Apua arjen ajanhahmottamiseen

Lapsi oppii hahmottamaan ajankulua vähitellen. Kuvallinen tuki auttaa häntä hahmottamaan ajankulua, mitkä tapahtumat seuraavat toisiaan sekä oppimaan aikakäsitteitä (tänään, huomenna, eilen jne.) ja viikonpäivien nimiä.

• Taas nuorimmainen kiukkuaa, kun luuli, että mummolassa kyläily onkin jo tänään, eikä vasta huomenna. 
• Esikoista ärsyttää, että joutuu tänään lääkäriin, vaikka luuli, että se on vasta ensi viikolla.
• Keskimmäinen kyselee jatkuvasti, koska ne Nellin synttärit on, kuinka monta yötä vielä?  

Kuulostaako tutulta? Voisiko ajanhahmottamiseen lapsiperheissä ja -ryhmissä olla jokin apuväline? 

Kyllä voi ja onkin jo kehitetty! 

Me täällä Sanamaailman Innovaatioissa olemme kehittäneet viikkokalenterin, joka ratkaisee ongelman lapsiperheissä. Lapsen kanssa yhdessä kannattaa esimerkiksi sunnuntaina keskustella tulevan viikon tapahtumista ja laittaa kyseiset kuvat kalenteriin kyseisten päivien kohdalle. Samalla aikuisen kannattaa käyttää puhuessaan aikakäsitteitä ja viikonpäivien nimiä, esim. ”Huomenna maanantaina on Nellin synttärit ja ylihuomenna tiistaina on jalkapalloharjoitukset.”

Viikkokalenterin avulla ennakointi helpottuu, eivätkä tapahtumat tule lapsille yllättäen aiheuttaen esim. vastustusta. Kalenterin avulla lapset hahmottavat mitkä tapahtumat seuraavat toisiaan ja osaavat odottaa niitä. Lapsi voi myös itsenäisesti tarkistaa, minä päivänä tapahtuu mitäkin ja laskea kuinka monta päivää on esimerkiksi tulevaan retkeen.

Kuvakortti kannattaa kääntää aina väärinpäin/ottaa pois kalenterista ko. tapahtuman päätyttyä, jotta lapsi pystyy seuraamaan tapahtumien kulkua, eikä mene sekaisin missä päivässä mennään. Kyseessä olevan päivän kohdalle voi myös laittaa nuolen osoittamaan mikä päivä on meneillään.

Viikon tapahtumista on myös mukava puhua takautuvasti. Esimerkiksi sunnuntaina ennen uuden viikon suunnittelua voidaan yhdessä palata kuluvan viikon tapahtumiin. Tällöin myös tärkeät kerronnan taidot saavat luontevasti harjoitusta.

Viikkokalenterin avulla voidaan myös leikkisästi suunnitella ”unelmien viikkoa”, lapset saavat kertoa kuvien avulla, mitä kaikkea he haluaisivat tehdä, jos se vain olisi mahdollista. Seuraavaksi on vanhempien vuoro. Vain mielikuvitus on rajana! 

Viikkokalenterin on saatavilla pelkkänä pohjana sekä koti-, päiväkoti- ja/tai koulukuvapaketeilla. Päiväkodissa ja koulussa voidaan suunnitella lasten kanssa yhdessä tulevan viikon tapahtumia. Lapset hahmottavat ajankulua paremmin kalenterin avulla ja pystyvät itsenäisempään toimintaan. Myös päiväkodissa ja koulussa voidaan hyödyntää kuvien tuomaa tukea menneistä tapahtumista kerrottaessa.

Sanamaailman viikkokalenterituotteet löydät Sanamaailman verkkokaupasta. Viikkokalenterin pohja on A3 kokoinen ja kaikki viikkokalenterin osat ovat valmistettu vettä ja rasvaa kestävästä, pyyhittävästä mattapintaisesta muovimateriaalista. Kalenteri on saatavissa pysty- ja vaakamuodossa sekä myös ruotsinkielisenä versiona.

Ei kun yhdessä suunnittelemaan viikkoa ja toteuttamaan se! J

Kirjoittaja on lasten kanssa toimiva ja Sanamaailman Innovaatiot -tuotesarjojen kehitykseen osallistuva puheterapeutti 

Liikennevaloista apua arkeen ja opiskeluun

Mietitkö miten voisit antaa hauskalla ja rakentavalla tavalla palautetta lapsille heidän käytöksestään?

Onko tavoitteenasi moniaistinen toiminnanohjauksen tukeminen?

Toivotko voivasi säästää ääntäsi ja pitää ryhmätilanteet rauhallisina kuitenkin huomaten kaikkien lasten vastaukset ja avuntarpeet?

Liikennevaloista apua moneen tilanteeseen

Liikennevaloja käytetään eri puolilla maailmaa toiminnanohjauksen, kommunikoinnin ja palautteen annon tukena. Ideana on hyödyntää liikenteenohjauksesta tuttuja punaista, keltaista ja vihreää valoa tehostamaan suullisia ohjeita tai korvaamaan äänenkäytön tilanteissa, joissa viestiminen puheella olisi normaalia haastavampaa tai aiheuttaisi häiriötä muille. Liikennevalon värit voivat merkitä lapselle yksilöllisesti eri asioita riippuen siitä millä lailla aikuinen liikennevaloja haluaa käyttää. Perinteisesti vihreä valo on tarkoittanut onnistunutta, rauhallista suoritusta, keltainen valo varoitusta ja punainen valo ”punaista korttia”, jolloin käytöksestä on jo seuraamuksia.

Avuksi arjen toiminnanohjaukseen

Liikennevaloja voi käyttää kotona mm. lapsen toiminnanohjauksen säätelyssä ja käyttäytymisen ohjailussa. Niistä on apua esim. pukemistilanteissa. Vanhempi voi antaa lapselle palautetta liikennevalojen avulla. Vihreällä kiekolla ilmaistaan, että lapsi edistyy pukemisessa hienosti. Keltainen kiekko kertoo lapselle, että hänen tulisi hieman lisätä vauhtia. Punainen kiekko voi kertoa, että lapsen tulisi siirtää muualle karannut huomionsa takaisin pukemiseen. Lisäksi lapsella itsellään voisi olla käytössä punainen kiekko, jota näyttämällä hän kertoo tarvitsevansa aikuiselta apua pukemisessa.

Samalla lailla liikennevaloja kannattaa käyttää esim. ruokailutilanteessa tai iltarutiineissa. Liikennevalojen käytöstä on myös hyötyä läksyjen teossa ja tarkistuksessa. Aikuinen voi antaa palautetta värikiekkojen avulla mm. lapsen keskittymisestä, etenemisvauhdista ja siitä, ovatko tehtävät menneet oikein ja onko mahdollisesti jotain korjattavaa.

Ääntä ja korvia säästävää ryhmänohjausta

Liikennevalo-värikiekkoja voi käyttää myös päiväkoti- ja koulumaailmassa. Liikennevaloilla aikuinen voi antaa lapsille palautetta ja ohjata lasten toimintaa ja käyttäytymistä omaa ääntä säästäen. Vihreää kiekkoa näyttämällä aikuinen viestittää lapsille, että heidän käyttäytymisensä on hyvää, keltainen kiekko kertoo, että lasten tulisi hieman rauhoittua, vähentää äänenkäyttöään tms. ja punainen kiekko kehottaa lapsia lopettamaan toiminnan sekä hiljentymään ja kuuntelemaan lisäohjeita heti.

Tiedätkö vastauksen tai tarvitsetko apua?

Myös lasten itse on mielekästä käyttää liikennevalo-värikiekkoja. Värikiekoilla lapsi voi esim. kertoa opettajalle tietävänsä vastauksen kysymykseen (vihreä kiekko), ettei tiedä vastausta (punainen kiekko) kysymykseen tai että hän on epävarma vastauksensa oikeellisuudesta (keltainen kiekko). Liikennevaloilla lapsi voi myös hiljaisesti ja muita häiritsemättä kertoa, onko jo tehnyt annetun tehtävän valmiiksi (vihreä), onko tehtävä hieman kesken (keltainen) vai tarvitseeko hän mahdollisesti apua tehtävän tekemisessä (punainen).

Liikennevalo-värikiekoista on apua myös puhemotoriikan harjoituksia tehtäessä niin terapiassa, kotona kuin päiväkodissa tai koulussakin. Se on tehokas, nopea ja hauska tapa antaa palautetta suorituksesta. Liikennevalo-värikiekkoja käyttämällä ei kulu arvokasta harjoitteluaikaa sanalliseen kommentointiin, vaan ohjaava palaute voidaan antaa sujuvasti toimintaa häiritsemättä ja keskeyttämättä.

Muoviset liikennevalokiekot ovat kestäviä sekä kulkevat helposti ja kevyesti mukana kaikissa tilanteissa.

Sanamaailman Liikennevalo-värikiekot

Sanamaailman Liikennevalo-värikiekot on käyttäjien kanssa yhteistyössä kehitetty tuote, joka tuo yksinkertaisella ja hauskalla tavalla aikuiselle apua lapsen toiminnan ohjaamiseen. 

Liikennevalot koostuvat kolmesta värikiekosta, jotka ovat väreiltään vihreä, keltainen ja punainen, kuten liikennevalossa kuuluukin. Kiekot saa helposti kiinni avainnauhaan, josta niitä on helppo näyttää lapselle. Kiekot on valmistettu kestävästä 0,8 mm paksusta muovimateriaalista, joka on helppo puhdistaa sekä kevyt kantaa. 

Kiekkoja on saatavilla 3 eri kokoa: 

• Pienimmät liikennevalot ovat halkaisijaltaan 2,8 cm. Pienen kokonsa vuoksi ne kulkevat helposti ja huomaamattomasti mukana, mm. taskussa.  
• Keskikokoiset liikennevalot ovat halkaisijaltaan n. 6 cm. Myös ne sopivat hyvin kaulaan ripustettaviksi ja kulkevat helposti mukana. Keskikokoiset kiekot sopivat erityisen hyvin ryhmäkäyttöön sekä käytettäväksi silloin, kun kiekkoja käytetään pidemmän välimatkan päästä esim. liikuntahetkillä.
• Suurimmat kiekot ovat halkaisijaltaan n. 15 cm ja ne sopivat hyvin paikalliseen käyttöön mm. kodeissa, päiväkodeissa ja koululuokissa. Ne voidaan kiinnittää seinälle tai niitä voidaan käyttää pienempien kiekkojen tavoin käsin.

Eri kokoiset Liikennevalot löydät Sanamaailman verkkokaupasta. Sieltä ne on edullista ja helppoa tilata postissa suoraan kotiin, kouluun, päiväkotiin tai terapiakäyttöön. Halutessasi voit myös noutaa kiekot Sanamaailman Sanaleikki-myymälästä Myyrmäestä Myyrinpuhoksen A rapusta ja kolmannesta kerroksesta.

Yllä vain muutamia esimerkkejä liikennevalo-värikiekkojen käyttöön, mielikuvitus on rajana!

Oheisesta videosta näet esimerkkejä liikennevalojen käyttöön.

Iloa yhteiseen toimintaan!

Kirjoittaja on lasten kanssa toimiva ja Sanamaailman Innovaatiot -tuotesarjojen kehitykseen osallistuva puheterapeutti 

Lukihäiriö, oppiminen ja koulunkäynti

Lukeminen ja kirjoittaminen ovat tärkeitä taitoja koulua käydessä ja opiskellessa. Niiden avulla opiskellaan uutta ja näytetään kerättyä osaamista. Lukihäiriöiselle lukeminen saattaa olla hidasta, vaikeaa ja epämotivoivaa, oikeinkirjoitus virheellistä sekä vieraat kielet ja matemaattiset aineet vaikeita. Onko lukihäiriöisen tästä huolimatta mahdollista selvitä kunnialla koulusta ja jatkaa jopa akateemisten opintojen parissa?

Loppuuko lukihäiriöisen motivaatio?

Vaikeudet lukemisessa ja kirjoittamisessa aiheuttavat usein kiinnostuksen menettämisen kyseisiä asioita kohtaan. Tämän vuoksi on erityisen tärkeää antaa lukihäiriöiselle oppilaalle mielekkäitä oppimisen kokemuksia, joilla vahvistetaan opiskelumotivaatiota. Kouluikäisen motivaation puute ei välttämättä aina johdu kuitenkaan itse lukihäiriöisestä lapsesta/nuoresta itsestään. Motivaation sammumiseen voi vaikuttaa myös se miten lukihäiriö otetaan koulussa huomioon. Millä tavoin vaikeuksiin on puututtu ja millaisia mahdollisuuksia erilaiseen oppimiseen on annettu? Onko vaikeuksia huomattu? Ovatko opettajat/vanhemmat edes tietoisia lukihäiriöstä sekä sen parhaista tukimalleista?  

Ilman riittävää tukea lukihäiriöinen oppilas voi tuntea, että ei kannata edes yrittää, kun onnistumisen kokemuksia ei synny. Tämän vuoksi lukihäiriöiden tunnistaminen sekä tukeminen ovat keskeisessä asemassa lukihäiriöisen oppilaan opiskelumotivaation ylläpitämisessä.

Piilevä lukihäiriö tarvitsee myös apua

Aina opettajatkaan eivät huomaa oppilaan lukihäiriötä. Lukihäiriö voi olla tyypiltään huomaamattomampi tai oppilas voi pyrkiä pitämään ongelmiaan piilossa, jolloin opettajan on vaikeampi huomata mistä ongelmat voisivat johtua. Lukihäiriöinen saattaa piilotella ongelmaansa, koska pelkää tulevansa tuomituksi tai olevansa erilainen kuin muut, jos toisi ongelmat esille.

Ongelmia voi aiheuttaa myös lukihäiriöisen oppilaan ahkera työskenteleminen. Hän voi nähdä huomattavan paljon vaivaa ja aikaa pärjätäkseen koulussa. Tällöin hänen vaikeuksiaan ei aina huomata ja hän voi jäädä tukikeinojen ulkopuolelle. Saman ongelman voi aiheuttaa myös se, että vanhemmat auttavat ja tekevät kotona oppilaan kanssa kohtuuttoman paljon töitä, jotta hän pärjäisi koulussa. Opettajat voivat silloin ajatella, että oppilas ei tarvitse tukea oppimisvaikeuksiin, koska hän pärjää koulussa riittävän hyvin. Tällöin ohitetaan se tosiasia, kuinka paljon oppilas perheineen käyttää aikaa ja vaivaa turvatakseen koulussa pärjäämisen.

Lukihäiriön toteaminen on tärkeää, jotta oppilas ja ympäristö saavat nimen vaikeuksille. Näin vaikeuksiin on myös mahdollista puuttua ja vaikuttaa lukihäiriöisen oppilaan oppimiseen ja oppimisen tuloksiin. Mitä aikaisemmin lukihäiriö todetaan, sen helpompi lukihäiriöisen koulutie tulee olemaan. Tunnistetun lukihäiriön ja oikeiden tukitoimenpiteiden avulla hän saa paremmat eväät ja mahdollisuudet oppimiseen.

Onnistuvatko jatko­-opinnot?

Lukihäiriö ei ole este opinnoille. Kunhan lukihäiriöinen löytää oman parhaan tapansa oppia ja omaksua asioita sekä saa ympäristön tukea siihen, on hänellä kaikki samat mahdollisuudet kuin ilman lukihäiriötä. On myös jokaisen lukihäiriöisen omasta kärsivällisyydestä kiinni, kuinka paljon jaksaa nähdä vaivaa omien oikeuksien ja tukikeinojen eteen. 

Lue seuraavassa blogitekstissä lisää lukihäiriön erilaisista tukitoimenpiteistä...

Kirjoittajana on vasta valmistunut puheterapeutti, joka opiskeluaikana on perehtynyt lukihäiriöihin. 

Paloja purtavaksi - mitä tehdä, kun lapsi pureskelee vaatteita, tavaroita tai kynsiä?

Maailma on pullollaan pienille lapsille tarkoitettuja puruleluja. On jos minkä muotoista, väristä ja mallista. On viilennettäviä ja helistimen kanssa yhdessä olevia, erilaisia purupintoja ja lähes kaikkea mitä kuvitella saattaa.

Knobby Q -kehittävä purulelu (Chewy Tubes)

Puruleluja käytetään lapsen suun alueen toimintojen kehityksen tueksi ja esimerkiksi helpottamaan hampaiden puhkeamisen aiheuttamaa kutinaa tai tutin korvikkeeksi. Joillakin lapsilla tarve pureskeluun jatkuu kuitenkin vauvavaihetta pidempään. Syynä tähän voi olla tapa tai tottumus, joka voi liittyä esimerkiksi tilanteisiin, joissa vaaditaan keskittymistä tai tilanteissa, jotka hermostuttavat lasta. Joissain tapauksissa pureskelu voi liittyä myös kehityksellisiin vaikeuksiin, kuten sensorisen integraation (SI) vaikeuksiin tai autismin kirjon häiriöihin. 

Lapsi hakee pureskelulla sensorista stimulaatiota eli tuntoaistimuksia. Tällöin lapsi voi yhä kouluikäisenäkin pureskella ja jyrsiä esimerkiksi vaatteita, kyniä tai omia käsiään. Pureskelu tuottaa kuitenkin erilaisia haittoja, kuten pahaa hajua sekä vaatteiden rikkoutumista. Myös muiden ihmisten reaktiot pureskeluun voivat vaikuttaa negatiivisesti lapsen itsetuntoon.

Purukoru on sosiaalisesti hyväksyttävä ja harmiton apu silloin, kun keskittyminen
tai rentoutuminen on pureskellessa helpompaa.

Nykyään pureskelutarpeen ratkaisemiseen on kuitenkin onneksi olemassa erilaisia puremistarvetta varten kehitettyjä puruvälineitä. Niiden avulla pureskelu voidaan ohjata pois ei-toivotuista kohteista. Välineet ovat erilaisia riippuen käyttötarkoituksesta, on esim. kaulaan tai ranteeseen ripustettavia koruja, vaatteisiin avaimenperäklipsillä kiinnitettäviä purupaloja sekä erimuotoisia putkia tai tankoja.

Chew Easy -puruvälineen saa kiinnitettyä klipsulla vaatteisiin.

Puruvälineet ovat tarkoitettu suuhun vietäviksi, jonka vuoksi ne ovat valmistettu turvallisesta materiaalista, joka ei sisällä lyijyä, ftalaatteja, PVC:tä, BPA:ta tai lateksia. Puruvälineet on myös helppo pitää puhtaana, sillä useimmat niistä kestävät myös konepesua.

Mm. Grabber ja puruputki -puruvälineitä voidaan käyttää sekä
pureskelutarpeen tyydyttämiseen että oraalimotoriikan kuntoutukseen.

Puruvälineitä voidaan käyttää myös kuntouttavassa tarkoituksessa esim. puheterapeutin suosituksesta. Pureskelun tarpeen täyttämisen lisäksi puruvälineillä voidaan harjoittaa purentaa ja purentavoiman itsesäätelyä sekä vahvistaa leuan lihaksia.

Chewable rectangle purukoru
sopii äideille ja lapsille

Pureskeltavat korut ovat sopivia sekä pienten lasten äideille, että lapsille, joilla paidan kaulus meinaa eksyä suuhun. Pienten lasten äidit jättävät usein korujen käytön, sillä vauvat repivät ja syövät niitä. Pureskeltavat korut tuovat kuitenkin myös äideille mahdollisuuden korujen käyttämiseen asusteina. 

Ne ovat lapsille turvallisia maistella, eikä kuristumistakaan tarvitse pelätä. Useimmat kaulakorut ovat varustettu turvalukoilla, jotka aukeavat riittävän kovasta nykäisystä tai ne ovat muodoltaan moninkertaiseksi venyviä joustavia kierteitä. 

Korut sopivat hyvin myös lapsille, sillä korut ovat jatkuvasti lähellä ja helposti pureskeltavissa. Kaulakorujen lisäksi pureskeltavia koruja on myös käsikoruina sekä avaimenperinä. 

Kynän purupäitä käyttäessä ei haittaa vaikka kynänpää eksyisikin suuhun.

Mikäli kynät tahtovat olla järsittyjä ja pureskeltuja, voi toimiva ratkaisu olla pureskeltavat kynän suojukset. Suojus voi peittää koko kynän tai pelkästään kynän pään. Kynään kiinnitettävä pureskeluväline voi olla joillekin paras ratkaisu, sillä se on huomaamattomampi kuin monet muut pureskeluvälineet.

Jos lapsi hakee aististimulaatiota kuitenkin mieluummin kankaasta, voi kankainen huivi tai rannenauha olla paras vaihtoehto. Myös kankainen ja pestävä pureskeluun soveltuva avainnauha on yksi mahdollisuus. 

Yleensä tavaroiden ja vaatteiden pureskelu ei siis ole vain siitä kiinni, etteikö lasta olisi opetettu käyttäytymään hyvin. Toiminnan takana voi olla useita erilaisia syitä, joiden takia lapsi hakee suun avulla tuntoaistimuksia. Keinoja tämän toiminnan hyväksyttävämmäksi muokkaamiseksi on, mutta seuraavaksi haasteeksi voi osoittautua apuvälineen mukaan ottamisen muistaminen...  

Satuja ja kirjainleikkejä - Kuinka tukea alle kouluikäisen lapsen kielellisten taitojen kehitystä?

Johdata lapsi satujen ja kirjainten maailmaan

Lapsen saa helpoiten kiinnostumaan kirjaimista ja saduista, kun tutustumistuokiot ovat kytkettyinä leikkeihin ja peleihin. Oppimisesta ei pidä tehdä liian vakavaa. Harjoittelun tulee olla hauskaa ja toteuttaa lasta innostavien pelien ja leikkien kautta, jolloin oppiminen tapahtuu huomaamatta siinä sivussa.

Esikielelliset taidot (mm. sosiaalinen kommunikaatio, äänteiden erotteleminen & havainnointi, kirjain-äännevastaavuus, äänteiden yhdistäminen ja kielellinen lyhytkestoinen muisti) vahvistavat myöhempää luku- ja kirjoitustaidon oppimista. Sen takia näiden taitojen harjoittaminen jo ennen kouluikää on hyvin tärkeää. Ne ovat perusta myöhemmälle lukutaidolle.

Entä miten alle kouluikäistä lasta voidaan tsempata kielellisten taitojen oppimisen kanssa? 

Käyttäkää leikeissä paljon liikuntaa ja musiikkia. Ne tukevat lukemaan oppimista. Pienten lasten ja esikouluikäisten lasten tulisi saada paljon erilaisia virikkeitä tutustuessa kirjainten ja lukemisen maailmaan. Tutustukaa kirjaimiin mahdollisimman monipuolisesti ja vaihtelevasti. Erilaisia harjoituksia keksittäessä vain mielikuvitus on rajana. On tärkeä kuitenkin muistaa, että kaikki harjoitukset eivät kiinnosta kaikkia lapsia. Rakenna harjoitukset lapsen omien mielenkiinnon kohteiden ympärille.

Tässä joitakin esimerkkejä, miten kirjaimiin voidaan tutustua ja miten niitä voi mielekkäällä tavalla harjoitella:

•  Piirtäkää, maalatkaa tai värittäkää kirjaimia
•  Pelatkaa kirjaimilla esimerkiksi muistipelejä
•  muovailkaa kirjaimia
• Keksikää kirjaimille nimiä kuten "A=niinkuin ankka tai O=niinkuin omena" 
• Keksikää näistä loruja, jotka innostavat lasta
• Leipokaa vaikka kirjainten muotoisia pullia ja piparkakkuja! 
• Merkitkää hernepussit aakkosilla ja nostelkaa niitä vuorotellen
• Kirjaimia voidaan bongailla myös vaikka kirjoista; kuka löytää kirjan sivuilta ankan kirjaimen eli A:n tai mikä kirjain kurkistaa nallen takana? 

• Tehkää paljon toistoja!

• Muistakaa aina myös nimetä kirjaimet!

Aivan pienille on myös olemassa pehmokirjoja, joissa on paljon lapsille hyvin mielenkiintoisista asioita, kuten eläimiä. Tarkkailkaa kirjoja yhdessä ja nimeä asioita lapselle mahdollisimman monia kirjassa näkyviä asioita. Lapsen lukutaidon kannalta on oleellista, että lapsi kuulee pienestä asti paljon satuja ja tarinoita. Iltasatu on hyvä tapa tutustuttaa lasta satujen maailmaan.

Mitä tehdä jos lasta ei lukuhetket kiinnosta?

Pyri tuomaan lapsen arkeen päivittäisiä yhteisiä lukutuokioita. Pidä tuokiot aluksi lyhyinä ja hyödynnä lapsen mielenkiinnon kohteet. Älä pakota lasta, anna lapsen alussa päättää kauanko hän lukutuokiossa viihtyy. Lukutuokioita voi pidentää pikkuhiljaa. Ota myös herkästi huomioon lapsen omat aloitteet, jos lapsi esimerkiksi tarttuu johonkin kirjaan, ota pieni hetki aikaa ja lue/katsele yhdessä lapsen kanssa lapsen tuomaa kirjaa. Ole läsnä yhteisessä lukuhetkessä, pitäkää hetki rauhallisena ja keskittykää tämän hetken ajan kirjaan ja yhteiseen vuorovaikutukseen. Pikkuhiljaa lapsi oppii lukutuokioiden kuuluvan arkeen ja kun ne ovat lapselle mieluisia, alkaa hän odottamaan niitä. 

Lukekaa lapsen kanssa yhdessä, tutkikaa kirjan sivuja, osoitelkaa kuvia ja nimetkää niitä, esitä lapselle kysymyksiä ja lue lapselle. Tee lukuhetkestä rauhallinen ja lapselle mielenkiintoinen. Menkää lapselle mieluisaan paikkaan, oli se sitten sohvan nurkka, oma sänky tai vaikka tyynyistä ja patjoista rakennettu maja.

Käykää lapsen kanssa yhdessä kirjastossa. Anna lapsen tutkia kirjoja ja tutustua kirjojen maailmaan. Tee kirjastokäynnistä lapselle mieluinen, anna lapsen itse valita kirjoja, ja jääkää vaikka hetkeksi lukemaan kirjastoon, jos sieltä löytyy lapselle kiinnostava lukunurkkaus. Jos lapsi ei kirjastossa heti syty kirjojen maailmaan, anna lapsen rauhassa tutustua kirjaston kulttuuriin ja leikkiä, jos kirjastossa on lapsille joitakin leluja ja leikkinurkka. Tärkeintä on kuitenkin, että lapsi saa hyviä kokemuksia kirjastossa käynneistä. Tällä tavalla hän luultavammin haluaa sinne myös jatkossa, koska hän muistaa, että kirjasto oli se kiva paikka, siellä oli vaikka mitä kivoja kirjoja.

Miten taidot voivat olla yhteydessä myöhempään lukitaitoon

Tietyt merkit jo varhaislapsuudessa/lapsuudessa voivat viitata lukihäiriöön. Tulee kuitenkin muistaa, että merkit kertovat vain mahdollisuudesta puhkeavaan lukihäiriöön. Lukihäiriö voi toisaalta puhjeta kouluikäiselle myös ilman aikaisempia ennusmerkkejä. Tunnusmerkkejä lapsen myöhempään puhkeavaan lukihäiriöön voi olla muun muassa:

• perinnöllisyys
• kiinnostuksen puute kirjaimiin
• lukuhetket vanhemman kanssa eivät kiinnosta
• kynätehtävät eivät ole lapsen mieleen
• nimeämisen hitaus
• motoriikan ongelmat
• rytmitajun ongelmat

Lukihäiriön ilmaantumista lapsella ei voida kuitenkaan ennustaa. Mielessä on hyvä pitää, että jokainen kehittyy yksilöllisesti. Lapsella voi olla pienenä hyvätkin kielelliset valmiudet, mutta koulussa käy ilmi, että kirjoittamaan ja lukemaan oppiminen onkin hyvin työlästä. Toisaalta lapsella voi pienenä olla ongelmia ja kiinnostuksen puutetta, mutta kouluikäisenä lukemaan ja kirjoittamaan oppimisessa ei esiinny suurempia ongelmia.

Kirjoittajana on juuri valmistumassa oleva puheterapeutti, joka on jo opiskeluaikana toiminut lukihäiriöisten kanssa ja pyrkinyt löytämään motivoivia keinoja lapsille, joita kirjaimet eivät kauheasti innosta.

-Maija

Kuinka kesyttää sihtikurkku?

Kirjoitimme aiemmin bloggauksen "Älä laita kaikkea suuhun! Eipäs, kun laita vaan!" suun tunneaistimusten ja lihastoimintojen harjoittamisen tarpeellisuudesta lapsen puheen ja syömistaitojen kehitykselle. Nyt haluamme antaa vielä muutaman käytännön vinkin "sihtikurkkujen" eli yli yksivuotiaitten, karkeaa ruokaa vierastavien lasten vanhemmille ja heidän kanssaan toimiville muille aikuisille.

Pureskelua voi houkutella ainoastaan tarjoamalla karkeampaa ruokaa!

 Älä siis anna tilanteen pitkittyä, jos kiinteä ruoka ei maistu. Lapsi voi syödä riittävän energiamäärän saamiseksi sileämpääkin ruokaa, mutta useasti päivässä pitää antaa myös karkeaa ruokaa kokeiltavaksi. Karkean ruuan tarjoaminen on tärkeää, jotta lapsen tuntoaisti tottuu ruuan tuntumaan, kieli oppii siirtämään ruokaa poskihampaiden väliin ja pureskelutaidot kehittyvät.

Jätä osa perunasta ja pehmeäksi keitetyistä vihanneksista paloiksi, joko erikseen tai soseen joukkoon. Mitä pidempään tilanteen antaa jatkua, sitä hankalammaksi karkeaan ruokaan siirtyminen tulee. On tärkeää, että vanhemmat havainnoivat itseään ruokailutilanteessa. Olenko ahdistunut tai ärsyyntynyt tilanteesta? Minkälaisia haitallisia rutiineja tai temppuja ruokailutilanteeseen on mahdollisesti muodostunut? Miten voisin luoda tilanteesta mahdollisimman rennon.

Uhkailu ja pakottaminen ovat tässä haitallisia ja tilanteesta muodostuu helposti ”peli”, jota lapsi yrittää ohjailla. Jos ei ole akuuttia pelkoa aliravitsemuksesta, vanhempien kannattaa rohkeasti vapauttaa tilannetta, ja antaa lapsen syödä mahdollisimman paljon itse ja päättää itse ruoan määrä. Tarjoa lapselle säännöllisesti ruokaa 5 kertaa päivässä, äläkä anna välipaloja, vaikka lapsi olisi syönyt heikosti edellisellä ruoalla.

Pitkää pinnaan ja onnistumisen elämyksiä toivotellen...

Kirjoittajat ovat mm. syömisongelmien syiden ja seurausten kanssa työskenteleviä puheterapeutteja, jotka ovat myös itse äitejä.

Onko sanat sekaisin? Kyse voi olla lukihäiriöstä!

Lukihäiriö, lukivaikeus, lukemisen ja kirjoittamisen vaikeus, dysleksia.. Rakkaalla lapsella on monta nimeä!

Onko kirjaimia vaikea tunnistaa ja muistaa? Onko siinä nyt yksi vai kaksi konsonanttia? Onko äänteiden mieleenpainaminen haastavaa? Tuntuuko, että rivit hyppelevät lukiessa, eikä tektistä meinaa saada mitään tolkkua? Onko lukeminen hyvin hidasta ja vaikeaa? Entä onko oikeinkirjoittaminen vaikeaa? Onko vieraiden kielten oppiminen haastavaa? Tuttuja ongelmia? Lukihäiriöiselle kyllä! Jos lapselle nämä edellä olevat asiat tuottavat ongelmia, ei voida olettaa, että lukutaidon oppiminen olisi yhtään sen helpompaa ja sujuvampaa. Ei hätää, lukihäiriöinen lapsi, mikseipä myös aikuinenkin, ei ole asian kanssa yksin. Tutkimusten mukaan lukihäiriön esiintyvyys vaihtelee hieman sen mukaan, mitä kriteereitä käytetään, mutta ensimmäisen luokka-asteen oppilailla sitä esiintyy noin 10-15 %. Esiintyvyys voi vaihdella noin viidestä prosentista 20:een prosenttiin eri tutkimusten mukaan.

Tyypillisiä ongelmia lukihäiriöiselle lapselle ovat muun muassa:

•  Kirjainten hidas oppiminen ja äänteen yhdistäminen oikeaan kirjaimeen
•  Lukemisen hitaus
•  Nimeämisen hitaus
•  Kirjoitusvirheet sanoissa, erityisesti kaksoiskonsonanteissa, joissa myös pitkän ja lyhyen  äänteen kuulonerottelu voi olla vaikeaa
•  Luetun ymmärtäminen voi olla vaikeaa, mikä aiheuttaa koulussa ongelmia erityisesti  lukuaineissa. 
•  Vaikeudet matemaattisissa aineissa 
•  Vaikeus vieraiden kielten oppimisessa
•  Kiinnostuksen puute kirjaimiin, sanoihin ja kirjoihin 
• Kiinnostuksen puute voi näkyä myös kynätehtävien tekemisessä

Ongelmat ja niiden esiintyminen ovat kuitenkin hyvin yksilöllisiä. Kaikki lukihäiriöiset eivät omaa samoja ongelmia, toisilla niitä voi myös olla enemmän kuin toisilla. On tärkeä muistaa, että lukihäiriö ei ole sidoksissa älykkyyteen, näköön, kuuloon tai mihinkään neurologisperäiseen sairauteen. Lukihäiriöinen lapsi ei ole tyhmä vaan erilainen oppija.

Monesta asiasta sanotaan, että se ei ole este vaan hidaste. Tämä pätee hyvin mielestäni myös lukihäiriöön. Lukihäiriö ei tarkoita, että lapsella ei olisi mahdollisuutta oppia lukemaan. Oppiminen on vain hitaampaa ja vaikeampaa. Oikeilla eväillä lapsella on kuitenkin mahdollisuudet mihin vain. Hyvä ja ammattitaitoinen opettaja koulussa huomaa lukivaikeuden ja antaa oppilaalle mahdollisuuden oppimiseen omalla tavalla. Usein paras tukikeino on erityisopetus. Lapsen tulee saada oppia asiat omassa tahdissaan ja itselleen sopivimmalla keinolla. Lukihäiriöiselle lapselle tulee antaa aikaa kirjaimien ja lukemisen oppimiseen. Erityisopettajan kanssa lapsella on mahdollisuus käydä asioita läpi hänelle itselleen sopivalla tavalla ja rauhallisessa tilassa. Isossa luokassa lapsi saattaa häiriintyä helposti, eikä saa välttämättä henkilökohtaista tukea yhtä paljon kuin erityisopettajan luona. Lapsi saattaa kokea myös huonommuuden tunnetta omassa isossa luokassa, jos luokkakaverit oppivat nopeammin. Jokaisella on kuitenkin oikeus oppimiseen ja lukihäiriöiselle oppilaalle koulun tulisi antaa siihen tarvittavat tukikeinot.

Lukivaikeus tekee usein lukuaineiden opiskelun haasteelliseksi, koska lukemista kertyy sekä läksyistä että kokeisiin harjoittelusta. Osa lukihäiriöisistä lapsista voi saada koulukirjat myös äänikirjoina, mutta monet eivät inspiroidu niiden yksitotisesta ilmaisusta. Yksi tapa innostaa lasta lukemaan ääneen sekä vähentää kouluaineisiin liittyvien lukukertojen toistoa on antaa lapsen lukea itse läksykappaleet nauhalle, jota lapsi voi kuunnella myöhemmin kokeisiin kertaamisen yhteydessä. Nauhoittamista varten voi hankkia erillisen laitteen, kuten kuvan äänittävä ja toistava mikrofoni tai käyttää esim. älypuhelimen nauhoitustoimintoa. Älypuhelimen kanssa tosin kannattaa olla tarkkana, ettei mielenkiinto harhaudu jonnekin aivan muualle kuin läksyjen lukemiseen...   

Lukihäiriö voi aiheuttaa konkreettisten lukemisen ja kirjoittamisen taidon ongelmien lisäksi myös syvempiä ongelmia, jotka voivat ilmetä emotionaalisiana, fyysisinä ja psyykkisinä oireina. Se voi aiheuttaa vaikeuksia tunne-elämään sekä motivaation laskua koulua ja opiskelua kohtaan. Käsitys omasta itsestä voi olla huono, mikä vaikuttaa itsetunnon kehittymiseen. Lukuaineet, kielten opiskelu ja matematiikka voivat aiheuttaa lapselle hyvinkin suuria vaikeuksia, joka voi johtaa huonommuuden tunteisiin, turhautumiseen, masentumiseen ja jatkuviin kamppailuihin tehtävien kanssa. Jos lapsella on hyvin negatiivinen käsitys lukihäiriöstään tai jos lapselle ei anneta mahdollisuutta oppimiseen erilaisten tukitoimien kanssa voi lapselle kehittyä pelkoa koulua kohtaan ja hän voi alkaa välttelemään kouluun menemistä. Lukihäiriö voi vaikuttaa myös lapsen ja nuoren tulevaisuuteen, jatko-opiskelupaikan valintaan ja sitä kautta myöhempään ammatinvalintaan. Lukemisen ja kirjoittamisen vaikeus voi aiheuttaa henkilön syrjäytymistä ja pahimmillaan itsetuhoisia ajatuksia, jos hän kokee olevansa erilainen kuin muut eikä saa ympäristöltä tukea ja hyväksyntää lukihäiriötä kohtaan. Jokaisen lukihäiriö on kuitenkin oman laatuisensa, eivätkä kaikki koe lukihäiriön vaikuttavan muuhun elämään. On hyvin paljon kiinni myös siitä, miten ympäristö suhtautuu lapsen ja nuoren lukihäiriöön, saako lapsi sille hyväksyntää vai koetaanko se negatiivisena.

Syy lukihäiriöön on hyvin usein perinnöllinen. Yleensä lukihäiriöstä kärsivän lapsen vanhemmilla  tai toisella vanhemmalla on tai on ollut myös ongelmia lukemisen ja kirjoittamisen kanssa. Myös sisaruksilla voi olla lukihäiriö. Geeniperimän lisäksi toinen lukihäiriöön vaikuttava tekijä voi tulla sosiaalisesta perimästä. Onko lapsi saanut kotona lukemisen mallia? Lukevatko vanhemmat kotona kirjoja tai lehtiä? Ovatko vanhemmat kiinnostuneita lukemisesta? Ovatko lapset saaneet pienestä pitäen kuulla iltasatuja tai nauttia muista lukuhetkistä vanhempien kanssa? Kukaan ei tietenkään ole nenä kiinni kirjassa tai sanomalehdessä koko päivää, eikä tämä ole tarpeenkaan. Riittää, että lapsi saa myönteisiä kokemuksia lukemisesta ja oppii pienestä pitäen, että lukeminen ja lukuhetket voivat sisältyä päivittäiseen elämään.

Myönteiset kokemukset lukemisesta yhdessä vanhempien kanssa voivat auttaa ehkäisemään lukivaikeutta ja helpottavat vaikeuden kuntouttamista.

Jokainen on oma yksilönsä, eikä kukaan ole samanlainen. Joskus kuulee puhuttavan ns. normaaleista ihmisistä. Kuka täällä loppujen lopuksi on normaali? Mihin muka voidaan vetää raja normaalin ja epänormaalin välillä? Milloin lukihäiriöinen lapsi on erilainen kuin muut? Kuka sen päättää? Niinpä! Siinä vähän mietittävää. Annetaan kaikkien kukkien kukkia, eikä anneta pienten tai vähän isompien vaikeuksien rajoittaa lukihäiriöisen elämänhalua.  Näin tulevana puheterapeuttina olen hyvin innostunut tästä ammatista ja odotan mielenkiinnolla päästä kuntouttamaan myös lukihäiriön kanssa kamppailevia lapsia ja nuoria. Myös kotona voidaan tehdä paljon arkisia harjoituksia lapsen kanssa. Niistä enemmän seuraavassa blogipostauksessa!

Kirjoittaja on loppuvaiheen puheterapeuttiopiskelija, joka on viimeistelemässä omaa Pro gradu -tutkimustaan aiheesta lukihäiriö ja itsetunto.

-Maija Niemelä