Satuja ja kirjainleikkejä - Kuinka tukea alle kouluikäisen lapsen kielellisten taitojen kehitystä?

Johdata lapsi satujen ja kirjainten maailmaan

Lapsen saa helpoiten kiinnostumaan kirjaimista ja saduista, kun tutustumistuokiot ovat kytkettyinä leikkeihin ja peleihin. Oppimisesta ei pidä tehdä liian vakavaa. Harjoittelun tulee olla hauskaa ja toteuttaa lasta innostavien pelien ja leikkien kautta, jolloin oppiminen tapahtuu huomaamatta siinä sivussa.

Esikielelliset taidot (mm. sosiaalinen kommunikaatio, äänteiden erotteleminen & havainnointi, kirjain-äännevastaavuus, äänteiden yhdistäminen ja kielellinen lyhytkestoinen muisti) vahvistavat myöhempää luku- ja kirjoitustaidon oppimista. Sen takia näiden taitojen harjoittaminen jo ennen kouluikää on hyvin tärkeää. Ne ovat perusta myöhemmälle lukutaidolle.

Entä miten alle kouluikäistä lasta voidaan tsempata kielellisten taitojen oppimisen kanssa? 

Käyttäkää leikeissä paljon liikuntaa ja musiikkia. Ne tukevat lukemaan oppimista. Pienten lasten ja esikouluikäisten lasten tulisi saada paljon erilaisia virikkeitä tutustuessa kirjainten ja lukemisen maailmaan. Tutustukaa kirjaimiin mahdollisimman monipuolisesti ja vaihtelevasti. Erilaisia harjoituksia keksittäessä vain mielikuvitus on rajana. On tärkeä kuitenkin muistaa, että kaikki harjoitukset eivät kiinnosta kaikkia lapsia. Rakenna harjoitukset lapsen omien mielenkiinnon kohteiden ympärille.

Tässä joitakin esimerkkejä, miten kirjaimiin voidaan tutustua ja miten niitä voi mielekkäällä tavalla harjoitella:

•  Piirtäkää, maalatkaa tai värittäkää kirjaimia
•  Pelatkaa kirjaimilla esimerkiksi muistipelejä
•  muovailkaa kirjaimia
• Keksikää kirjaimille nimiä kuten "A=niinkuin ankka tai O=niinkuin omena" 
• Keksikää näistä loruja, jotka innostavat lasta
• Leipokaa vaikka kirjainten muotoisia pullia ja piparkakkuja! 
• Merkitkää hernepussit aakkosilla ja nostelkaa niitä vuorotellen
• Kirjaimia voidaan bongailla myös vaikka kirjoista; kuka löytää kirjan sivuilta ankan kirjaimen eli A:n tai mikä kirjain kurkistaa nallen takana? 

• Tehkää paljon toistoja!

• Muistakaa aina myös nimetä kirjaimet!

Aivan pienille on myös olemassa pehmokirjoja, joissa on paljon lapsille hyvin mielenkiintoisista asioita, kuten eläimiä. Tarkkailkaa kirjoja yhdessä ja nimeä asioita lapselle mahdollisimman monia kirjassa näkyviä asioita. Lapsen lukutaidon kannalta on oleellista, että lapsi kuulee pienestä asti paljon satuja ja tarinoita. Iltasatu on hyvä tapa tutustuttaa lasta satujen maailmaan.

Mitä tehdä jos lasta ei lukuhetket kiinnosta?

Pyri tuomaan lapsen arkeen päivittäisiä yhteisiä lukutuokioita. Pidä tuokiot aluksi lyhyinä ja hyödynnä lapsen mielenkiinnon kohteet. Älä pakota lasta, anna lapsen alussa päättää kauanko hän lukutuokiossa viihtyy. Lukutuokioita voi pidentää pikkuhiljaa. Ota myös herkästi huomioon lapsen omat aloitteet, jos lapsi esimerkiksi tarttuu johonkin kirjaan, ota pieni hetki aikaa ja lue/katsele yhdessä lapsen kanssa lapsen tuomaa kirjaa. Ole läsnä yhteisessä lukuhetkessä, pitäkää hetki rauhallisena ja keskittykää tämän hetken ajan kirjaan ja yhteiseen vuorovaikutukseen. Pikkuhiljaa lapsi oppii lukutuokioiden kuuluvan arkeen ja kun ne ovat lapselle mieluisia, alkaa hän odottamaan niitä. 

Lukekaa lapsen kanssa yhdessä, tutkikaa kirjan sivuja, osoitelkaa kuvia ja nimetkää niitä, esitä lapselle kysymyksiä ja lue lapselle. Tee lukuhetkestä rauhallinen ja lapselle mielenkiintoinen. Menkää lapselle mieluisaan paikkaan, oli se sitten sohvan nurkka, oma sänky tai vaikka tyynyistä ja patjoista rakennettu maja.

Käykää lapsen kanssa yhdessä kirjastossa. Anna lapsen tutkia kirjoja ja tutustua kirjojen maailmaan. Tee kirjastokäynnistä lapselle mieluinen, anna lapsen itse valita kirjoja, ja jääkää vaikka hetkeksi lukemaan kirjastoon, jos sieltä löytyy lapselle kiinnostava lukunurkkaus. Jos lapsi ei kirjastossa heti syty kirjojen maailmaan, anna lapsen rauhassa tutustua kirjaston kulttuuriin ja leikkiä, jos kirjastossa on lapsille joitakin leluja ja leikkinurkka. Tärkeintä on kuitenkin, että lapsi saa hyviä kokemuksia kirjastossa käynneistä. Tällä tavalla hän luultavammin haluaa sinne myös jatkossa, koska hän muistaa, että kirjasto oli se kiva paikka, siellä oli vaikka mitä kivoja kirjoja.

Miten taidot voivat olla yhteydessä myöhempään lukitaitoon

Tietyt merkit jo varhaislapsuudessa/lapsuudessa voivat viitata lukihäiriöön. Tulee kuitenkin muistaa, että merkit kertovat vain mahdollisuudesta puhkeavaan lukihäiriöön. Lukihäiriö voi toisaalta puhjeta kouluikäiselle myös ilman aikaisempia ennusmerkkejä. Tunnusmerkkejä lapsen myöhempään puhkeavaan lukihäiriöön voi olla muun muassa:

• perinnöllisyys
• kiinnostuksen puute kirjaimiin
• lukuhetket vanhemman kanssa eivät kiinnosta
• kynätehtävät eivät ole lapsen mieleen
• nimeämisen hitaus
• motoriikan ongelmat
• rytmitajun ongelmat

Lukihäiriön ilmaantumista lapsella ei voida kuitenkaan ennustaa. Mielessä on hyvä pitää, että jokainen kehittyy yksilöllisesti. Lapsella voi olla pienenä hyvätkin kielelliset valmiudet, mutta koulussa käy ilmi, että kirjoittamaan ja lukemaan oppiminen onkin hyvin työlästä. Toisaalta lapsella voi pienenä olla ongelmia ja kiinnostuksen puutetta, mutta kouluikäisenä lukemaan ja kirjoittamaan oppimisessa ei esiinny suurempia ongelmia.

Kirjoittajana on juuri valmistumassa oleva puheterapeutti, joka on jo opiskeluaikana toiminut lukihäiriöisten kanssa ja pyrkinyt löytämään motivoivia keinoja lapsille, joita kirjaimet eivät kauheasti innosta.

-Maija

Kuinka kesyttää sihtikurkku?

Kirjoitimme aiemmin bloggauksen "Älä laita kaikkea suuhun! Eipäs, kun laita vaan!" suun tunneaistimusten ja lihastoimintojen harjoittamisen tarpeellisuudesta lapsen puheen ja syömistaitojen kehitykselle. Nyt haluamme antaa vielä muutaman käytännön vinkin "sihtikurkkujen" eli yli yksivuotiaitten, karkeaa ruokaa vierastavien lasten vanhemmille ja heidän kanssaan toimiville muille aikuisille.

Pureskelua voi houkutella ainoastaan tarjoamalla karkeampaa ruokaa!

 Älä siis anna tilanteen pitkittyä, jos kiinteä ruoka ei maistu. Lapsi voi syödä riittävän energiamäärän saamiseksi sileämpääkin ruokaa, mutta useasti päivässä pitää antaa myös karkeaa ruokaa kokeiltavaksi. Karkean ruuan tarjoaminen on tärkeää, jotta lapsen tuntoaisti tottuu ruuan tuntumaan, kieli oppii siirtämään ruokaa poskihampaiden väliin ja pureskelutaidot kehittyvät.

Jätä osa perunasta ja pehmeäksi keitetyistä vihanneksista paloiksi, joko erikseen tai soseen joukkoon. Mitä pidempään tilanteen antaa jatkua, sitä hankalammaksi karkeaan ruokaan siirtyminen tulee. On tärkeää, että vanhemmat havainnoivat itseään ruokailutilanteessa. Olenko ahdistunut tai ärsyyntynyt tilanteesta? Minkälaisia haitallisia rutiineja tai temppuja ruokailutilanteeseen on mahdollisesti muodostunut? Miten voisin luoda tilanteesta mahdollisimman rennon.

Uhkailu ja pakottaminen ovat tässä haitallisia ja tilanteesta muodostuu helposti ”peli”, jota lapsi yrittää ohjailla. Jos ei ole akuuttia pelkoa aliravitsemuksesta, vanhempien kannattaa rohkeasti vapauttaa tilannetta, ja antaa lapsen syödä mahdollisimman paljon itse ja päättää itse ruoan määrä. Tarjoa lapselle säännöllisesti ruokaa 5 kertaa päivässä, äläkä anna välipaloja, vaikka lapsi olisi syönyt heikosti edellisellä ruoalla.

Pitkää pinnaan ja onnistumisen elämyksiä toivotellen...

Kirjoittajat ovat mm. syömisongelmien syiden ja seurausten kanssa työskenteleviä puheterapeutteja, jotka ovat myös itse äitejä.

Onko sanat sekaisin? Kyse voi olla lukihäiriöstä!

Lukihäiriö, lukivaikeus, lukemisen ja kirjoittamisen vaikeus, dysleksia.. Rakkaalla lapsella on monta nimeä!

Onko kirjaimia vaikea tunnistaa ja muistaa? Onko siinä nyt yksi vai kaksi konsonanttia? Onko äänteiden mieleenpainaminen haastavaa? Tuntuuko, että rivit hyppelevät lukiessa, eikä tektistä meinaa saada mitään tolkkua? Onko lukeminen hyvin hidasta ja vaikeaa? Entä onko oikeinkirjoittaminen vaikeaa? Onko vieraiden kielten oppiminen haastavaa? Tuttuja ongelmia? Lukihäiriöiselle kyllä! Jos lapselle nämä edellä olevat asiat tuottavat ongelmia, ei voida olettaa, että lukutaidon oppiminen olisi yhtään sen helpompaa ja sujuvampaa. Ei hätää, lukihäiriöinen lapsi, mikseipä myös aikuinenkin, ei ole asian kanssa yksin. Tutkimusten mukaan lukihäiriön esiintyvyys vaihtelee hieman sen mukaan, mitä kriteereitä käytetään, mutta ensimmäisen luokka-asteen oppilailla sitä esiintyy noin 10-15 %. Esiintyvyys voi vaihdella noin viidestä prosentista 20:een prosenttiin eri tutkimusten mukaan.

Tyypillisiä ongelmia lukihäiriöiselle lapselle ovat muun muassa:

•  Kirjainten hidas oppiminen ja äänteen yhdistäminen oikeaan kirjaimeen
•  Lukemisen hitaus
•  Nimeämisen hitaus
•  Kirjoitusvirheet sanoissa, erityisesti kaksoiskonsonanteissa, joissa myös pitkän ja lyhyen  äänteen kuulonerottelu voi olla vaikeaa
•  Luetun ymmärtäminen voi olla vaikeaa, mikä aiheuttaa koulussa ongelmia erityisesti  lukuaineissa. 
•  Vaikeudet matemaattisissa aineissa 
•  Vaikeus vieraiden kielten oppimisessa
•  Kiinnostuksen puute kirjaimiin, sanoihin ja kirjoihin 
• Kiinnostuksen puute voi näkyä myös kynätehtävien tekemisessä

Ongelmat ja niiden esiintyminen ovat kuitenkin hyvin yksilöllisiä. Kaikki lukihäiriöiset eivät omaa samoja ongelmia, toisilla niitä voi myös olla enemmän kuin toisilla. On tärkeä muistaa, että lukihäiriö ei ole sidoksissa älykkyyteen, näköön, kuuloon tai mihinkään neurologisperäiseen sairauteen. Lukihäiriöinen lapsi ei ole tyhmä vaan erilainen oppija.

Monesta asiasta sanotaan, että se ei ole este vaan hidaste. Tämä pätee hyvin mielestäni myös lukihäiriöön. Lukihäiriö ei tarkoita, että lapsella ei olisi mahdollisuutta oppia lukemaan. Oppiminen on vain hitaampaa ja vaikeampaa. Oikeilla eväillä lapsella on kuitenkin mahdollisuudet mihin vain. Hyvä ja ammattitaitoinen opettaja koulussa huomaa lukivaikeuden ja antaa oppilaalle mahdollisuuden oppimiseen omalla tavalla. Usein paras tukikeino on erityisopetus. Lapsen tulee saada oppia asiat omassa tahdissaan ja itselleen sopivimmalla keinolla. Lukihäiriöiselle lapselle tulee antaa aikaa kirjaimien ja lukemisen oppimiseen. Erityisopettajan kanssa lapsella on mahdollisuus käydä asioita läpi hänelle itselleen sopivalla tavalla ja rauhallisessa tilassa. Isossa luokassa lapsi saattaa häiriintyä helposti, eikä saa välttämättä henkilökohtaista tukea yhtä paljon kuin erityisopettajan luona. Lapsi saattaa kokea myös huonommuuden tunnetta omassa isossa luokassa, jos luokkakaverit oppivat nopeammin. Jokaisella on kuitenkin oikeus oppimiseen ja lukihäiriöiselle oppilaalle koulun tulisi antaa siihen tarvittavat tukikeinot.

Lukivaikeus tekee usein lukuaineiden opiskelun haasteelliseksi, koska lukemista kertyy sekä läksyistä että kokeisiin harjoittelusta. Osa lukihäiriöisistä lapsista voi saada koulukirjat myös äänikirjoina, mutta monet eivät inspiroidu niiden yksitotisesta ilmaisusta. Yksi tapa innostaa lasta lukemaan ääneen sekä vähentää kouluaineisiin liittyvien lukukertojen toistoa on antaa lapsen lukea itse läksykappaleet nauhalle, jota lapsi voi kuunnella myöhemmin kokeisiin kertaamisen yhteydessä. Nauhoittamista varten voi hankkia erillisen laitteen, kuten kuvan äänittävä ja toistava mikrofoni tai käyttää esim. älypuhelimen nauhoitustoimintoa. Älypuhelimen kanssa tosin kannattaa olla tarkkana, ettei mielenkiinto harhaudu jonnekin aivan muualle kuin läksyjen lukemiseen...   

Lukihäiriö voi aiheuttaa konkreettisten lukemisen ja kirjoittamisen taidon ongelmien lisäksi myös syvempiä ongelmia, jotka voivat ilmetä emotionaalisiana, fyysisinä ja psyykkisinä oireina. Se voi aiheuttaa vaikeuksia tunne-elämään sekä motivaation laskua koulua ja opiskelua kohtaan. Käsitys omasta itsestä voi olla huono, mikä vaikuttaa itsetunnon kehittymiseen. Lukuaineet, kielten opiskelu ja matematiikka voivat aiheuttaa lapselle hyvinkin suuria vaikeuksia, joka voi johtaa huonommuuden tunteisiin, turhautumiseen, masentumiseen ja jatkuviin kamppailuihin tehtävien kanssa. Jos lapsella on hyvin negatiivinen käsitys lukihäiriöstään tai jos lapselle ei anneta mahdollisuutta oppimiseen erilaisten tukitoimien kanssa voi lapselle kehittyä pelkoa koulua kohtaan ja hän voi alkaa välttelemään kouluun menemistä. Lukihäiriö voi vaikuttaa myös lapsen ja nuoren tulevaisuuteen, jatko-opiskelupaikan valintaan ja sitä kautta myöhempään ammatinvalintaan. Lukemisen ja kirjoittamisen vaikeus voi aiheuttaa henkilön syrjäytymistä ja pahimmillaan itsetuhoisia ajatuksia, jos hän kokee olevansa erilainen kuin muut eikä saa ympäristöltä tukea ja hyväksyntää lukihäiriötä kohtaan. Jokaisen lukihäiriö on kuitenkin oman laatuisensa, eivätkä kaikki koe lukihäiriön vaikuttavan muuhun elämään. On hyvin paljon kiinni myös siitä, miten ympäristö suhtautuu lapsen ja nuoren lukihäiriöön, saako lapsi sille hyväksyntää vai koetaanko se negatiivisena.

Syy lukihäiriöön on hyvin usein perinnöllinen. Yleensä lukihäiriöstä kärsivän lapsen vanhemmilla  tai toisella vanhemmalla on tai on ollut myös ongelmia lukemisen ja kirjoittamisen kanssa. Myös sisaruksilla voi olla lukihäiriö. Geeniperimän lisäksi toinen lukihäiriöön vaikuttava tekijä voi tulla sosiaalisesta perimästä. Onko lapsi saanut kotona lukemisen mallia? Lukevatko vanhemmat kotona kirjoja tai lehtiä? Ovatko vanhemmat kiinnostuneita lukemisesta? Ovatko lapset saaneet pienestä pitäen kuulla iltasatuja tai nauttia muista lukuhetkistä vanhempien kanssa? Kukaan ei tietenkään ole nenä kiinni kirjassa tai sanomalehdessä koko päivää, eikä tämä ole tarpeenkaan. Riittää, että lapsi saa myönteisiä kokemuksia lukemisesta ja oppii pienestä pitäen, että lukeminen ja lukuhetket voivat sisältyä päivittäiseen elämään.

Myönteiset kokemukset lukemisesta yhdessä vanhempien kanssa voivat auttaa ehkäisemään lukivaikeutta ja helpottavat vaikeuden kuntouttamista.

Jokainen on oma yksilönsä, eikä kukaan ole samanlainen. Joskus kuulee puhuttavan ns. normaaleista ihmisistä. Kuka täällä loppujen lopuksi on normaali? Mihin muka voidaan vetää raja normaalin ja epänormaalin välillä? Milloin lukihäiriöinen lapsi on erilainen kuin muut? Kuka sen päättää? Niinpä! Siinä vähän mietittävää. Annetaan kaikkien kukkien kukkia, eikä anneta pienten tai vähän isompien vaikeuksien rajoittaa lukihäiriöisen elämänhalua.  Näin tulevana puheterapeuttina olen hyvin innostunut tästä ammatista ja odotan mielenkiinnolla päästä kuntouttamaan myös lukihäiriön kanssa kamppailevia lapsia ja nuoria. Myös kotona voidaan tehdä paljon arkisia harjoituksia lapsen kanssa. Niistä enemmän seuraavassa blogipostauksessa!

Kirjoittaja on loppuvaiheen puheterapeuttiopiskelija, joka on viimeistelemässä omaa Pro gradu -tutkimustaan aiheesta lukihäiriö ja itsetunto.

-Maija Niemelä

Ylös, ulos ja liikkumaan! (2/2)

Kesän alussa kirjoittelimme liikuntahetkien suunnittelusta ja lasten motoriikan moninaisuudesta. Nyt arkeen palattuamme olemme pohdiskelleet millaisia ovat motorisia taitoja ja keskittymiskykyä tukevat leikkihetket ja -välineet sekä miten leikkien ja pelien ohessa voisi tukea myös puheen ja kielen kehitystä.

Missä ja millä leikitään? 

Leikkikentät ovat rakennettu lasten kehitystä huomioiden. Kiipeily, keinuminen, hiekkaleikit, pyöriminen, roikkuminen auttavat lapsia kehittymään erilaisissa taidoissa. Esimerkiksi kiipeily harjoittaa kehon vastavuoroisia liikkeitä, keinumisessa ja pyörimisessä tasapainoaisti harjaantuu, roikkumisessa kehonhahmotus ja syvätunto vahvistuvat. Hiekkaleikit taas tarjoavat paljon mahdollisuuksia tuntoaistin kehittymiseen, kielellisten ja leikkitaitojen harjoitteluun.

Liikkumiseen ei kuitenkaan välttämättä tarvita hienoja leikkipuistoja. Ennen talvea on hauska leikkiä esimerkiksi hiekkarannalla rakennellen hiekkalinnoja tai retkeillen metsässä. Myös omalta pihalta tai sen lähistöltä voi löytyä monia kiinnostavia paikkoja, joita voi tutkia ja missä voi leikkiä ja temmeltää. Ulos voi ottaa mukaan erilaisia leikkivälineitä tai miettiä, mitä mahdollisuuksia luonnossa on valmiina. Mistä löytyy hyviä kiipeilypuita tai -kallioita? Olisiko lähellä puroa, jossa voisi uittaa laivoja? Voisiko metsässä askarrella oman laivan, käpylehmän tai rakentaa majan?

Pehmopetanque sopii hyvin ulko- ja sisäleikkeihin.

Vauhdikkaat heittelypelit 

Heittäminen vaatii melko tarkkaa käsien liikkeen voiman ja suunnan hallintaa sekä silmän ja käden yhteistyötä. Siksi heittäminen voikin olla haastavaa perheen pienimmille tai lapsille, joilla on motoriikan pulmia. Heittämistä voi tarvittaessa harjoitella ensin isoihin kohteisiin. Heittää voi esimerkiksi keiloihin, ämpäreihin, pesuvateihin, hiekkalaatikkoon, maitopurkkeihin, veteen ja oksan yli. Heittoesineinä voi käyttää erikokoisia palloja, renkaita, herne- tai hiekkapusseja, vesi-ilmapalloja, käpyjä tai mitä vain keksitte. Muuttamalla heittovälinettä voi samaankin peliin saada uuden hauskan variaation. Veden äärellä voi käyttää esineitä, jotka kelluvat veden päällä. Sanallisia tehtäviä voi liittää heittopeleihin myös laittamalla sana-, loru- tai arvoituskortteja heittokohteisiin (esimerkiksi ”kun osut ämpäriin, saat nostaa sieltä lorukortin”) tai tekemällä kielellisen tehtävän aina omalla heittovuorolla (esimerkiksi ”aina kun heität, sano yksi eläin/hedelmä/kulkuneuvo”).

Tölkkiheittopeli

Monissa heittopeleissä on valmiina numeroituja heittokohteita (tauluja, tölkkejä ym.), jotka kertovat, kuinka monta pistettä heittäjä saa osuessaan kohteeseen. Nämä pelit tarjoavat mahdollisuuksia erilaisten pistelaskutapojen ja -strategioiden sopimiseen. Rakennettavilla heittopeleillä voidaan lisäksi harjoitella hahmottamista, kuten suuntia ja mallin mukaan rakentamista (esim. pyramidirakennelmat, mölkky- tai keilakolmiot).

Aistileikeillä uusia taitoja  

Saippuakuplien ja pölykukkien puhaltaminen ovat lasten kestosuosikkeja. Puhaltaminen on hauskaa toiminnallista puuhaa, joissa osallistujan koko tai ikä ei välttämättä ratkaise voittajaa ja kuplapullo on kiva ottaa mukaan mihin vaan. Puhaltaminen ja imeminen ovat lisäksi erinomaista suujumppaa, joka kehittää paitsi puheessa myös syömisessä tarvittavaa suun alueen lihasten kontrollia (esimerkiksi huulten pyöristys, poskien lihasvoima, kielen asennot). Taitamattomampikin puhaltaja (pieni lapsi tai lapsi, jolla on motoriikan pulmia) pystyy osallistumaan kuplaleikkeihin aikuisen avustamana tai silloin, kun välineenä käytetään  puristamalla säädeltäviä kuplaleluja. Kuplaleluja onkin olemassa jo monenlaisia.

Kuplalelut

Kuplaleikkeihin voi yhdistää kielellisten taitojen, ohjeiden seuraamisen ja katsekontaktin harjoittelua. ”Kuinka monta kuplaa sait?” ”Osaatko puhaltaa isompia kuplia?”  ”Minne kuplat lentävät ja laskeutuvat?” ”Kuka ehtii rikkoa kuplan?” Odota aikuisen merkkiä, milloin saat syöksyä kuplien kimppuun. ”Katso, milloin isken silmää. Silloin saat mennä.”

Sokkoleikit ovat hauska tapa kehittää sekä tunto- ja kuuloaisteja. Voitte laittaa vuorotellen vaikka pyykkipoikia vaatteisiin eri puolille kehoa. Toisen pitää etsiä ne huivi silmillään. Side silmillä voi myös etsiä ja tunnistaa kavereita tai nimetä esineitä pelkän tuntoaistin varassa. Se on yleensä lapsista jännää. Kun näköärsykkeet on suljettu pois, lapsi voi keskittyä paremmin kuulemaan ja tuntemaan.

Jättipelikorteilla pelaaminen harjoittaa keskittymistaitoja sekä motoriikkaa.

Keskittymistä vaativat pelit 

Erilaiset rakentelu- ja tasapainopelit ovat hyviä rauhallisempaan yhdessäoloon. Motivoivan puuhan äärellä on hyvä ja helppo kehittää lapsen keskittymiskykyä sekä oman toiminnan suunnittelua ja antaa positiivista palautetta rauhallisesta toiminnasta ja tarkkaavuuden säilyttämisestä.

Tasapainopeli

Esimerkiksi kuvan tasapainopelissä pelinappuloina on erivärisiä ja ilmeikkäitä ukkeleita. Niitä kootaan keikkuvan laudan päälle värinopan ohjaamassa järjestyksessä. Ukkeleiden ilmeitä voi miettiä: Katsotaanpa yhdessä miltä se näyttää? Miksihän se on tuon näköinen? Tunteista ja ilmeistä keskustelun lisäksi peli tarjoaa paljon mahdollisuuksia mm. värejä, määriä ja paikan käsitteitä sisältävien ohjeiden antamiseen.  Minkä värisen nappulan valitset? Kuinka monta sinistä ukkelia on vielä jäljellä? Voisiko sen hämmästyneen ukkelin laittaa tuon hymyilevän ukkelin päälle? Jos laitat sen tuonne poskia pullistavan ukkelin viereen, niin lauta varmaan kallistuu liikaa. Mietitäänpä yhdessä, mikä voisi olla hyvä paikka?

Iloisia peli- ja leikkihetkiä lasten kanssa!

Kirjoittajina ovat toimintaterapeutti ja puheterapeutti, jotka usein hyödyntävät erilaisia pelejä ja leikkejä lasten terapiakäynneillä.

Ylös, ulos ja liikkumaan! (1/2)

Kesän tullen on mukava viettää paljon aikaa ulkona. Ulkoilu tarjoaa lapsille paljon mahdollisuuksia oppia uusia taitoja ja oppiminen tehostuu, kun toimii yhdessä muiden kanssa. Suositusten mukaan lasten tulisi liikkua vähintään kaksi tuntia päivässä. Ulkoilu tarjoaa myös hyvän tavan purkaa energiaa rakentavalla tavalla. Tässä kaksiosaisessa blogissa kerromme liikunnan merkityksestä lapsen kehitykselle ja annamme vinkkejä monipuolisiin ja kehittäviin ulkopuuhiin. Ensimmäisessä osassa keskitymme leikkihetkien suunnitteluun ja lasten kehittyvän motoriikan moninaisuuteen.

Leikkien ja pelaten oppiminen tapahtuu kuin itsestään. Monet ulkopuuhat antavatkin paljon mahdollisuuksia tukea lasten kielellisiä, matemaattisia ja motorisia taitoja. Jyväskylän yliopistossa on myös havaittu hyvien motoristen taitojen ja koulumenestyksen korreloivan toisiaan. Liikunnalla tiedetään todistetusti olevan vaikutusta myös psyykkiseen hyvinvointiin ja ryhmässä tehtynä se kehittää sosiaalisia taitoja mm. toisten huomiointia sekä vuorottelu- ja tunteidensäätelytaitoja.

Kehitystä tukeva kommunikointi

Lapset kannattaa ottaa mukaan jo pelihetkien valmisteluun.  Suunnittelemalla yhdessä, miten pelit ja leikit toteutetaan, aikuinen pystyy antamaan paljon mallia kielen käytöstä ja tarjoamaan lapselle mahdollisuuden oppia sopimista ja oman mielipiteen ilmaisemista. Omaakin puhetta kannattaa huomioida niin, että se on lasten tasolle sopivaa. Kehitystä tukee parhaiten sellainen kielenkäyttö, joka on toisaalta riittävän selkeää ja toisaalta tarjoaa mallia sellaisten käsitteiden ja lauseiden käytöstä, joita lapsi ei vielä itse täysin hallitse. Nimeävät sanat ja yksinkertaiset peruslauseet ovat helpoimpia oppia. Lapsi tarvitsee paljon esimerkkejä kuvailevien ja abstraktien sanojen sekä monipuolisten lauserakenteiden oppimiseksi.

Sosiaalisia taitoja säännöistä

Sääntöjä ja ohjeita on usein hyödyllistä pilkkoa melko lyhyiksi sekä havainnollistaa tarvittaessa ohjeita eleillä tai toimintaa mallittamalla. Ohjeita voi selkeyttää piirtämälläkin, jos jollain lapsella on haasteena toimia sääntöjen mukaan. Sääntöjen sopiminen yhdessä on hyödyllistä paitsi kielellisestä näkökulmasta myös siksi, että samaan peliin pystyisi osallistumaan eri-ikäiset ja -taitoiset osallistujat. Pelitilanteet aiheuttavat usein myös voimakkaita tunnereaktioita. Niiden hallintaa on hyvä harjoitella läheisten kanssa turvallisessa ympäristössä.

Numeroiden yhdistäminen heittopeleihin tekee matematiikan harjoittelusta hauskaa. Kuvan tölkkipelillä voi laskemisen lisäksi harjoitella hahmottamista, kuten suuntia ja mallin mukaan rakentamista, heittämistä, kielellisiä taitoja ja tunteiden hallintaa.

Motoristen taitojen moninaisuus

Ihminen on tarkoitettu liikkumaan ja liikkumattomuus sairastuttaa niin lapset kuin aikuisetkin. Liikkumaan oppiminen eli motorinen kehitys on erityisen nopeaa 0-7-vuotiaana. Siksi erityisesti alle kouluikäisiä on tärkeää rohkaista liikkumaan ja toimimaan monipuolisesti. Lapsille mielekäs tapa liikkua on leikkien ja pelaten. Leikkiminen ennen kouluikää on yhtä tärkeää kuin myöhemmin itse koulutyö!

Motoriikka jaetaan karkea- ja hienomotoriikkaan. Karkeamotoriikka on esimerkiksi pallon heittäminen ja potkiminen tai juoksu. Pallon heittämisellä ja potkimisella kehittyy kohdistaminen, voiman säätely, katseen käyttö sekä heittämisessä silmän ja käden yhteistyö, joka kirjoittamisessakin tarvitaan. Potkimisessa taas kehittyy silmän ja jalan yhteistyö, jota käytetään pukemisessa. Esimerkiksi juoksu kehittää kehon hallintaa, kestävyyskuntoa, kehon eripuolten yhteistyötä, lihaskuntoa ja jaksamista. Hienomotoriset näppäryysliikkeet taas vaikuttavat kynän käyttöön ja kädentaitoihin.

Jalkapallotreenarilla voi harjoitella yksin tai yhdessä jalkapalloa pallon palatessa aina takaisin potkijalle.

Motoriikalla aivotoimintakin kehittyy 

Liikkuen ja leikkien edistyy myös lapsen aistien ja lihasten yhteistyöskentely eli sensomotoriikka. Tiesitkö, että ihmisellä on seitsemän eri aistia? Lapsi saa aistien kautta tietoa kehostaan ja ympäristöstään sekä hän pystyy jäsentämään ja yhdistämään tämän tiedon. Tätä kutsutaan sensoriseksi integraatioksi. Sensorisen integraation mukaan aisteja ovat hajuaisti, makuaisti, näköaisti, kuuloaisti, tuntoaisti, liike- ja tasapainoaisti ja asentotunto. Sensomotoriikan kehitys on tärkeää, jotta opimme reagoimaan oikein oman kehomme ja ympäristömme viesteihin. Fyysinen toiminta tuottaa aistimuksia ja reaktioita, jotka auttavat aivotoimintaa kehittymään!

Lapsen sensomotoriset taidot kehittyvät liikkuen, tutkien ja kokeillen. 

Kaikki lapset eivät pidä urheilusta ja tärkeintä olisikin löytää jokaiselle lapselle omat monipuolisesti hyödyttävät liikuntamuodot jokapäiväisestä arjesta. Seuraavassa osassa esittelemme vinkkejä mm. sensomotorisia taitoja sekä keskittymiskykyä tukeviin peli- ja leikkihetkiin.

Vesileikit ovat sekä fyysisesti että sensomotorisesti hyvä liikuntamuoto, jossa pärjää muiden mukana hyvin eritasoisilla taidoilla.

Kirjoittajina ovat toimintaterapeutti ja puheterapeutti, jotka usein hyödyntävät erilaisia pelejä ja leikkejä lasten terapiakäynneillä.

Lähde: Aistimusten aallokossa, sensorisen integraation häiriö ja terapia. Ayres A. Jean. 2008.

Älä laita kaikkea suuhun! Eipäs, kun laita vaan!

On lapsen kehityksen ja oraalimotoriikan kannalta hyvä ja tarpeellista, että vauva tutkii maailmaa ja kyllä, laittaa kaiken suuhunsa. 

Kokemuksia kiinteillä

Puolivuotiaana on sopiva aika alkaa totutella maidon lisäksi kiinteään ravintoon, aivan kuten yleiset suosituksetkin kertovat. Osa vauvoista äitien havaintojen mukaan kyllä kasvaa hyvin maidollakin, mutta kyse on myös paljon muustakin. Suu tarvitsee monenlaisia kokemuksia, aistimuksia ja harjoittelua ennen kuin ruokailu ja myöhemmin puhe alkaa sujua.

On tärkeää, että puolivuotiaalle aletaan hiljalleen tarjota kiinteää ruokaa. Vaikka vauva kokisi kiinteän ruoan aloittamisen epämiellyttävänä, totuttelua täytyy jatkaa, sillä se siedättää suuta.  On myös tärkeää, että vanhemmat eivät ahdistu tilanteesta. Vauva aistii vanhempien huolen ja ”pakottamisyritykset” ja noidankehä on helposti valmis. Pieni ei syö, koska ruokailutilanne on monella tapaa epämiellyttävä: suussa tuntuu inhottavalta ja vanhempikin vaikuttaa vihaiselta. 

On hyvä vaihtoehto antaa vauvan kokeilla sormin ruokailua;  kun vauva voi itse kontrolloida syömistään, se on monien mielestä mukavampaa. Ei kannata säikähtää, vaikka vauvalle tulee ruoasta yökkäysreaktio. Se on normaali refleksi ja sen merkitys on suojella vauvaa sen harjoitellessa ruoan kuljettamista suusta kohti nielua.

Herkkyys vaihtelee

Vauvoilla ja aikuisillakin yökkäysrefleksin herkkyys vaihtelee. Osalla yökkäysrefleksi on herkempi, mikä voi näkyä isommalla lapsella esim. siten, että aamulla yökkäysrefleksi tulee helposti hampaiden pesun yhteydessä. Refleksi tulee erityisen helposti aamuisin, sillä yön aikana suu ei saa refleksiä miedontavia aistimuksia.

Herkkää yökkäysrefleksiä voi siedättää antamalla ennen varsinaista ruokailua tai hampaidenpesua vettä tai mieluista syötävää.  Siedätyksen avulla suu valmistautuu vaativampaan tilanteeseen. Ruoan voi ohjata sivuille laittamalla sen suoraan poskihampaiden väliin, ei kielen keskelle. Joskus sormin syöttämällä se onnistuu helpommin. Hyvä ruokailuasento on tärkeä. Lapsen istuessa hyvässä pystyasennossa, ei pää takakenossa. Sitteri ei ole paras mahdollinen valinta ruokailutilanteiden istuimeksi.

Myös aliherkkyys suun alueella on mahdollista, ja silloin voi suuta herkistää kylmän tai voimakkaampien makujen avulla. Kylmää voi kokeilla esim. viilennetyillä tuteilla ja puruleluilla sekä laittamalla kylmiä marjoja puuron joukkoon. Pari kolmevuotiaan kanssa voi hyvin kevyesti koskettaa sähköhammasharjalla kieltä, poskien sisäpintoja ja kitalakea suun herkistämiseksi. Lapsi syö mieluummin ja harjoittelee pureskelua paremmin, kun hän aistii selvemmin suussa olevan ruuan. 

Onnellisia ja kärsivällisiä ruokailuhetkiä!

Kirjoittajat ovat mm. syömisongelmien syiden ja seurausten kanssa työskenteleviä puheterapeutteja, jotka ovat myös itse äitejä.

Nyt pitäisi olla jo valmis! - Rutiinit ja struktuurit arjen apuna

Kun aikuisella on kiire ja lapsella toiminta jumittaa, niin arjen ahdistus iskee lapsiperheessä usein pahiten kimppuun. Ristiriitoja syntyy usein näissä ihanissa siirtymätilanteissa:

-          Kun pitää lopettaa leikki

-          Kun on aika lähteä hoitoon/kouluun/töihin

-          Kun on aika lähteä kotiin hoidosta/koulusta/töistä

-          Kun lähdetään ulos leikkimään

-          Kun lähdetään ulkoa sisälle

-          Kun pitää pukea päälle

-          Kun pitää riisua vaatteet

Paras keino vaikeiden siirtymätilanteiden selätykseen ja jumitusten oikaisemiseen ovat rutiinit, jotka toimivat kuin junan vessa. Rutiinit, jotka jylläävät niin, ettei kenenkään tarvitse jäädä miettimään, miten tilanteessa pitikään toimia ja mitä seuraavaksi piti tehdä.

ENNAKOINTI
Ennakointi antaa aikaa valmistautua siihen, mitä pitää tehdä ja siirtämään ajatukset tehtävästä toiseen. Edellisen toiminnan lopettaminen helpottuu, kun siirtymä ei tule yllätyksenä yhtäkkiä. Lapsella on mahdollisuus leikkiä leikki loppuun tai jättää se kesken sopivaan vaiheeseen. Ennakointi voi olla sanallinen; kerrotaan 10 minuutin, 5 minuutin ja 2 minuutin varoitukset: Vielä ehdit vähän leikkiä, 10 minuutin päästä lähdetään. Ala jo lopettaa leikki, 5 minuutin päästä lähdetään. Nyt on aika lopettaa, kerää lelut, 2 minuutin päästä lähdetään.
Apuna voi käyttää myös munakelloa, johon sovittu leikkiaika tai peliaika laitetaan. Kellon soitua on aika lopettaa. Joistain kelloista kuluvan ajan näkee myös visuaalisesti, kuten Time Timer-kellosta. Time Timer löytyy muuten myös sovelluksena!

RUTIININ LUOMINEN – TYÖLÄIN VAIHE

Rutiini ei synny itsestään vaan se pitää rakentaa. Rutiinin rakentaminen onkin usein se työläin vaihe. Ensin pitää pilkkoa toiminta osiin ja koota palaset haluttuun järjestykseen. Ja sitten pitää järjestyksestä kiinni. Sanotaan, että uuden maun oppiminen vaatii 15 maistamiskertaa. Samoin voi ajatella, että uusi päivittäinen rutiini vaatii saman verran toistokertoja, eli noin kahden viikon harjoittelun. Ei siis kannata luovuttaa, jos homma ei ala toimia parin ensimmäisen päivän tai viikonkaan jälkeen vaan jatkaa sinnikkäästi luodusta rutiinista kiinni pitämistä. Hienosäätöä toimimattomiin kohtiin toki kannattaa tehdä.

MITEN RUTIINI RAKENNETAAN

Rutiinin rakentaminen tapahtuu strukturoimalla toiminta. Ensin mietitään, mitä osia toiminnassa on (esim. pukeminen: mitä vaatteita pitää pukea) ja miten osat järjestetään (missä järjestyksessä vaatteet kannattaa pukea päälle). Struktuurin sisäistämistä auttaa muistuke, joka auttaa muistamaan sekä osaset että järjestyksen.  Kuvat toimivat useassa asiassa hyvänä muistukkeena ja kuvilla on helppo rakentaa haluttu järjestys. Toisaalta muistuke voi hyvin olla myös kirjoitettu ohje tai ääniohje.

KUVALLISET STRUKTUURIT

Yksinkertaisimmillaan kuvat voivat esim itse piirrettyjä tai lehdestä leikattuja kuvia, jotka kiinnitetään vaikkapa sinitarralla seinälle haluttuun järjestykseen. Netistä Papunetin sivuilta löytyy myös kätevä kuvatyökalu, jolla voi tehdä erilaisia kuvatauluja tietokoneella ja sitten printata ne. 

Kylpyhuoneessa -taulu Sanamaailmasta

Strukturoituja kuvatauluja on myös myytävänä esim. ruokailu- ja pukemistilanteisiin  ja vessassakäynnin opettelun avuksi.


ÄLYPUHELIMET JA TABLETIT
Rutiinista muistuttamisessa voi käyttää apuna myös älypuhelinta tai tablettitietokonetta. Helppo tapa luoda vaikkapa kuvallinen aamurutiini tablettiin on ottaa valokuvat kotona aamutoimiin liittyvistä asioista, luoda niille on kansio ja nimetä kuvat järjestyksessä numeroittain 1, 2, 3 ,4....
Aamulla voi avata oikean kuvakansion valmiiksi aamutoimien tekijälle ja kuvia on helppo selata eteenpäin

On olemassa myös strukturointiin tarkoitettuja sovelluksia, joita voi asentaa älypuhelimeen tai tablettiin.

First - Then Visual Schedule (Google Play) on sovellus, jolla voi luoda kuvallisen rutiinin haluamastaan toiminnasta. Sovelluksessa on pieni kuvapankki, mutta siihen voi lisätä omia kuvia ja myös äänittää omaa puhetta.
Kuvia voi katsella näytöllä yksi tai kaksi kerrallaan tai ottaa esille koko tehtävälistan.





Choiceworks Calender (App Store) -sovelluksella voi tehdä myös kuvallisen viikko- tai kuukausikalenterin. Myös yhden päivän tehtäviä pääsee katsomaan omassa näkymässään. Kun tehtävä on tehty, sen voi siirtää tehtyjen hommien pinoon, jolloin tehtävien edistyminenkin hahmottuu visuaalisesti

PALKITSEMINEN
Rutiinin onnistuneesta noudattamisesta pitää palkita! Onnistumisesta kannattaa kehua ja kiinnittää lapsen huomio siihen, mitä mukavaa nyt voidaan tehdä, kun hommat sujuivat sutjakasti. Tänään ehditäänkin lukea pidempi iltasatu, kun iltapuuhat menivät niin reippaasti. Läksyjen teko sujui niin hyvin tänään, että jäi aikaa pelata hetki tietokoneella.
Onnistumiset voi tehdä näkyväksi myös vaikka tarrataululla, johon jokaisesta onnistuneesta suorituksesta saa uuden tarran. Palkintotaulu voi olla myös itse paperille piirretty tai askarreltu, hyvin sujuneen homman jälkeen lapsi itse tai vanhempi voi piirtää siihen uuden kuvan. Tarkoitukseen on myös sovelluksia, esim. Easy Kid Tokens ja iReward Chart. Palkitsemisessa voi olla myös pidemmän aikavälin tavoite: kun koossa on kymmenen tähteä, tehdään uimahallireissu tai mennään hampurilaiselle.

Pienet taskuun mahtuvat liikennevalo-kiekot ovat nopea tapa antaa palautetta tehtävän sujumisesta. Vihreä kiekko tarkoittaa Hienosti menee!, keltainen Melkein onnistuu, ole tarkkana! ja punainen Nyt meni väärin.

Liikennevalot Sanamaailmasta

Blogikirjoitus on koostettu maaliskuussa 2014 Pääkaupunkiseudun dysfasiayhdistykselle pidetyn luennon perusteella. 
Kirjoittaja on puhetta tukevaan ja korvaavaan kommunikaatioon perehtynyt puheterapeutti.

Taustalla taitava suu

Mitä oraalisia taitoja syömisen ja puhumaan oppimisen takana piilee?

Suun alue on ihmislapsen varhaiskehityksessä hyvin merkityksellinen. Suun kautta saadaan ravintoa, mutta sen avulla myös tunnustellaan, leikitellään, maistellaan, opitaan – ja vähitellen puhutaankin. Syöminen ja puhuminen ovat elintärkeitä ja silti niin rutiininomaisia toimintoja. Harva tulee miettineeksi, mitä kaikkea pienen lapsen täytyy oppia, jotta syöminen ja puhuminen onnistuvat vaivatta ja voivat tuottaa iloa.

Syömisen ja puheilmaisun on taustalla on monia oraalimotorisia (eli suun alueen lihasliikkeisiin perustuvia) taitoja kuten hengitys, imeminen, nieleminen, ruuan käsittely suussa, ilmeiden tuottaminen ja ääntelyn kehitys. Ennen kuin lapsen oraalimotoriset taidot vakiintuvat, tapahtuu ensimmäisten elinvuosien aikana suun alueen asentojen ja liikkeiden hallinnassa huimaa kehitystä. Mitä oraalimotorisia taitoja syömisen ja puhumisen takana piilee ja miten niiden kehitys etenee?

Oraalisten taitojen ensiaskeleet

Varhaisimmin opittuja oraalimotorisia taitoja ovat nieleminen ja imeminen. Jo sikiö imee ja harjoittelee suun avaamista kohdussa, mutta vastasyntyneen on opittava hengityksen, imemisen ja nielemisen rytmittäminen. Imeminen on aluksi refleksinomaista eikä vaadi lihasliikkeiden hienojakoista säätelyä, sillä suu työskentelee yhtenäisenä yksikkönä tuottaakseen maitoa taaksepäin pumppaavan liikkeen.


Jotta lapsi voi alkaa nauttia myös kiinteää ravintoa, täytyy hänen oppia pureskelemaan, mikä vaatii jo eriytynyttä leuan ja kielen hallintaa. Pureskelussa lapsen pitää hallita leuan avaus ja pyörivä liike sekä pitää leuan liikkeet erillään kielen ruokaa ohjaavista liikkeistä. Lapsi oppii tyypillisesti ensin hallitsemaan leuan, sitten huulten liikkeitä. Huulten liikkeiden hallintaa vaaditaan syömistaidoissa esimerkiksi lusikan tyhjentämisessä. Tämä onnistuu lapsilta usein vähän ennen ensimmäistä ikävuotta. Kielen liikkeistä ensimmäisenä opitaan imemisessä tarvittava etu-takasuuntainen liike, myöhemmin sivuttaiset ja ylösalaiset liikkeet.


Miten syömisessä opitut oraalimotoriset taidot liittyvät puhumaan oppimiseen?


Vaikka syömisenkin oppiminen vaatii jo erilaisten lihasliikkeiden yhdistelyä ja rytmittämistä, ovat puheen tuottamisen motoriset vaatimukset kuitenkin aivan eri luokkaa. Syömiseen ja puheeseen tarvittavien taitojen suhde ei ole yksiselitteinen, sillä toimintojen taustalla oleva hermostollinen säätely eroaa toisistaan paljon. Yksinkertaistaen voinee ajatella, että jos jo syömisessä tarvittavien lihasliikkeiden hallinta on vaikeaa, näkyy se usein jollakin tapaa myös haastavampaa koordinaatiota vaativassa puheen tuotossa. Sujuvan puheen tuottaminen vaatii nimittäin hyvin nopeaa ja ajallisesti tarkkaa suun alueen lihasliikkeiden sarjoittamista. Ääntelyssä liikkeisiin kytkeytyy ääni ja puheessa myös haluttu ilmaus. Kyse on siis syömistä monimutkaisemmasta prosessista, joka voi haavoittua muutenkin kuin vain lihasliikkeiden osalta.

Miten lapsen oraalimotoristen taitojen kehittyminen näkyy puheen tuoton kehityksessä?

Äänteiden tuottaminen irrallisina tai yksittäiseen toiseen äänteeseen yhdistettynä on paljon helpompaa, kuin monien liikkeiden nopea yhdistely. Siksipä lapsen puheilmaisu kehittyy vokaalimaisista ääntelyistä tavumaiseen jokellukseen ja lopulta sanoihin ja useamman sanan ilmaisuihin. Vokaaleista löytyvät helpoimmin tuotettavat äänteet, esimerkiksi A ja Ä, joissa suun alue saa olla avoin ja kieli levätä suussa alhaalla.
Jotta lapsi pystyy tuottamaan useita laadultaan erilaisia vokaaliäänteitä, tarvitsee hänen pystyä säätelemään kielen ja huulten asentoa. Esimerkiksi U:ssa huulet menevät suppuun ja I:ssä suu on leveä. A:ssa kieli on alhaalla takana ja I:ssä korkealla edessä. Jos lapsen on vaikea hallita leuan ja kielen karkeampiakin liikkeitä, voi erilaisten vokaaliäänteiden tuottaminen olla hankalaa.


Kielen asentojen ja liikkeiden tarkkaa säätelyä vaaditaan etenkin erilaisissa kielen selällä* tuotettavissa konsonanttiäänteissä** ja konsonanttiyhdistelmissä***. Näiden osalta oikean artikulaatiomallin vakiintuminen puheeseen saattaa kestää pitkään, vaikka lapsi muuten puhuisi sujuvasti. Toisaalta monet puheen tuotossa tarvittavia lihasliikkeet ovat olleet käytössä jo syömisen opettelussa. Esimerkiksi imemisessä tarvittava kielen taaksepäin suuntautuva liike on keskeinen taito monien kitalakiäänteiden tuottamista ajatellen. 


Kun lapsi puhuu ja syö sujuvasti, on takana jo pitkä ja onnistunut oraalimotoristen taitojen oppimispolku. Aina kehitys ei kuitenkaan etene vaivatta ja poikkeavat piirteet voivat aiheuttaa huolta vanhemmissa. Puheterapeutteja voi lähestyä kaikissa suun motoriikkaan liittyvissä pulmissa. Puheterapeutin tutkimuksissa kartoitetaan sekä puhemotorisia (äänteiden, tavujen ja sanojen tuottaminen) että muita oraalimotorisia taitoja (suun alueen liikkeiden hallinta puheesta irrallaan sekä syöminen).



Kirjoittaja on oraalimotoriikan kuntoutukseen kouluttautuva Sanamaailman puheterapeutti.


* hammasvallia ja kitalakea vasten
**esimerkiksi kielen kouruna tuotettu S
***TS, KS ym