Luonto oppimisen ja kuntoutuksen tukena

Luonnon näkeminen, kokeminen ja luonnossa touhuilu lisäävät tutkitusti hyvinvointia sekä tukevat oppimista ja kuntoutumista. Tiedätkö jo miten moninaisia hyötyjä ulkona moniaistisessa luontoympäristössä pidetyistä harjoitustuokioista on? Niistä hyötyvät kaikki lapset, mutta erityisen tehokkaiksi ne on todettu sisällä istumiseen helposti turhautuvilla sekä nopeasti innostuvilla lapsilla.

Luonto vapauttaa voimavaroja oppimiseen

Uuden oppiminen vaatii tarkkaavuutta sekä hyvää vireystilaa. Luonnossa ja viheralueilla oleskelu ja puuhailu alkaa jo muutamassa minuutissa rentouttaa eli laskea verenpainetta, kehon stressihormonitasoja sekä sydämen sykettä. Hermoston rauhoittuessa ympäristön hallinnan tunne paranee sekä aivojen kuormitus vähenee ja vapautuu voimavaroja uuden oppimiseen. Lisäksi noin 40 minuutin oleskelu luonnossa elvyttää tarkkaavuutta, joka on välttämätöntä uuden oppimiseen keskittymiselle.

Luonto tarjoaa moniaistisia oppimiskokemuksia

Ihmisaivot ovat kautta aikojen kehittyneet, oppineet ja toimineet moniaistisissa eli usean eri aistikanavan kautta ärsykkeitä tarjoavissa luontoympäristöissä. Moniaistiset, kuten näön, kuulon ja hajuaistin, kautta tulevat aistihavainnot aktivoivat oppijaa. Monipuolisten aistihavaintojen kautta hän pystyy liittämään uuden oppiaineksen aikaisemmin oppimiinsa asioihin muistojen kautta. Aistiärsykkeet myös auttavat huomiokyvyn ja keskittymisen suuntaamisessa ja ovat usein avuksi erilaisilla oppijoilla. Lisäksi moniaistisissa ympäristöissä tapahtuvan vuorovaikutuksellisuuden on tutkittu vähentävän sosiaalista arkuutta, parantavan mielialaa ja auttavan rentoutumisessa. Luonnon moniaistisuutta on helppo hyödyntää osana harjoituksia katselemalla, liikkumalla, kuuntelemalla, tunnustelemalla ja haistamalla ja miksei vaikka ketunleipää maistamalla.

Luonto herättää oppimista tukevia positiivisia tunteita

Luonnon on tutkittu nostavan mielialaa sekä herättävän positiivisia tunteita, mikä tukee tehokkaampaa oppimista. Oppimisen onnistumiseen vaikuttavat opeteltavan asian emotionaalinen merkitys oppijalle sekä oppijan oma mielentila. Viimeisten tutkimusten mukaan asiat muistetaan ja opitaan paremmin sekä unohdetaan hitaammin, jos niiden oppimiseen liittyy positiivinen tunnetilan muutos. Oppimista tehostaa, jos koettu positiivinen tunnetila on voimakas. Luonnossa oleskelu nostaa mielialaa ja lisää elinvoimaisuuden tunnetta noin 15-20 minuutissa ja herättää osin tiedostamattomia ja positiivisia tunteita välittömästi. Lisäksi se vähentää negatiivisia tunteita, jolloin työmuistikapasiteettia vapautuu ja muistiprosesseille jää enemmän resursseja.

Luonto oppimisympäristönä

Luonto on myös monipuolinen oppimisympäristö, jossa voidaan harjoitella esimerkiksi motoriikkaa, toiminnanohjausta, kielellisiä taitoja sekä lukemista, kirjoittamista, matematiikkaa ja muita lukuaineita. Asioita voidaan nimetä, käsitteitä testata sekä ohjeiden seuraamista ja hieno- sekä karkeamotoriikkaa harjoitella maaperän, kivien, kasvien ja eläimistön avulla. Multaan, hiekkaan ja lumeen voi piirtää sekä kirjoittaa kepillä tai kädellä. Kivien ja puiden päällä voi tasapainoilla ja hypellä. Aarteiden etsintä on aina jännittävää ja se auttaa motivoitumaan ohjeiden kuunteluun sekä paikkakäsitteiden muistamiseen. Käpyjä on hyvä heitellä ja ehkäpä jossain kannon kolossa on piilossa pieni peikko, jolle pitäisi rakentaa pikkuruinen havumaja. Luonto muuntuu moneksi ja sieltä eivät tila ja materiaalit lopu.

Harjoitteluhetkestä luonnossa hyötyy ja nauttii niin lapsi kuin aikuinenkin. Luontoon luotu yhteys ja siellä vietettyjen hetkien mukavat muistot kantavat lasta vielä aikuisuudessakin. Lapsuuden luontomaisemien on tutkittu auttavan aikuisia esimerkiksi palautumaan stressistä ja uupumuksesta.

Iloisia ja antoisia luontohetkiä!

Lähteet

Adevi, A. A. 2012. Supportive Nature - and Stress. Wellbeing in connection to our inner and outer landscape. Väitöskirja. Alnarp: Swedish University of Agricultural Sciences.

Kujala, T., Krause, C. M., Sajaniemi, N., Silvén, M., Jaakkola, T. & Nyyssölä, K. (toim.) 2012. Aivot, oppimisen valmiudet ja koulunkäynti.  Muistio. Helsinki: Opetushallitus.

Sitra 2013. Luonnon hyvinvointivaikutusten taloudellinen merkitys. Viitattu 5.5.2016 htpp://www.sitra.fi/julkaisut/muut/hyvinvointivaikutusten_taloudellinen_merkitys.pdf.

Mäntylä, M. 2013. Oppia ja elämyksiä ikään katsomatta. Päiväkoti Tuohikontin ja Jyllin Kodin yhteistoimintaa. Pori: Satakunnan ammattikorkeakoulu.

Rappe, E., Lindén, L. & Koivunen, T. 2010. Puisto, puutarha ja hyvinvointi. Helsinki: Viherympäristöliitto Ry.

Salonen, K. 2005. Mieli ja maisemat. Helsinki: Edita.

Sharms, L. & Seitz, Aaron R. 2008. Benefits of multisensory learning. Trends in Cognitive Sciences 12:11, 411-417.

Miten onnistua perheen ohjauksessa?

Tärkeä kuntoutuksen onnistumista tukeva tekijä on lähiympäristön, erityisesti perheen, tuki. Jotta perhe pystyy tukemaan lapsensa kuntoutusta mahdollisimman hyvin, tarvitsevat he asiantuntevaa ohjausta. Perheen panosta tarvitaan lapsen motivoimiseksi sekä hoitamaan kuntoutuksen järjestämiseen liittyviä käytännön asioita. Tämän lisäksi perheellä ja lähiympäristöllä on keskeinen rooli kuntoutuskertojen välisessä harjoittelussa sekä taitojen siirtymisessä arkeen. Parhaimmillaan ohjaus vaikuttaa positiivisesti lähiympäristön asenteisiin, sitouttaa kaikkia osapuolia työskentelemään yhdessä kuntoutuksen tavoitteiden saavuttamiseksi sekä antaa käytännön työkaluja lapsen kuntoutumisen tukemiseen.

Ohjauksen haasteita ja karikkoja

Perheen ohjauksen keskeisin haaste on saada vanhemmat näkemään kuntoutuksen ja sen käytännön tukemisen merkitys sekä ponnistelemaan yhdessä lapsen kanssa tavoitteiden saavuttamiseksi. Ohjausta voivat vaikeuttaa erilaiset lähtökohdat, yhteisen näkemyksen puuttuminen sekä perheen osallistumista rajoittavat elämäntilanne- ja ympäristötekijät.

Lisähaastetta ohjaukselle voivat tuoda esimerkiksi:

• vaikeudet hyväksyä lapsella ilmenneet ongelmat
• yhteisen tietoperustan puuttuminen ja
• terapeutin roolin väärin ymmärtäminen
• kulttuurierot ja kieleen liittyvät kommunikointivaikeudet
• kuormittuneet vanhemmat ja perheiden haastavat elämäntilanteet
• ohjaukselle varatun ajan riittämättömyys
• haastavat vuorovaikutustilanteet ja ohjauksen työkalujen puute

Hyväksy lapsen haasteisiin liittyvä suru

Lapsen vaikeudet tarkoittavat vanhemmille sopeutumista ajatukseen lapsen erityisyydestä ja sen mahdollisista lapsen tulevaisuuteen kohdistuvista vaikutuksista. Erityisesti, jos vanhemmat eivät olleet osanneet odottaa lapsen vaikeuksia, aiheuttavat ne surua ja haasteita hyväksyä uusi tilanne. Suruprosessi etenee alun sokkivaiheen torjunnasta, reaktiovaiheen käytännöllisistä hallitsemispyrkimyksistä käsittelyvaiheen tunteiden läpikäymiseen ja lopulta sopeutumisvaiheessa löytyvään uuteen tasapainoon.

Suru on ihmisen terve reaktio vastoinkäymisiin ja menetyksiin sekä auttaa ihmistä sopeutumaan uuteen elämäntilanteeseen. Surun voimakkuus ja ilmaisutapa ovat yksilöllisiä ja sen herättämien tunteiden ilmaiseminen ja muiden hyväksyvä suhtautuminen surutyöhön tukevat ihmisen psyykkistä ja fyysistä hyvinvointia. Jos vanhempi voi ilmaista myös vaikeat tunteensa terapeutille sekä saa aikaa niiden käsittelyyn, on hänen helpompi hyväksyä lapsen haasteet, ottaa vastaan tietoa terapeutilta sekä olla mukana kuntouttamassa lasta.

Anna tietoa ja vaihtoehtoja

Suurimmalla osalla perheistä ei ole riittävästi tietoa lapsen vaikeuksista ja niiden vaikutuksista lapsen elämään. Perheet tarvitsevat terapeutilta tietoa siitä, mitkä arjen toimintatavat tukevat ja mitkä estävät lapsen kuntoutumista. Ohjauksessa tulee huomioida perheen itsemääräämisoikeus ja antaa asiantuntevaa tukea valintojen tekoon. Kun eri vaihtoehdot ja niiden seuraukset selitetään vanhemmille arkikielellä ja selkeiden esimerkkien avulla, on vanhempien helpompi tehdä ja sitoutua lapsen parasta tukeviin vaihtoehtoihin. Lisäksi tärkeää on, että ohjaus on säännöllistä ja siihen on varattu riittävästi aikaa.

Osa vanhemmista luulee, että terapeutti hoitaa lapsen kuntoutuksen yksinään. Heti kuntoutusjakson alussa tulisi käydä läpi vanhempien tärkeä osuus lapsen kuntouttajina. Lisäksi on hyvä varmistaa, että vanhemmilla on realistinen kuva kuntoutuksen vaatimasta ajasta sekä tuloksista.

Vanhempia kannattaa ohjata myös kannustamaan ja motivoimaan lasta järjestelmällisesti. Erityisen tärkeää tämä on silloin, jos harjoitukset ovat lapsen kannalta vaivalloisia ja tylsiä. Terapeutti voi selvittää yhdessä perheen kanssa, mikä lasta motivoisi. Kun sopiva palkinto on keksitty, yhdistetään siihen toivottu tavoite sekä tavoitteen saavuttamiseen tarvittavat suoritukset tai onnistumiset. Suorituksia tai onnistumisia voidaan kirjata ylös esimerkiksi keräämällä tarroja tai rasteja paperille. Palkinto voi olla vaikka retki uimahalliin tai muuhun mukavaan paikkaan.

Yhteisen tietopohjan luomiseen, tiedon esitystapaan sekä yhteiseen näkemykseen kuntoutukseen kohdistuvista odotuksista ja toimintatavoista kannattaa kiinnittää erityistä huomiota eri kulttuureja kohdattaessa. Tulkin käyttö ohjaustilanteissa vähentää väärinymmärrysten määrää ja ohjaukseen on hyvä varata normaalia enemmän aikaa. Osassa kulttuureita myös perheen yksityisyyden rajat ovat suomalaista tiukemmat. Samoin asioita ei välttämättä sanota suoraan, vaan terapeutin pitää osata lukea niitä rivien välistä.

Huomioi vanhempien jaksaminen

Jos vanhempi on hyvin kuormittunut, hän ei välttämättä jaksa tukea lapsen kuntoutusta. Vanhemman kuormittuminen voi liittyä lapsen vaikeuksiin liittyviin arjen ongelmiin, yleiseen elämäntilanteeseen tai hänen omiin vaikeuksiinsa. Arjen sujumista voi helpottaa, jos terapeutti pystyy tukemaan vanhemman arjen toiminnan johdonmukaisuutta. Lisäksi havainnon vanhemman kuormittumisesta voi hienovaraisesti ottaa esille hänen kanssaan ja ehdottaa avun hakemista. Osa perheistä on pysyvästi kuormittavissa tilanteissa, kuten monilapsiset yksinhuoltajat sekä suurperheet, jolloin tilanteen kuormittavuus kannattaa huomioida tavoitteita asetettaessa.

Joskus vanhempien kuormitus tai ongelmat ovat niin suuria, että he eivät pysty lainkaan tukemaan lapsen kuntoutusta. Silloin täytyy arvioida pystytäänkö kuntoutusta antamaan joltain osin tai kokonaan ilman kodin tukea. Joskus lähiympäristö, kuten koulu tai päiväkoti, voi tukea kuntoutusta kodin tuen korvaten. Tuen jäädessä kuntoutuksen kannalta liian riittämättömäksi, on tilanteesta otettava heti yhteyttä lähettävään tahoon, joka päättää jatkotoimenpiteistä. Kuntoutuksen etenemistä sekä perheen osallistumista tulee aina seurata koko kuntoutusjakson ajan ja käydä läpi mahdolliset pulmat asianomaisten kanssa heti niiden ilmetessä.

Haastavat vuorovaikutustilanteet ja työkaluja ohjauksen avuksi

Usein ohjauksen haastavin osa on luottamuksen, yhteisen tahtotilan ja sitoutumisen saavuttaminen syystä tai toisesta vastahakoisen vanhemman kanssa. Silloin toimivan yhteistyösuhteen rakentamiseksi tarvitaan hyviä vuorovaikutustaitoja, voimavara- ja ratkaisukeskeistä työotetta sekä tehokkaita keskusteluohjausmenetelmiä. Hyvät keskusteluohjausmenetelmät auttavat selventämään yhteisiä tavoitteita, voimaannuttavat ja tukevat onnistumista myös haasteellisissa tilanteissa mahdollistaen todellisen muutoksen.

Onnistuneita ohjaushetkiä!

Tutustu Sanamaailman keskusteluohjauskoulutuksiin!

Oraalimotoriikan välineistä apua kuntoukseen

Oraali- ja puhemotoriikan kuntoutuksessa sekä monissa syömisen pulmissa voidaan tarvittaessa käyttää apuna erilaisia oraalimotorisia tai muita välineitä. Välineiden käyttötarpeeseen ja valintaan ei kuitenkaan ole patenttiratkaisuja, vaan jokainen kuntoutuja pulmineen on yksilöllinen. Kuntoutus onnistuu yleensä ilman välineitäkin, mutta välineiden avulla oppimista ja harjoittelua voidaan tehostaa sekä kohdistaa paremmin.

Minkälaisessa kuntoutuksessa välineistä voi olla hyötyä?

Välineiden käytöstä voi olla hyötyä erityisesti silloin, kun tarvitaan lisävastusta suun alueen lihasvoiman vahvistamiseksi ja apua suun sisäisten liikkeiden ohjauksessa. Lisäksi välineitä voi käyttää taktiilisina vihjeinä helpottamaan oikeiden paikkojen ja asentojen löytämistä suun sisällä sekä sensoriikan eli tuntoaistin stimuloinnissa ja siedättämisessä. Esim. jos isompi lapsi vie jatkuvasti suuhun paidanhihoja tai jotain muuta ei-syötävää, hän todennäköisesti etsii ja tarvitsee tuntoaistikokemuksia suun alueelle jäsentääkseen aistimuksiaan paremmin.

Voiko oraalimotoristen välineiden käytöstä olla haittaa?

Samoin kuin harjoitukset yleensä, tarkoitetusta poikkeavasti tai liiallisesti käytettynä välineharjoitukset saattavat aiheuttaa myös pulmia. Esimerkiksi lihasharjoittelussa liian usein, pitkillä sarjoilla tai liian suurella vastuksella tehdyt toistot voivat ääritapauksissa aiheuttaa jopa leukanivelen ylikuormitusta. Ohjattaessa ja annettaessa taktiilisia vihjeitä voi tarpeettomien alueiden stimulointi vaikeuttaa oikeiden liikemallien löytymistä. Tuntoaistin kuntoutuksessa epätarkasti kohdistettu käsittely tai liialliset ärsykkeet voivat pahentaa aistiongelmaa ja liian vähäiset ärsykkeet taas eivät edistä kuntoutumista. Välineiden käyttö voi myös tilapäisesti lisätä kuolausta, kun kuntoutujan oraalimotoriikassa on vielä puutteita.

Miten arvioin, hyötyykö terapia-asiakkaani välineiden käytöstä?

Oraalimotoristen välineiden käytöstä ei ole olemassa valmista "reseptikirjaa", sillä jokaisen kuntoutujan pulmat ovat yksilöllisiä. Välineiden käyttötarve arvioidaan osana kuntoutuksen suunnittelua. Ensin arvioidaan kuntoutujan yksilölliset ongelmat ja muodostetaan hypoteesi ongelmien syistä ja toimintamekanismeista. Jakson alussa saatetaan tarvita lähettävän tahon tutkimuksia täydentävää lisäarviointia ja -kartoitusta, minkä avulla voidaan saada tarkempaa tietoa kuntoutettavan taidoista ja valmiuksista. Sen jälkeen aletaan miettiä kuntoutuksen tavoitteita ja vasta sitten sopivia kuntoutusmenetelmiä, niiden valintaan liittyviä kriteereitä ja aikataulutusta. Kuntoutusmenetelmästä saattaa olla esimerkkejä jo lähettävän tahon kuntoutussuunnitelmassa, mutta lopullisen kuntoutusmenetelmän valitsevat yhdessä terapeutti ja kuntoutettava/hänen huoltajansa. Kun kuntoutujan yksilöllisiin tarpeisiin sopiva menetelmä(t) on valittu, voidaan koostaa terapiasuunnitelma. Oraalimotoriikan välineet voivat olla suunnitelmassa keskeisenä menetelmän osana tai muita menetelmiä ja harjoituksia tukevina apuvälineinä.

Kotiharjoittelulla lisää tehoa kuntoutukseen

Terapiasuunnitelmaa tehtäessä tarvitaan tietoa myös siitä, missä määrin vanhemmat ja muu lähiympäristö voivat osallistua kuntoutuksen toteutukseen. Kuntoutusta tehostaa merkittävästi, jos harjoituksia voidaan terapiakertojen lisäksi tehdä vähintään 3 kertaa viikossa lähiympäristön, kuten kodin tai päiväkodin, avustamana. Jos kotiharjoittelussa käytetään välineitä, tulee terapeutin huolellisesti opastaa ja harjoittaa kotiharjoittelua ohjaavaa vanhempaa tai ammattikasvattajaa välineiden käyttöön. Usein välinein tehtävä kotiharjoittelu vaatii erillisten välineiden hankkimista kotikäyttöön.

Kuka maksaa oraali- ja puhemotoristen välineiden hankinnan?

Terapeutti tai hänen työnantajansa hankkii terapiakäytössä hyödynnettävät välineet. Jos kuntoutettavalle tarvitaan omat henkilökohtaiset välineet, on niiden hankinta yleensä perheen vastuulla. Tätä varten on olemassa Kelan myöntämä kuukausittainen korotettu vammaistuki tai erityisvammaistuki, joilla on tarkoitus kattaa nimenomaan kuntoutuksesta johtuvat lisääntyvät kustannukset.

Lisäksi osa kunnista luokittelee oraalimotoriikan välineet tai osan niistä apuvälineiksi, jolloin kotikunnan tulee huolehtia niiden hankinnasta kuntoutujalle. Apuvälineiden hankinnassa saattaa olla euromääräisiä rajoja, jolloin tietyn euromäärän alittuessa tai ylittyessä myös perheen tulee osallistua kustannuksiin. Toisissa kunnissa on käytössä myös lainaustoimintaa, jolloin kuntoutuja saa välineen käyttöönsä määräajaksi. Kunnan oraali- ja puhemotoristen välineiden hankkimisen käytännöistä voi tiedustella oman terveyskeskuksen puheterapeutilta.

Jos välinettä ei ole saatavissa kunnalta apuvälineeksi tai se jää muuten korvattavuuden ulkopuolelle, huoltajat voivat itse hankkia tarvittavan välineen. Tästä terapeutin tulee kuitenkin keskustella huoltajien kanssa terapiasuunnitelmaa tehtäessä. Kuten eräs vanhempi terapeutillemme aikanaan totesi: "Tämä on pitkäaikainen hankinta, joka on tärkeä lapsen kuntoutuksen kannalta, mieluummin rahan laittaa tähän kuin konsolipeleihin tai muihin hetkellisiin huvituksiin!".

Oraalimotoriikan välineiden hyödyntämisestä kuntoutuksessa on saatavilla tarvittaessa koulutusta tai konsultaatiota. Tutustu Sanamaailman oraalimotoriikan koulutuksiin!

Sanamaailman verkkokaupasta löydät laajan valikoimanoraalimotoriikan välineitä kuntoutukseen, tervetuloa tutustumaan!

Ulos työntyvä kieli ja raolleen jäävä suu - apua myofunktionaalisesta terapiasta?

Jos lapsen kasvojen lepoasento näyttää poikkeavalta tai suun ja kasvojen alueen toiminnot eivät suju aivan normaalisti, voi kyse olla orofakiaalisesta häiriöstä. Orofakiaaliset häiriöt ovat suun ja kasvojen alueen rakenteellisia ja toiminnalliset häiriöitä, jotka voivat vaikuttaa kasvojen muotoon, kasvojen asentoon, syömiseen, juomiseen ja nielemiseen, hengittämiseen sekä puhumiseen. 

Rakenteelliset ja toiminnalliset häiriöt ruokkivat helposti myös toisiaan. Rakenteellinen poikkeama, yli- tai alipurenta, voi häiritä suun ja kasvojen toimintoja. Virheelliset kasvojen alueen toiminnot voivat vuorostaan häiritä kasvavien hampaiden sijoittumista sekä purentaa.

Useimmiten orofakiaaliset häiriöt johtuvat useista erilaisista tekijöistä. Geneettinen perimä voi vaikuttaa kasvojen ja suun rakenteeseen, lihasvoimaan sekä neurologisiin tai kehityksellisiin poikkeamiin. Persoonallisuuteen, aistiherkkyyksiin ja tottumuksiin liittyvät syyt taas saattavat aiheuttaa epätavallista imeskelyä, pureskelua, hampaiden narskuttelua sekä leukojen voimakasta yhteenpuremista. Myös allergiat sekä laajenneet kita- ja nielurisat voivat estää normaalia nenähengitystä.

Yleisimpiä toiminnallisia orofakiaalisia häiriöitä ovat kielen työntyminen ulos suusta tai hampaita vasten, huulien tahaton auki jääminen lepoasennossa sekä kykenemättömyys hengittää nenän kautta eli suuhengitys. Häiriöt eivät aina vaikuta puheeseen, mutta usein häiriöön voi liittyä vaikeuksia tuottaa oikein s-, t-, d-, r-, n- ja l-äänteitä. Häiriön vakavuus riippuu pääosin siitä, kuinka kauan sitä tuottava toiminta tai ongelma on jatkunut.

Häiriöepäilyn vuoksi tutkimuksiin päätyvät lapset ovat yleensä vähintään 4-vuotiaita, mutta jo 3-vuotiaan lapsen kanssa voidaan alkaa poistaa tai vähentää ympäristötekijöitä, jotka ylläpitävät tai edistävät halua ylläpitää vauva-ajan käyttäytymismalleja, kuten tutin ja peukalon imemistä. 

Orofakiaalisia häiriöitä voidaan kuntouttaa myofunktionaalisilla kuntoutusmenetelmillä, joiden keskeisenä tavoitteena on parantaa kuntoutujan nielemis- ja artikulaatiomalleja. Kuntoutuksessa lisätään lapsen tietoisuutta suun ja kasvojen alueen lihaksista ja niiden toiminnasta sekä suun ja kielen asennoista ja liikkeistä. Jokaiselle kuntoutujalle valmistellaan yksilöllinen harjoitusohjelma, jonka avulla pyritään lisäämään lihasten voimaa ja koordinaatiota. Samalla harjoitellaan myös oikeita artikulointi-, nielemis- sekä syömismalleja.

Orofakiaalisia, myofunktionaalisia häiriöitä kuntoutetaan yleensä moniammatillisella tiimillä, jossa on ainakin hammaslääkäri sekä myofunktionaalisen menetelmän hallitseva puheterapeutti. Tarvittessa mukana arvionnissa voivat olla oikomishammaslääkäri sekä ylähengitysteiden tukkoisuuden tutkiva yleislääkäri. Hammaslääkärit tutkivat ja arvioivat häiriön vaikutusta hampaiden asentoihin, ienpintoihin sekä hampaiden puhkeamiseen. Puheterapeutti arvioi ja kuntouttaa asiakkaan mahdollista nielemishäiriötä, puheen tai artikulaation häiriötä ja/tai huulten puristusvoimaa.

Kuntoutus toteutetaan tiiviissä yhteistyössä perheen kanssa ja sen lähtökohtana on, että terapiassa saavutetut käytöksen muutokset pyritään saamaan osaksi päivittäisiä rutiineja ja automaattista käytöstä. Perheen palaute kuntoutuksen edistymisestä on tärkeää.

Kuntoutuksen apuna voidaan käyttää myös harjoitteluvälineitä, kuten Hallen levyä muistuttavaa Faceformeria. Faceformeria suositaan erityisesti sen käyttömukavuutta lisäävän pehmeyden, imemällä aikaan saatavan suun alipaineen sekä huulien lihasvoimaharjoittelun helppouden vuoksi. Faceformerilla on myös oma terapiamenetelmänsä, johon sertifioidutaan Sabine Berndsenin myofunktionaalisen terapian koulutuksissa.

Tutustu Sanamaailman myofunktionaaliseen kuntoutukseen kouluttautuneihin terapeutteihin!

Sabine Berndsen toimii Sanamaailman kouluttajana, tule tutustumaan koulutuksiimme!

Tarvitsetko Faceformerin?

Lähteitä ja lisätietoa:

Paul-Brown, D. (2003) teoksessa R. Kent (toim.): “The MIT Encyclopedia of communication disorders”.

Bernthal, J.E & Bankson, N.W (1994): Child phonology: characteristics, assessment and intervention with special populations.

(http://www.iaom.com/OMDisorders.html International Association of Orofacial Myology)

Voiko pelaamalla kuntoutua?

Usein kuulee puhuttavan tietokone- ja mobiilipelaamisen vaaroista esim. väkivaltaisista peleistä, liikunnan vähentymisestä pelaamisen myötä sekä ikärajojen noudattamatta jättämisestä. Kuntoutettavien lasten vanhemmat voivatkin miettiä, että tuleekohan pelaamista liikaa ja miksi terapiassakin pelataan?

Tänä päivänä saatavilla oleva pelivalikoima on laaja, ja oikein valitusta pelistä voi olla paljon hyötyä. Toistuva, mutta ajaltaan rajattu pelaaminen voi kehittää silmän- ja käden yhteistyötä, reaktionopeutta sekä ongelman ratkaisukykyä. Asiantuntijoiden kehittämät ennaltaehkäisevät ja kuntouttavat terveyspelit sekä opetuspelit tarjoavat mahdollisuuden kehittää ja kuntouttaa myös monia muita taitoja. Lisäksi pelit avaavat pelaajilleen uusia sosiaalisia maailmoja, kun peleistä voi keskustella toisten peleistä kiinnostuneiden kanssa. Pelien kautta syntyy luonteva suhde tekniikkaan ja moni lapsi, nuori ja miksei aikuinenkin, on oppinut pelien avulla englannin kieltä.

Opetus- ja kuntoutuspelit terapiassa

Tekniikka on tätä päivää ja sen hyvien puolien hyödyntäminen on oivallettu myös terapiatyössä. Pelit motivoivat harjoittelemaan. Motivoitunut kuntoutuja jaksaa harjoitella kauemmin, sinnikkäämmin ja paremmin keskittyen, jolloin toistojen ja harjoittelun määrä lisääntyy kuin huomaamatta. Peli jaksaa positiivisesti ohjata, kannustaa ja toistaa harjoiteltavaa asiaa koskaan turhautumatta. Parhaimmillaan kuntoutuja on onnellisessa flow-tilassa ja opettelee samalla itselleen vaikeita asioita.

Nykyisten opetus- ja kuntoutuskäyttöön suunniteltujen digitaalisten pelien pelaaminen voi jo itsessään olla kuntoutettavien taitojen harjoittamista.Yhtenä tunnettuna esimerkkinä opetuspeleistä voidaan mainita puheterapeuttienkin käyttämä Ekapeli äänteiden tunnistamiseen ja lukemisen opetteluun.

Lähtökohtana lasten oma maailma

Terapiassa käytettävissä peleissä hyödynnetään lasten luontaista mieltymistä pelaamiseen ja saadaan tulokseksi motivoiva tapa harjoitella vaikeaksi koettuja asioita. Monien lasten maailma pyörii jo valmiiksi pelaamisen ympärillä ja pelaaminen on se, mikä yhä useampia lapsia kiinnostaa. Käytettäessä pelejä terapiassa on siis lähdetty liikkeelle nykylasten omasta maailmasta. Lasten kiinnostuksen kohdetta, eli pelaamista, hyödyntämällä terapiatavoitteiden saavuttamisessa saadaan tuloksia helposti ja hauskasti. Ilon ja motivaation merkitys oppimisessa on tärkeä. Ne yksinkertaisesti auttavat oppimaan helpommin ja nopeammin. Lapsi haluaa innoissaan harjoitella, ja ikäänkuin vahingossa hän vielä kehittyykin. Kehittymisen etenemistä on ilo katsella!

Tehokasta harjoittelua myös kotona

Pelit ovat myös oivallinen keino saada lapsi harjoittelemaan myös kotona. Perheen äiti tai ehkäpä se on isä, joka innostuu tukemaan lapsensa kuntoutumista tsemppaamalla terapialäksyjen tekemiseen eli kehittävien pelien pelaamiseen! Terapioiden tarkoitus on, että lapsi ja nuori oppii uusia taitoja ja taidot siirtyvät arkeen ja siksi kuntoutujan lähiympäristön ja terapeutin yhteistyön merkitys on suuri. Paljon parempia tuloksia saadaan, kun orastavia taitoja harjoitellaan terapeutin ohjeiden mukaan myös kotona ja päiväkodissa tai koulussa. Jos harjoittelua tehdään vain kerran viikossa esim. toimintaterapiassa, ei harjoittelu ole yhtä tehokasta ja tuloksellista. Myös KELA:kin suosii tämän tyyppisiä kuntoutusmenetelmiä, joissa vanhemmat ja lähipiiri saadaan helposti ja hauskasti mukaan kuntouttamaan!

Pelit tukevat terapeuttien työtä

Puheterapeutit voivat hyödyntää pelimaailmaa esimerkiksi sanaston kasvattamisessa, käsitteiden ja suuntien oppimisessa, lukivalmiuksien kehittämisessä sekä kielellisen muistin harjoittamisessa, kuten monimutkaisten ohjeiden seuraamisen opettelussa. Oleellista on, että pelejä pelataan yhdessä, kannustavassa vuorovaikutuksessa lapsen kanssa. Toimintaterapeutit taas käyttävät pelejä mm. hahmottamisen, toiminnanohjaukseen sekä tarkkaavuuden säätelyn harjoitteluun, kätisyyden vakiinnuttamiseen sekä motoriikan kehittämiseen. Sekä toimintaterapeuttien että fysioterapeuttien tavoitteena on kehon eri osien liikkuvuuden kehittäminen, joten käytössä hyödyllisiä ovat pelit, jotka tarjoavat mahdollisuuden pelata ja harjoitella monipuolisesti koko keholla. Osassa liikunnallisia kuntoutuspelejä pelivälineen saakin laitettua esim. jalkaan tai pyykkipojalla vaatteeseen mihin tahansa kehon osaan.

Kirjoittaja on pelejä työssään hyödyntävä toimintaterapeutti, jonka mielestä tietokonepelien ja tabletin käyttö terapiassa on kaiken kukkuraksi hauskaa sekä synnyttää useille lapsille valtavan motivaation!

Kompasteleeko kynänkäyttö?

Nykypäivänä elektroniikka on vähentänyt käsin kirjoittamisen merkitystä. Silti käsin kirjoittamisen taitoa tarvitaan ja harjoitellaan kouluissa. On myös todettu, että käsin kirjoitetut asiat muistetaan paremmin (Toivanen, Yle Uutiset). Kynänkäytön taito on käsin kirjoittamisen edellytys ja hienomotorisena taitona monella tavalla elämässä tärkeä mm. itseilmaisun ja kommunikoinnin välineenä. Kynänkäytön oppii vain harjoittelemalla. Harjoittelemalla kynän käyttöön tarvittava hienomotoriikka vahvistuu, oikea kynäote alkaa löytyä ja onnistumiset motivoivat lasta kehittämään taitoaan edelleen.

Hienomotoriikka haltuun

Ennen kynänkäytön opettelua on hyvä vahvistaa hienomotoriikkaa ja harjoitella kynäotetta. Tähän voidaan käyttää avuksi aivan arkisia sorminäppäryyttä vaativia toimintoja, joita tulee tehtyä esimerkiksi peleissä, kirjan sivuja käännettäessä tai vaikkapa pyykkipoikia ripusteltaessa. Pelinappuloita liikuteltaessa tai nostettaessa otetaan nappulasta sormiotteella kiinni, samoin pelikortteihin esim. muistipelissä tartutaan sormin käännettäessä kortteja, aivan kuten myös pyykkipoikia avataan sormilla ns. pinsettiotteella.

Esimerkiksi nämä toiminnot tukevat sekä hienomotoriikan että kynäotteen kehittymistä:

Sormiväreillä piirtäminen
käden ja sormien hahmottamisen harjoittelua
Pelinappuloiden liikuttelu, pujottelu ja nostelu
Palapelien rakentaminen
Pyykkipoikien ripustaminen
Erilaisten pelikorttien kääntäminen ja käsittely
Korttien kädessä pitäminen
Pienillä legoilla rakentelu
Piirtäminen ja leikkaaminen.

Harjoitukset vahvistavat käsien ja sormien lihaksia, käden ja sormien motoriikkaa/koordinaatiota sekä silmän ja käden yhteistyötä. Harjoittelu kannattaa tehdä silloin, kun lapsi on virkeä. Tehtävät harjoitukset kannattaa valita lapsen omien mielenkiinnon kohteiden mukaan. Harjoittelun tulisi aina olla hauskaa ja palkitsevaa lapselle!

Apua kynäotteeseen
Oikean kynäotteen löytäminen ei aina ole helppoa, vaikka tarvittaat pohjataidot olisivatkin muuten hallussa. Otteen ottaminen voi tottumattomalle olla hankalaa ja välillä sormet eksyvät työskentelyn aikana uudestaan vääriin paikkoihin. Oikean otteen löytymisen avuksi sekä helpottamaan kynästä kiinni pitämistä on kuitenkin paljon erilaisia apuvälineitä, kuten kynätukia tai kolmionmuotoisia kyniä. Kynätukia on saatavilla monen mallisina ja usein itselle paras vaihtoehto löytyy eri malleja kokeilemalla.

Erilaisia kynätukia löydät mm. Sanamaailman verkkokaupasta.

Mikä voi tehdä kynänkäytöstä haasteellista lapselle?

Kynänkäyttö vaatii monimutkaisia taitoja, jotka ovat erityisen vaativaa lapsille, joilla on haasteita kehon hahmottamisen, aistihavaintojen jäsentelyn, motoriikan, koordinaation, kätisyyden eli ensisijaisesti käytettävän käden pysyvyyden ja/tai kehon puolten yhteistyön kanssa. Esim. lapset, joilla on sensorisia aistiongelmia, voivat painaa kynällä liian lujaa. Näin myös käsi väsyy helposti. Liian lujaa painaminen myös hankaloittaa jäljen kumittamista pois ja repii paperia. Puutteet hienomotoriikan hallinnassa taas voivat aiheuttaa ongelmia kynäotteen opettelussa, jolloin kynää pidetään sormien sijasta koko nyrkillä kiinni. Nämä voivat olla asioita, jotka ovat lapselle hyvin turhauttavia ja mielenkiinto kynän käyttämiseen lopahtaa.

Autolla ajelusta kirjaimiin ja numeroihin

Jos tuntuu, että kynänkäytön aloittamisessa on haasteita, kannattaa harjoittelu aloittaa suurien kaarien piirtämisestä ilmaan, suurelle paperille tms. Myös kaarien ajeleminen pikkuautolla aluspaperille piirretyn kilparadan kaarteiden mukaan on hyödyllistä harjoitusta. Suurten liikkeiden harjoituksissa voidaan antaa lapselle esim. seuraavanlaisia haasteita mukautettuna kulloiseenkin harjoitusympäristöön ja välineisiin:
Ajellaan autoa taitavasti ylittämättä ajoradan reunaviivoja (liikeradan tarkkuuden harjoittelu).
Kokeile, voitko ohjata autoa vaihtamatta kättä välillä (käden pysyvyys)?
Saatko ajettua autoa samalla kädellä vartalosi kummallakin puolelle (kehon keskiviivan ylittäminen)?
Muistaako autosi liikennesäännöt ja pysähtyy suojateiden edessä (silmä-käsikoordinaatio)?
Kokeile pitää aluspaperin paikallaan toisella kädellä samalla, kun ajat autoa toisella (kehon puolten yhteistyö).

Innostavaa harjoittelusta saa, kun kokeilee harjoituksia ennakkoluulottomasti erilaisilla pinnoilla ja materiaaleilla. Pois pyyhittävillä tusseilla voidaan piirtää vaikka ikkunaan tai viikset omalle kuvalle peiliin. Hiekkaan, jauhoon tai vaikka partavaahtoon voi piirtää sormilla tai kepillä. Myös mailalla pelattavat pallopelit auttavat liikeratojen hallinnan kehittymisessä. Taitojen karttuessa voidaan vähitellen siirtyä tekemään yhä pienempiä kuvioita sekä käyttämään koko käden sijasta pelkkiä sormia kuvioiden muodostamiseen. Tuntoaistia taas voi harjoittaa esim. leikillä, jossa pieniä leluja etsitään erilaisten materiaalien, kuten makaronien, joukosta silmät suljettuina.

Kynänkäyttö ei motivoi kaikkia

Lapsi ei aina ole kiinnostunut kynänkäytöstä eikä koko taidon opettelemisesta. Kynän käytön motivointi ongelmiin voidaan käyttää erilaisia kynäapuja, kuten suurempia täriseviä kyniä, jotka herättävät lapsen mielenkiinnon. Tabletilla harjoitteleminen on usein tosi hauskaa. Kokeile erilaisia sokkelo- ja pisteestä pisteeseen -tehtäviä ensin sormella ja jatkossa kosketusnäyttökynällä pelattuna. Monesti lapsi tarvitsee jonkin hauskan kimmokkeen, jonka sisään upotettu harjoitus ei edes tunnu harjoittelulta, jolloin myös motivaatio kyseisen taidon harjoittelua kohtaan kasvaa huomaamattaan.

Hauskoja harjoitteluhetkiä toivottelevat

Sanamaailman toimintaterapeutit

ps. Blogissa mainittuja tuotteita löydät mm. Sanamaailman verkkokaupasta.

Herkullista harjoittelua karkeilla

Karkkien yhdistäminen puheterapiaan voi tuntua aluksi oudolta ajatukselta. Niiden käyttö terapiassa voi kuitenkin olla tehokas tapa nostattaa kuntoutujan, erityisesti lapsen, motivaatiota harjoitella vaikeitakin asioita. Karkkien avulla voidaan harjoitella erilaisia oraalimotorisia toimintoja, kuten pureskelua, kielenohjausta, suun sensoriikan stimulointia/aktivointia, huulion aktivointia, imemistä yms.

Turvallisuus ja terveellinen käyttö ennen kaikkea

Karkkeja käytettäessä täytyy aina ottaa huomioon harjoittelijan ikä ja kyky hallita karkkeja suussaan. Jotkut karkeista ovat melko isoja ja liukkaita suussa ennen niiden "hajoamista". Ennen harjoittelun aloittamista tulee aina varmistaa, ettei karkin käyttö aiheuta harjoittelijalle tukehtumisriskiä. Lasta tai muuten holhouksen alla olevaa henkilöä kuntouttavan terapeutin tulisi pyytää holhoojalta kirjallinen lupa karkkien käyttöön kuntoutuksessa. Lisäksi terapeutin tulisi olla tarkasti selvillä kuntoutettavan mahdollisista yliherkkyyksistä karkkien ainesosille allergisten reaktioiden välttämiseksi.

Koska karkit sisältävät hampaille ja painonhallinnalle haitallista sokeria, tulee niitä käyttää vain pieniä määriä ja hyvin lyhyen aikaa päivässä. Karkeilla tehtävät harjoitukset tulisi aina päättää täysxylitol-purkan tai muun täysxylitol-tuotteen käyttöön. Purkan pureskelu katkaisee hampaita uhkaavan happohyökkäyksen sekä on erittäin hyvää oraalimotorista harjoittelua!

Aistiharjoittelua murusilla ja jauheilla

Hyvin voimakkailla ja/tai poksahtavilla karkeilla, kuten poksahtelevilla purkkamuruilla, karkki- tai juomajauheilla, pyritään vahvistamaan suun sisäistä sensoriikkaa ja antamaan lapselle eritasoista stimulaatiota suun sisälle. Tämä on tarpeen, jos lapsella on tunnon alentumaa ja lapsi pyrkii koko ajan viemään suuhun asioita, joilla hakee tuntemusta. Isommat rakeet sopivat hyvin koko suun stimulointiin, kun taas jauheita voidaan töpötellä esim. pumpulitikulla tiettyyn kohtaan suuta kohdistetumman stimulaation aikaansaamiseksi.

Sitkeää kielitreeniä 

Karkkeja, jotka muotoutuvat helposti suussa tai tarttuvat suun pintaan, voidaan hyödyntää kielen ohjailun harjoittelussa. Karkkeja pystytään mm. pyörittelemään suussa, viemään poskesta toiseen sekä ohjailemaan karkkia suussa ylös ja alas. Karkit voidaan myös painaa kiinni eri puolille suuta ja harjoitella kielen tarkoituksen mukaista toimintaa karkin palaa esim. kitalaesta irrotettaessa.  Muotoutuvat ja suuhun "liimautuvat" karkit ovat erityisen sopivia silloin, jos kielen liikkeen hallinnassa on vaikeutta. Näitä karkkeja ovat mm. toffeet, syötävät paperit, tatuoinnit ja hattarapurkat.

Aistidippailua ja huuliharjoituksia

Terapiakäyttöön sopivia tikkareita on monenlaisia; kirpeitä, erilaisia makuvaihtoehtoja sekä tuttimallisia "hirviönhampaita". Tikkareita voi myös "dippailla" erilaisiin jauheisiin. Osa jauheista on pulverimaisia ja osa kirpeitä/poksahtelevia. Jauheeseen kastetuilla tikkareilla voidaan stimuloida haluttua aluetta suussa. Tuttitikkareilla voidaan myös vahvistaa huulten aktivointia käyttämällä niitä samantyyppisesti kuin Hallen-levyä.

Tikkareilla, varsinkin tikkarihuulipunilla, on myös hauska aktivoida ja harjoitella kielen liikkeitä huulilla. Saatko seurattua huulipunan makeaa jälkeä pitkin huulta sekä yllätkö lipomaan makeuden pois myös suupielistä? Lisäksi huulipunatikkaria voi käyttää herkullisiin huulioharjoituksiin.

Huulion ja puhaltamisen harjoitteluun sopivat myös läpi puhallettaessa viheltävät karkkirenkaat.

Miksipä ei siis silloin tällöin hyödyntäisi herkkuhetkeä kuntoutuksellisessa muodossa.

Herkullisia harjoitushetkiä! :)

Sanamaailmalla on myynnissä erilaisia harjoittelukarkkeja, joita voidaan hyödyntää sekä terapiassa että kotiharjoittelussa. Kaikissa Sanamaailman karkeissa on mukana tarkka ainesosaluettelo sekä maininta tuotteen mahdollisesti sisältämistä allergisoivista ainesosista. Sanamaailman verkkokaupan karkit löydät täältä.

Haastava käyttäytyminen - mikä ongelman aiheuttaa?

Kukaan ei voi täysin välttyä haastavilta tilanteilta. Joillekin meistä haastavat tilanteet ovat satunnaisia hetkiä, jotka saattavat sattua kadulla tuntemattomien ihmisten kanssa, kun taas joillekin meistä haastavat tilanteet ovat arkipäivää, ehkäpä läheisten perheenjäsenten kesken. Haastavat tilanteet aiheutuvat yleensä jonkun tilanteessa olevan ihmisen haastavasta käytöksestä, jolla tyypillisesti tarkoitetaan negatiivisia seuraamuksia aiheuttavaa käytöstä.

Nina Korventaival kirjoitti aikanaan Sosiaaliporttiin mielenkiintoisen ja ajatuksia herättävän artikkelin haastavasta käyttäytymisestä ja siihen vaikuttamisesta. Korventaival kirjoittaa artikkelissaan siitä, kuinka asenneilmapiiri vaikuttaa haastavan käyttäytymisen tulkitsemiseen ja haastaakin lukijat asennetalkoisiin.

Haastavan käyttäytyminen aiheuttaa monenlaisia tunteita, niin henkilössä itsessään kuin erityisesti muissakin ihmisissä. Pelko, voimattomuus, avuttomuus, loukkaantuminen ja jopa viha ovat tunteita, joita syntyy helposti haastavan käyttäytymisen seurauksena kaikille eri osapuolille. Nämä negatiiviset tunteet voivat viedä huomion siltä, mistä käyttäytyminen oikeastaan johtuu ja mitä tilanteen helpottamiseksi, ellei jopa ratkaisemiseksikin voitaisiin tehdä. Korventaipaleen mukaan tunteiden ja asenteiden syntymisen taustalla onkin pohjimmiltaan ihmiskäsitys ja arvot. Esimerkiksi se, millaisia ja kuinka suuria ennakkoluuloja ihmisellä on, vaikuttaa siihen, miten haastavaan käyttäytymiseen reagoidaan.

Haastavaa käyttäytymistä kohtaavat vanhemmat, opettajat ja terapeutit. Liittyipä haastavan käyttäytymisen kohtaaminen henkilökohtaiseen elämään tai työelämään, tulee kaikille varmasti vastaan tilanteita, joissa hyödyllisintä olisi pystyä katsoa tilanteen taakse. Kuten Korventaivalkin kirjoittaa, "kukaan ei käyttäydy huonosti ilman syytä". Lapsen tai nuoren haastava käyttäytyminen voi kiihdyttää omaakin mielentilaa, jolloin tilanteesta tulee helposti huomaamattakin jopa holtiton, joka etenee osapuolten spontaanien reagointien ja toimintojen mukaan.

Tilanteen aiheuttaman turhautumisen alta voi olla vaikea ajatella, että syy on todellisuudessa jossain aivan muualla kuin ihmisessä itsessään. Tässä vaiheessa olisi kuitenkin usein hyödyllisintä rauhoittua ja miettiä, mikä tilanteen ajoi siihen pisteeseen, että lapsi alkoi käyttäytyä haasteellisesti. 

Korventaival on listannut artikkeliinsa tyypillisimpiä haastavan käyttäytymisen taustalla olevia syitä. Niitä ovat kommunikointivaikeudet, puutteelliset vuorovaikutustaidot, ennakoinnin vaikeus, aistitoimintojen erityisyydet, kokonaisuuksien hahmottamisen vaikeus, tunteiden tunnistamisen vaikeus tai kognitiivinen joustamattomuus. Joskus syynä voi olla myös fyysinen olotila, kuten kipu tai särky, jota henkilö ei kuitenkaan osaa tai kykene ilmaista asianmukaisella tavalla.

Jotta haastavaan käyttäytymiseen voitaisiin vaikuttaa, täytyy syiden etsimisen lisäksi keskittyä positiivisiin asioihin. Haastavan käyttäytymisen pitkään jatkuminen voi aiheuttaa sen, että koko ihminen nähdään vaikeutena ja ongelmana. Positiivisten asioiden ja hetkien löytäminen voi olla aluksi haasteellista, mutta olennaista muutoksiin pääsemiseksi. Jotta vanhat, huonot käyttäytymismallit eivät palaisi, tarvitsee haastavasti käyttäytyvä henkilö huomiota positiivisella tavalla. Haastavasti käyttäytyvä henkilö tarvitsee luultavasti myös muiden ihmisten apua ja tukea käyttäytymisensä muuttamiseksi, sanoo Korventaivalkin artikkelissaan. Olennaista on antaa sekä käyttäytymismalleja sekä vahvistusta oikein toimimisesta.

Kuten Korventaivalkin kirjoittaa, harmillisesti haastavaksi käyttäytymiseksi luokitellaan usein myös sellainen käyttäytyminen, joka voitaisiin todellisuudessa laskea huonoksi käyttäytymiseksi, joka ilmenee kyseisessä tilanteessa. Haastava käyttäytyminen, toisin kuin hetkellinen huonokäytös, aiheuttaa vaikeuksia monella eri osa-alueella.

Haastavat tilanteet - opas vanhemmille -oppaassa on kerrottu hyviä arjen vinkkejä siitä, kuinka haastavasti käyttäytyvän lapsen tai nuoren kanssa voi toimia. Esimerkiksi ohjeiden antaminen konkreettisesti, käyttäytymisen selittäminen sanallisesti tai matalan äänen käyttäminen ristiriitatilanteissa voivat olla avainasioita haastavan käyttäytymisen kohtaamiseen. 

Oppaan löydät osoitteesta http://www.kolpene.fi/images/pdf/haastavat_tilanteet_opas_vanhemmille_2011.pdf.

Myös Mannerheimin Lastensuojeluliiton sivuilla (http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tukivinkit/lapsi_kokeilee_rajoja/) on hyvää tietoa ja oivallisia vinkkejä vaikeiden tilanteiden ratkaisemiseksi silloinkin, kun kyse on niin sanotusti normaalista, lapsen kehitykseen kuuluvasta uhmakkuudesta ja rajojen etsimisestä.

Alkuperäisen artikkelin löydät osoitteesta http://www.sosiaaliportti.fi/fi-FI/vammaispalvelujen-kasikirja/ajankohtaista/nakokulma/ selaamalla artikkeleita taaksepäin.

Myös Sanamaailma kouluttaa ammattilaisia parhaisiin tapoihin toimia haastavan lapsen ja hänen vanhempiensa kanssa. Tutustu koulutustarjontaan Sanamaailman koulutuskalenterissa.

Bloggauksen on kirjoittanut Sanamaailmassa opintojensa ohessa työskennellyt puheterapeuttiopiskelija.

Miten tukea lukihäiriöisen itsetuntoa?

Ääneen lukemisen tilanne on kohta edessä, lukihäiriöistä jännittää jo ehkä etukäteen. Hän miettii, onnistuuko hän tällä kerralla lukemaan. Hän ajattelee ehkä keskittyvänsä ja lukevansa hyvin rauhallisesti. Tai ehkä hän käy omaa luettavaa kohtaa mielessään läpi yhä uudelleen ja uudelleen. Hän saattaa myös miettiä, nauravatko kaverit hänelle, jos hän ei onnistu? Mitä opettaja ajattelee, jos hän lukee hyvin hitaasti? Entä jos hän yrittäisikin lukea nopeammin, vaikka tietää, että silloin tulee helposti virheitä? Mitä opettaja siitä sitten ajattelisi? Pitääköhän opettaja minua huonompana tai laiskana oppilaana? Pitävätköhän kaverit minua tyhmänä? Olenkohan hyväksytty luokassa?

Lukihäiriö saattaa vääristää minäkuvaa

Lukihäiriö ei aiheuta ongelmia pelkästään lukemiseen ja kirjoittamiseen. Lukihäiriö voi aiheuttaa oppilaalle myös emotionaalisia, sosiaalisia ja psyykkisiä ongelmia, kuten huonommuuden ja turhautumisen tunteita. Hänen mielessään voi pyöriä myös kysymyksiä, että miksi juuri minulle lukeminen ja kirjoittaminen ovat vaikeita? Miksen minä opi samalla tavoin kuin muut?

Lukihäiriöinen voi tuntea itsensä erilaiseksi kuin muut oppilaat. Muut eivät ehkä hyväksy lukihäiriöistä sellaisena kuin hän on, jolloin hänestä saattaa helposti tulla syrjitty, joka on yksi koulukiusaamisen muoto. Nämä tapahtumat voivat jättää lukihäiriöiselle arpia ja ahdistavia muistoja. Pahimmassa tapauksessa nämä johtavat mielenterveydellisiin ongelmiin. Syrjimisen vuoksi lukihäiriöiselle voi myös muodostua negatiivinen kuva omasta itsestään, joka vaikuttaa oppilaan minäkuvaan ja siten myös hänen kykyynsä oppia ja toimia sosiaalisissa tilanteissa.

Ryhmän hyväksyntä tukee oppilaan itsetuntoa

Sosiaalinen hyväksyntä on tärkeää lukihäiriöisen itsetunnolle. Hyväksyvä sosiaalinen yhteisö vahvistaa ryhmään kuuluuden tunnetta, joka on myös yhteydessä oppilaan myönteiseen minäkuvaan. Erityisesti kouluikäiset ovat hyvin alttiita kavereiden mielipiteille ja jokainen haluaa tulla hyväksytyksi. Kouluikäisen oppilaan syrjintä ja koulukiusaaminen voivat olla hyvinkin haavoittavia kokemuksia ja jättää pysyvät muistot.

Opettajan keskeinen rooli 

Opettaja voi tukea sekä ryhmän hyväksyntää että lukihäiriöiden itsetuntoa merkittävästi. Lukihäiriön varhainen havaitseminen ja tukikeinojen aktiivinen tarjoaminen tarjoavat lukihäiriöiselle mahdollisuuden potentiaaliaan vastaaviin suorituksiin sekä itsetuntoa ja positiivista minäkuvaa tukeviin myönteisiin oppimiskokemuksiin. Opettaja voi olla hyödyllistä kertoa luokalle mistä lukihäiriössä on kyse, jotta muut oppilaat ymmärtävät miksi lukeminen ja kirjoittaminen voivat olla toisille vaikeampia.

Lukihäiriöisellä on usein muita vahvuuksia

Lukihäiriö ei ole kiinni oppilaan älykkyydestä, eikä se tee oppilaasta tyhmää. Yleensä lukihäiriöinen on hyvin lahjakas jossain muussa kuin luku- tai matemaattisissa aineissa. On myös poikkeuksia, joissa lukihäiriöinen oppilas on erittäin lahjakas esimerkiksi äidinkielessä tai matematiikassa. Kuten on tullut aikaisemmin ilmi, niin jokainen on oma yksilönsä eikä lukihäiriö ilmene kaikilla samanlaisena. Onnistumisen ja menestymisen kokemukset joissakin toisissa aineissa vahvistavat oppilaan itsetuntoa.

Kannustetaan lukihäiriöistä vaikeuksista huolimatta saavuttamaan unelmiaan ja uskotaan heihin yhdessä. Erityisesti lukihäiriöinen kaipaa sitä, että ympärillä olevat ihmiset uskovat hänen taitoihin ja kykyihin sekä antavat mahdollisuuden oppimiseen omalla tavalla.

Kirjoittaja on puheterapeutti, joka teki pro gradu -tutkielmansa lukihäiriön yhteydestä oppilaan itsetuntoon.

Miten ruoka-allergiat vaikuttavat puheenkehitykseen?

Laajat ruoka-allergiat saattavat hidastaa pienen lapsen puheen kehittymistä

Pienten lasten ruoka-allergiat ovat yleinen pitkäaikaissairaus Suomessa. Ruoka-allergiat ovat usein pahimmillaan lapsen ollessa noin 12 kuukauden ikäinen. Juuri samassa iässä lapsen puheen ja syömistaitojen kehitys on yleensä kovassa vauhdissa. Vakavista ja laajoista ruoka-allergioista kärsivillä lapsilla näiden taitojen kehitys joskus kuitenkin etenee hitaammin kuin ikätovereilla - miksi?

Aiemmassa Sanojen maailman blogikirjoituksessa (Taustalla taitava suu) on ansiokkaasti kuvattu lapsen oraalimotoristen, eli suun alueen lihasliikkeisiin perustuvien toimintojen kehittymistä. Syömistaitojen normaalin ja ikätasoisen kehittymisen on havaittu olevan tärkeä edellytys sille, että myös lapsen puheen taitojen kehitys käynnistyy.

Puheen kehitys tarvitsee paloja purtavaksi ja tunnusteltavaksi

Hyvin allergisella lapsella saattaa ruokavalion ollessa niukimmillaan olla käytössään vain 4-6 kiinteää ruoka-ainetta. Näiden lasten ruokien määrää laajennettaessa vanhempia ohjataan kokeilemaan kaikki uudet kasvikunnan tuotteet käsiteltyinä tutun ruoan seassa, jotta allergeenit pilkkoutuvat tehokkaammin. Ruoka-aineen käsittelyllä tarkoitetaan pakastamista, keittämistä, soseuttamista, mehustamista ja vastaavia toimenpiteitä.

Uusi kasvis, marja tai hedelmä siis useimmin vähintään keitetään ja soseutetaan ennen kuin sitä hyvin pienenä määränä annetaan lapselle. Koska kokeiltava ruoka-aine on yleensä soseutettu, usein myös varsinainen ruoka-annos, johon se sekoitetaan, on sosemainen. Lisäksi lapsen suhde ruokaan on voinut muuttua hyvin herkäksi ikävien ja pelottavienkin allergiaoireiden jälkeen. Lapsi saattaa kokea tutun sosemaisen ruoan turvallisena ja vaatii koostumuksen säilyttämistä sellaisena. Vanhemmat, jotka ennen kaikkea haluavat nähdä lapsensa syövän, kasvavan ja pysyvän hengissä, toimivat lapsen vaatimusten mukaisesti.

Ilmeisesti ainakin osittain näiden seikkojen vuoksi vaikeimmin allergisten lasten ruokavalio pysyy koostumukseltaan sosevoittoisena usein pitkään. Tämä menettely palvelee lapsen ja perheen etua allergiaoireiden välttämisessä, mutta syömistaitojen kehityksen kannalta siinä piilee riski. Syömisen luonnolliset herkkyyskaudet ovat vaarassa ohittua, jolloin pienen suun taidot ruoan käsittelyssä eivät välttämättä pääse kehittymään niin tehokkaiksi kuin niiden iänmukaisesti pitäisi.

Tärkeää suun aistimuksia ja sitä kautta suun liikkeitä kehittävää toimintaa on myös suulla tunnusteleminen. Ihmiskehon tiheintä ja monipuolisinta sensorista eli aistitietoa tuottavat alueet sijaitsevat juuri suun ja nielun alueella. Suulla tunnustelu alkaa kehittyä siitä, kun lapsi oppii pistämään omat sormet suuhunsa. Tämän jälkeen vuorossa ovat usein äidin ja isän sormet, joita vauvasta on myös hauska tavoitella suuhun. Suulla tunnustelun kautta lapsi oppii hahmottamaan esimerkiksi kovan ja pehmeän, sileän ja karhean erot puhumattakaan eri tavaroiden kokoeroista. Esineiden suuhun laittamisen, siten erilaisiin aistiärsykkeisiin tutustumisen ja tämän pohjalta oraalimotoristen liikkeiden harjaantumisen katsotaankin olevan merkittävä varhaisvaihe lapsen syömistaitojen kehittymisen ketjussa.

Knobby-purulelu on suunniteltu lasten oraalista kehitystä tukevaksi.
Sen pinnassa on aistimuksia tarjoavat nypyt ja pieni tuttia korvaava uloke,
 joka tyydyttää lapsen imemisen tarvetta.

Syömisen ja oraalimotoriikan herkkyyskaudet

Syömisen harjoittelu tapahtuu useimmissa perheissä tavallisen elämän ohessa ilman sen suurempaa huomiota. Lapsi saa alkaa syödä nestemäistä ravintoa kiinteämpää ruokaa ja tutkia uusia makuja 4–6 kuukauden iässä. Hän on valmis siirtymään sileän soseen maistelusta karkeamman ja rakeisemman ruoan käsittelyn harjoittelemiseen, kun syödessä ilmenee kielen sivuttaisia liikkeitä ja leuan pyöriviä liikkeitä. Yleensä tämä tapahtuu noin 6–7 kuukauden iässä. Samaan ajankohtaan yhdistyy myös lapsen pureskelutaitojen kehitys, jonka katsotaan käynnistyvän noin 7 kuukauden iässä. Alussa pureskelu on varsin mussuttavaa lapsen vielä opetellessa ruoan käsittelyä suussa. Myös lasista/mukista juomista voi alkaa harjoitella jo 6 kuukauden ikäisen lapsen kanssa.

Lapsen suun motoriikan ja syömistaitojen kehittymisen kannalta kriittisenä ikänä pidetään toista ikävuotta, josta puhutaan myös syömistaitojen kehittymisen herkkyyskautena. Lapsen pureskelutaitojen katsotaan saavuttavan vakiintuneen kaavan jo noin 12 kuukauden iässä. Tosin tämän jälkeen muun muassa pureskelun nopeutuminen jatkuu vielä pitkään. Syömiseen liittyviä ikäkausikohtaisia taitoja on tutkittu paljon. Esimerkiksi leuan vinoittaiset (diagonaaliset) liikkeet, jotka siirtävät ruokaa hampaisiin, onnistuvat yleensä 15 kuukauden iässä. Puolentoista vuoden ikäisen lapsen voi odottaa osaavan jo lusikoida ruokaa itse ja viedä sitä suuhun. Leuan pyörivät liikkeet (rotaatiopurenta) lapsi hallitsee yleensä noin 19–24 kuukauden iässä. Suunnilleen samoihin aikoihin lapsi alkaa jo hallita huulion sulkemisen syödessään ja nielaistessaan sekä osaa juoda itse mukista tai lasista. Tyypillisesti kehittyvän lapsen kielenliikkeet ovat kehittyneet nopeiksi kahden vuoden iässä ja viimeistään 3-vuotiaana lapsi osaa syödä itse ja käyttää myös haarukkaa.

Miten autan allergista lasta tavoittamaan tarvittavat taidot?

Myös vakavasti allerginen lapsi tarvitsee suulla tunnustelun mahdollisuuksia kehittääkseen taitojaan. Tällaisia ärsykkeitä olisi hyvä tarjota allergiselle lapselle jopa enemmän kuin tyypillisesti kehittyvälle lapselle, jotta pikkuisen suun aistimukset ja esimerkiksi kielen liikkeet kehittyisivät normaalisti. Vanhempien on hyvä hankkia lapselle erilaisia puruleluja, mutta lapsen voi antaa maistella myös monenlaisia arkielämän esineitä turvallisuuden rajoissa (kuten keittiötyövälineet ja lapsen omat lelut sekä esim. soittimet). Purulelujen suhteen on hyvä tarkistaa että niissä on erilaisia pintoja tunnusteltavaksi ja runsaasti erilaisia muotoja, kuten koloja ja kiemuroita. Kielen liike kehittyy monipuolisesti lapsen tutkiessa erilaisia vaihtelevia muotoja. Puruleluja onkin nykyään saatavilla mm. ketjuina, renkaina ja jopa koruina.

Purukorut kulkevat kätevästi mukana.
Kuvassa Textured Chew -purukoru.

Allergisen lapsen vanhempien on hyvä tietää sosemaisen ruokavalion pitkittymisen riskit. Heti kun mahdollista (lapsen ikä ja kokonaiskehitys huomioiden) lapselle olisi hyvä pyrkiä tarjoamaan sormiruokia soseaterian ohessa tai sen jälkeen. Ei välttämättä joka aterialla, mutta aina silloin tällöin perheen voimavarojen mukaan. Lähes jokaiselle lapselle löytyy jotain, mitä voi tarjota myös pehmeänä palana, esimerkiksi keitettyä parsa- tai kukkakaalta, banaania, vesimelonia tai muuta hedelmää, mustikoita, lapsen omaa leipää tai hänelle sopivaa makaronia. Vanhempien kannattaa ennen aloitusta tutustua sormiruokailun periaatteisiin. Jos on olemassa suuri riski ruokapalan nielemiselle liian suurena, tai harjoittelu halutaan aloittaa erityisen varovasti, avuksi on saatavilla esimerkiksi erilaisia pureskelupusseja, joiden läpi lapsi saa alussa suuhun ruoka-aineen makua ja tuntua, mutta palat ja murut pysyvät pussissa.

Pureskelupussin avulla vauvakin voi turvallisesti kokeilla
uusia ruokamakuja ja -koostumuksia.

Jos vanhemmat epäilevät lapsen suun motoriikan kehittyvän viiveellä, tai jos ruokavalio on niin rajattu että sormiruokailu ei ole mahdollista, kannattaa kääntyä neuvolan ja/tai oman kunnan puheterapeutin puoleen. Puheterapeutin ohjaamalla perinteisellä suujumpalla voidaan saada paljon aikaan. Lisäksi puheterapeutti osaa neuvoa hyödyllisiä erityisvälineitä sekä muita keinoja joiden avulla motoriikan kehitystä on mahdollista tukea.

Blogin kirjoittajana on puheen kehityksen ja allergioiden yhteyttä tutkinut puheterapeutti, jolla on paljon käytännön kokemusta allergiaperheiden haasteista.

Blogin kuvissa olevat tuotteet löydät Sanamaailman verkkokaupasta.

Väreillä puhumaan ja lukemaan!

Onko lapsesi vaikea tunnistaa S-äänne kuulonvaraisesti?

Korvaako hän R-äänteen L-äänteellä?

Onko oppilaallesi haastavaa oppia kirjaimia?

Joskus lapselle voi olla haastavaa oppia nopeasti abstrakteja käsitteitä – kuten muistaa kirjainmerkkien edustamia äänteitä tai kirjainmerkkien nimiä. Myös äänteiden motorinen tuotto voi olla vaikeaa, ja lapsella voi olla äännevirhe tai -virheitä puheessaan. Lapsi voi korvata äänteen toisella äänteellä, esim. koila po. koira tai tuottaa sen virheellisesti, esim. R-äänteen uvulaarisesti (kurkkuärrä). Myös kuulonvarainen tunnistaminen eli miten lapsi erottelee kuulon avulla äänteitä voi olla hankalaa. 

Näiden kaikkien edellä mainittujen haasteiden kuntouttamisessa ja taitojen harjaannuttamisessa auttaa visuaalisuus ja värit. Värin visuaalinen ärsyke helpottaa äänteen muistiin painamista ja mieleen palauttamista. Näönvaraisen tuen liittäminen uuden asian harjoitteluun myös keventää kuulomuistin kuormitusta. Värien käyttö on motivoivaa ja hauskaa ja värien avulla haastavan asian harjoittelu on lapselle kevyempää.

ÄÄNNE = VÄRI

Puheterapeutti Merja Mäenpää on kehittänyt Sanamaailmassa Värivihjeet®-menetelmän, jonka pohjalta on nyt kehitetty Väreillä puhumaan ja lukemaan -tuotteita. Värivihjeet®-menetelmän lähtökohta on äänteeseen yhdistettävä väri. Värivihjeet®-kartassa jokaista suomen kielen äännettä vastaa yksi väri. Värivihjeet® on helppo oppia. Niiden käyttö ei vaadi erityismateriaaleja, vaan harjoittelussa voidaan hyödyntää olemassa olevia materiaaleja tai valmistaa ne itse.

Väreillä lukemaan - harjoituspaketti

Väreillä lukemaan -paketti on tarkoitettu kaikille lukemaan opetteleville lapsille. Kirjasessa kuvataan portaittain etenevä lukemaan oppimisen ohjelma. Värit auttavat kirjain-äännevastaavuuden harjoittelussa, ja paloja voi yhdistää toisiinsa tavuiksi, esimerkiksi vokaaliliukuja harjoiteltaessa. Paloista voi tehdä sanoja, voi harjoitella tavurajoja, vokaalin tai konsonantin kestoa, riimipareja sekä muodostaa sanoista lauseita. Kortteja voi käyttää molemmin puolin, kortin toisella puolella on kirjaimella merkitty väriä vastaava suomen kielen äänne, toinen puoli on pelkästään värillinen. Mukana on myös valkoisia paloja, joita voi käyttää esim. tavurajojen merkitsemiseen tai tarvittaessa lisä-äännepaloina. 

Vinkki: etsi lasta kiinnostavia ja selkeitä kuvia VÄREILLÄ -palojen kirjoitus- ja lukuharjoituksien innoittajiksi.

Väreillä puhumaan - harjoituspaketti

Väreillä puhumaan – OPI R ja S -kirjasessa on runsaasti vinkkejä harjoitteluun alkaen äänteiden erottelusta äänteiden oikean tuottotavan harjoitteluun. OPI R ja S -paketti on tarkoitettu R ja S -äänteiden oikeiden ääntömallien harjoitteluun. Kirjasen mukana tulee Väreillä-palapelipalat, joilla voidaan leikin- ja pelinomaisesti harjoitella mm. äänteiden kuulonvaraista erottelua, kuuluuko sanassa esimerkiksi S vai T -äänne. Väreillä-kortteja on helppo yhdistää erilaisiin peleihin, niistä voi mm. muodostaa harjoiteltavalla äänteellä alkavia tavuja tai sanoja. Seuraavaksi on tulossa Väreillä puhumaan – OPI K ja L -paketti.

Värivihjeet®-menetelmää voi käyttää kotona, esi- ja alkuopetuksessa sekä puheterapiassa. Lapsi oppii, kun hänellä on hauskaa. Nyt saa liikkua, leikkiä ja pelata yhdessä ja käyttää mielikuvitusta – värikkäästi!

Jos lapsella on suuria vaikeuksia esim. kuulonerottelussa tai useampia äännevirheitä, ota yhteyttä oman kuntasi puheterapeuttiin.

Värikästä harjoittelua! 

Tutustu Väreillä™ -tuotteisiin Sanamaailman verkkokaupassa!

Osallistu Sanamaailman Värivihjeet® -VÄREILLÄ lukemaan ja puhumaan - koulutuksiin!

Nokkamukin monet vaarat

Monet ajattelevat nokkamukin olevan sen siisteyden vuoksi hyvä ja helppo ratkaisu syömiseen ja ruokailutilanteisiin. Voihan sen ottaa helposti mukaan matkaan, paikat eivät sotkeennu ja siitä pystyy juomaan itsenäisesti ilman apua. On totta, että nokkamuki pitää ruokailun siistinä, mutta siihen ne hyvät puolet sitten jäävätkin.

Nokkamuki voi haitata lapsen suun alueen kehitystä

Nokkamuki aktivoi suun lihaksia väärällä tavalla ja antaa väärän motorisen mallin, sillä siitä pitäisi juoda ja imeä yhtä aikaa! Imiessä, vaikkapa pillillä, kieli vetäytyy taaksepäin ja huulio pyöristyy. Nokkamukia käytettäessä kieli sen sijaan ohjautuu alas nokan alle ja eteen, jopa ulos suusta, mikä on puheäänteiden kannalta huono motorinen malli.

Nokkamukin käyttö haitallista myös vanhuksilla ja kehitysvammaisilla

Myös vanhuksille ja kehitysvammaisille juominen ja nieleminen voi olla hankalaa. Tätä ongelmaa saatetaan yrittää helpottaa antamalla heidän juoda nokkamukista. Nokkamukista juottaminen tehdään kuitenkin monesti erittäin huonossa asennossa makuulla, jolloin nesteen kulkua on vaikea kontrolloida suussa. Tämä johtaa siihen, että pahimmassa tapauksessa neste voi valua henkitorveen, mikä taas johtaa keuhkokuumeeseen. Tämän lisäksi nokkamuki aktivoi suun lihaksia väärällä tavalla myös vanhuksilla ja kehitysvammaisilla. Kun kerran ihminen on jo oppinut oikean tavan juoda ja niellä, miksi se pitäisi vaihtaa väärään tapaan? Kun vanhuksien annetaan juoda normaalisti, se myös ylläpitää opittuja taitoja ja suun alueen motoriikkaa, joita vanhus tarvitsee pystyäkseen syömään ja puhumaan selvästi. 

Hörpytys kehittää ja tukee suun motoriikkaa

Hörpytys on hyvä vaihtoehto opettaa pienelle lapselle juomisen/imemisen taitoja. Hörpyttäminen tarkoittaa lusikasta tai mukista juottamista niin, että vauva saa hörpittyä nestettä suuhunsa siirryttäessä pois imetyksestä tai pulloruokinnasta. Nestettä ei siis kaadeta tai valuteta suuhun, vaan hörpyttäessä kieli toimii samankaltaisesti kuin rinnasta imettäessä. Hörpytystä voidan tehdä lusikalla tai erikseen hörpytykseen suunnitelluilla mukeilla.

Flexi Cup ja Kapi -hörpytysmukien toinen reuna on madallettu, jotta juojan pää pysyy hyvässä asennossa, eikä kallistu taaksepäin. Mukeista on kaksi kokoa: vauvojen ja lasten koko "small" sekä isompi "medium". 

Hörpytykseen tarkoitettuja mukeja voidaan käyttää hyvin myös vanhuksilla ja kehitysvammaisilla, jotka pystyvät itse ottamaan kulauksia, mutta eivät pysty hallitsemaan suuria suuhunsa tulevia nestemääriä. Hörpytykseen voidaan myös käyttää paksumpaa nestettä, jota on helpompi käsitellä suussa. Paksumpi neste hörppyytyksessä vaatii enemmän lihastyötä ja siten aktivoi huulia pyöristymään voimakkaasti ja kieltä vetäytymään taakse.

Hörpytysmukien hyvänä puolena on takareunan "madallus", jolloin mukia voi kääntää ylöspäin takareunan ottamatta kiinni nenään ja silti juoja pystyy pitämään päänsä hyvässä, suorassa asennossa.

Recessed Lip Cup -mukia voi käyttää ilman kansia, nesteen määrää säätelevän aukkokannen tai pillinkannen kanssa.

Mukeissa on myös vaihtoehtoja, jossa mukiin kuuluu kansi ja kannessa on nesteen määrää säännösteleviä juoma-aukkoja, jolloin juominen pysyy siistimpänä, vaikka mukia kallistelisikin.Kannessa oleva pieni aukko nestettä varten auttaa myös siinä, ettei nestettä pääse suuhun kerrallaan liian paljon, kun juomista vasta harjoitellaan tai kun kyseessä on nielemisvaikeuksinen vanhus.

Infa Trainer Cup soveltuu monipuolisten ominaisuuksiensa vuoksi sekä koti- että ammattikäyttöön. Mukissa on nesteen määrän näyttävä mitta-asteikko, hieman madallettu toinen reuna sekä suuhun tulevan nesteen määrää rajoittava kansi nesteaukoilla.

Mukien ulkonäössä on pyritty huomioimaan myös vanhemman väestön mieltymykset. 

Loop Cup on tukeva muki, jossa on reilu madallus toisessa reunassa. Mukissa on myös nesteen mitta-asteikko juodun määrän seuraamiseen sekä kansi.

Pilleillä imuvoimaa ja siistejä juomahetkiä

Pillimukit ovat oiva keino pysyä siistinä imemisen ja juomisen opettelussa. Pilli myös vahvistaa suun alueen lihaksistoa oikealla tavalla: kieli vetäytyy taakse ja huulio pyöristyy. Alkuun suositellaan mahdollisimman lyhyttä ja suoraa pilliä. Vauvoille ja huonokuntoisille vanhuksille soveltuvat erityisen hyvin pehmeät pillit, jotka eivät satuta, vaikka osuisivat vahingossa nieluun tai kitalakeen. Yksi helpommista tavoista aloittaa pillillä juominen vauvan tai taaperon kanssa on ottaa käyttöön Honey Bear tai Ultra Bear -pillimuki, jossa  nestettä voi auttaa nousemaan imemistä opettelevan lapsen suuhun pulloa puristamalla.

Honey Bear -pillimuki on suloisen ulkonäkönsä lisäksi hellävarainen pienelle juojalle sekä suljettavan kantensa vuoksi helppo kuljettaa menossa mukana. 

Aikuisempaan makuun sopivat ulkomuodoltaan neutraalimmat Talktools Adult bottle,  Cip-Kup ja Sip-Tip -pillimukit. Näistä Cip-Kup ja Sip-Tip seteissä ovat juomista helpottavat venttiilit pilleissä. Venttiilit estävät kerran pilliin imettyä nestettä valumasta takaisin pulloon

Cip-Kup pillimukisetin pulloa puristamalla nestettä voidaan nostaa valmiiksi pilliin juomisen helpottamiseksi. Settiin kuuluvat myös hellävarainen pehmeä pilli, nesteen takaisin virtaamisen estävä pilliventtiili sekä pillilevy, joka tukee oikeaa imuotetta pillistä.

Sip-Tip pillimukeilla voi nostaa nestettä pilliin helpottamaan juomista pumppaamalla mukin kantta. Settien pilleissä on myös juomista helpottavat venttiilit sekä pillilevy, joka tukee oikeaa imuotetta pillistä.

Talktools Adult bottle -pillipullossa on reilun kokoinen. Siinä on juomisen määrän seurantaa tukeva mitta-asteikko 750 ml asti. Lisäksi pullossa on mukana joustava läpinäkyvä pilli, joka ei suuhun osuessaan satuta. Pillin pullosta ulostulevaa pituutta voidaan säädellä tarpeen mukaan.

Mitä pidempi ja "sokkeloisempi" pilli on, sitä enemmän imemiseen tarvitaan voimaa. Imuvoimaa voidaan siis tarvittaessa harjoitella erilaisilla muotoilluilla pilleillä.

Monipuoliset pillit imuharjoitteluun löydät Sanamaailman verkkokaupasta.

Kaikki esitellyt juomisvälineet ovat saatavilla Sanamaailman verkkokaupasta osoitteesta www.sanamaailma.net.