemisen ja nielemisen rytmittäminen. Imeminen on aluksi refleksinomaista eikä vaadi lihasliikkeiden hienojakoista säätelyä, sillä suu työskentelee yhtenäisenä yksikkönä tuottaakseen maitoa taaksepäin pumppaavan liikkeen.


Jotta lapsi voi alkaa nauttia myös kiinteää ravintoa, täytyy hänen oppia pureskelemaan, mikä vaatii jo eriytynyttä leuan ja kielen hallintaa. Pureskelussa lapsen pitää hallita leuan avaus ja pyörivä liike sekä pitää leuan liikkeet erillään kielen ruokaa ohjaavista liikkeistä. Lapsi oppii tyypillisesti ensin hallitsemaan leuan, sitten huulten liikkeitä. Huulten liikkeiden hallintaa vaaditaan syömistaidoissa esimerkiksi lusikan tyhjentämisessä. Tämä onnistuu lapsilta usein vähän ennen ensimmäistä ikävuotta. Kielen liikkeistä ensimmäisenä opitaan imemisessä tarvittava etu-takasuuntainen liike, myöhemmin sivuttaiset ja ylösalaiset liikkeet.


Miten syömisessä opitut oraalimotoriset taidot liittyvät puhumaan oppimiseen?


Vaikka syömisenkin oppiminen vaatii jo erilaisten lihasliikkeiden yhdistelyä ja rytmittämistä, ovat puheen tuottamisen motoriset vaatimukset kuitenkin aivan eri luokkaa. Syömiseen ja puheeseen tarvittavien taitojen suhde ei ole yksiselitteinen, sillä toimintojen taustalla oleva hermostollinen säätely eroaa toisistaan paljon. Yksinkertaistaen voinee ajatella, että jos jo syömisessä tarvittavien lihasliikkeiden hallinta on vaikeaa, näkyy se usein jollakin tapaa myös haastavampaa koordinaatiota vaativassa puheen tuotossa. Sujuvan puheen tuottaminen vaatii nimittäin hyvin nopeaa ja ajallisesti tarkkaa suun alueen lihasliikkeiden sarjoittamista. Ääntelyssä liikkeisiin kytkeytyy ääni ja puheessa myös haluttu ilmaus. Kyse on siis syömistä monimutkaisemmasta prosessista, joka voi haavoittua muutenkin kuin vain lihasliikkeiden osalta.

Miten lapsen oraalimotoristen taitojen kehittyminen näkyy puheen tuoton kehityksessä?

Äänteiden tuottaminen irrallisina tai yksittäiseen toiseen äänteeseen yhdistettynä on paljon helpompaa, kuin monien liikkeiden nopea yhdistely. Siksipä lapsen puheilmaisu kehittyy vokaalimaisista ääntelyistä tavumaiseen jokellukseen ja lopulta sanoihin ja useamman sanan ilmaisuihin. Vokaaleista löytyvät helpoimmin tuotettavat äänteet, esimerkiksi A ja Ä, joissa suun alue saa olla avoin ja kieli levätä suussa alhaalla.
Jotta lapsi pystyy tuottamaan useita laadultaan erilaisia vokaaliäänteitä, tarvitsee hänen pystyä säätelemään kielen ja huulten asentoa. Esimerkiksi U:ssa huulet menevät suppuun ja I:ssä suu on leveä. A:ssa kieli on alhaalla takana ja I:ssä korkealla edessä. Jos lapsen on vaikea hallita leuan ja kielen karkeampiakin liikkeitä, voi erilaisten vokaaliäänteiden tuottaminen olla hankalaa.


Kielen asentojen ja liikkeiden tarkkaa säätelyä vaaditaan etenkin erilaisissa kielen selällä* tuotettavissa konsonanttiäänteissä** ja konsonanttiyhdistelmissä***. Näiden osalta oikean artikulaatiomallin vakiintuminen puheeseen saattaa kestää pitkään, vaikka lapsi muuten puhuisi sujuvasti. Toisaalta monet puheen tuotossa tarvittavia lihasliikkeet ovat olleet käytössä jo syömisen opettelussa. Esimerkiksi imemisessä tarvittava kielen taaksepäin suuntautuva liike on keskeinen taito monien kitalakiäänteiden tuottamista ajatellen. 


Kun lapsi puhuu ja syö sujuvasti, on takana jo pitkä ja onnistunut oraalimotoristen taitojen oppimispolku. Aina kehitys ei kuitenkaan etene vaivatta ja poikkeavat piirteet voivat aiheuttaa huolta vanhemmissa. Puheterapeutteja voi lähestyä kaikissa suun motoriikkaan liittyvissä pulmissa. Puheterapeutin tutkimuksissa kartoitetaan sekä puhemotorisia (äänteiden, tavujen ja sanojen tuottaminen) että muita oraalimotorisia taitoja (suun alueen liikkeiden hallinta puheesta irrallaan sekä syöminen).



Kirjoittaja on oraalimotoriikan kuntoutukseen kouluttautuva Sanamaailman puheterapeutti.


* hammasvallia ja kitalakea vasten
**esimerkiksi kielen kouruna tuotettu S
***TS, KS ym