Luonto oppimisen ja kuntoutuksen tukena

Luonnon näkeminen, kokeminen ja luonnossa touhuilu lisäävät tutkitusti hyvinvointia sekä tukevat oppimista ja kuntoutumista. Tiedätkö jo miten moninaisia hyötyjä ulkona moniaistisessa luontoympäristössä pidetyistä harjoitustuokioista on? Niistä hyötyvät kaikki lapset, mutta erityisen tehokkaiksi ne on todettu sisällä istumiseen helposti turhautuvilla sekä nopeasti innostuvilla lapsilla.

Luonto vapauttaa voimavaroja oppimiseen

Uuden oppiminen vaatii tarkkaavuutta sekä hyvää vireystilaa. Luonnossa ja viheralueilla oleskelu ja puuhailu alkaa jo muutamassa minuutissa rentouttaa eli laskea verenpainetta, kehon stressihormonitasoja sekä sydämen sykettä. Hermoston rauhoittuessa ympäristön hallinnan tunne paranee sekä aivojen kuormitus vähenee ja vapautuu voimavaroja uuden oppimiseen. Lisäksi noin 40 minuutin oleskelu luonnossa elvyttää tarkkaavuutta, joka on välttämätöntä uuden oppimiseen keskittymiselle.

Luonto tarjoaa moniaistisia oppimiskokemuksia

Ihmisaivot ovat kautta aikojen kehittyneet, oppineet ja toimineet moniaistisissa eli usean eri aistikanavan kautta ärsykkeitä tarjoavissa luontoympäristöissä. Moniaistiset, kuten näön, kuulon ja hajuaistin, kautta tulevat aistihavainnot aktivoivat oppijaa. Monipuolisten aistihavaintojen kautta hän pystyy liittämään uuden oppiaineksen aikaisemmin oppimiinsa asioihin muistojen kautta. Aistiärsykkeet myös auttavat huomiokyvyn ja keskittymisen suuntaamisessa ja ovat usein avuksi erilaisilla oppijoilla. Lisäksi moniaistisissa ympäristöissä tapahtuvan vuorovaikutuksellisuuden on tutkittu vähentävän sosiaalista arkuutta, parantavan mielialaa ja auttavan rentoutumisessa. Luonnon moniaistisuutta on helppo hyödyntää osana harjoituksia katselemalla, liikkumalla, kuuntelemalla, tunnustelemalla ja haistamalla ja miksei vaikka ketunleipää maistamalla.

Luonto herättää oppimista tukevia positiivisia tunteita

Luonnon on tutkittu nostavan mielialaa sekä herättävän positiivisia tunteita, mikä tukee tehokkaampaa oppimista. Oppimisen onnistumiseen vaikuttavat opeteltavan asian emotionaalinen merkitys oppijalle sekä oppijan oma mielentila. Viimeisten tutkimusten mukaan asiat muistetaan ja opitaan paremmin sekä unohdetaan hitaammin, jos niiden oppimiseen liittyy positiivinen tunnetilan muutos. Oppimista tehostaa, jos koettu positiivinen tunnetila on voimakas. Luonnossa oleskelu nostaa mielialaa ja lisää elinvoimaisuuden tunnetta noin 15-20 minuutissa ja herättää osin tiedostamattomia ja positiivisia tunteita välittömästi. Lisäksi se vähentää negatiivisia tunteita, jolloin työmuistikapasiteettia vapautuu ja muistiprosesseille jää enemmän resursseja.

Luonto oppimisympäristönä

Luonto on myös monipuolinen oppimisympäristö, jossa voidaan harjoitella esimerkiksi motoriikkaa, toiminnanohjausta, kielellisiä taitoja sekä lukemista, kirjoittamista, matematiikkaa ja muita lukuaineita. Asioita voidaan nimetä, käsitteitä testata sekä ohjeiden seuraamista ja hieno- sekä karkeamotoriikkaa harjoitella maaperän, kivien, kasvien ja eläimistön avulla. Multaan, hiekkaan ja lumeen voi piirtää sekä kirjoittaa kepillä tai kädellä. Kivien ja puiden päällä voi tasapainoilla ja hypellä. Aarteiden etsintä on aina jännittävää ja se auttaa motivoitumaan ohjeiden kuunteluun sekä paikkakäsitteiden muistamiseen. Käpyjä on hyvä heitellä ja ehkäpä jossain kannon kolossa on piilossa pieni peikko, jolle pitäisi rakentaa pikkuruinen havumaja. Luonto muuntuu moneksi ja sieltä eivät tila ja materiaalit lopu.

Harjoitteluhetkestä luonnossa hyötyy ja nauttii niin lapsi kuin aikuinenkin. Luontoon luotu yhteys ja siellä vietettyjen hetkien mukavat muistot kantavat lasta vielä aikuisuudessakin. Lapsuuden luontomaisemien on tutkittu auttavan aikuisia esimerkiksi palautumaan stressistä ja uupumuksesta.

Iloisia ja antoisia luontohetkiä!

Lähteet

Adevi, A. A. 2012. Supportive Nature - and Stress. Wellbeing in connection to our inner and outer landscape. Väitöskirja. Alnarp: Swedish University of Agricultural Sciences.

Kujala, T., Krause, C. M., Sajaniemi, N., Silvén, M., Jaakkola, T. & Nyyssölä, K. (toim.) 2012. Aivot, oppimisen valmiudet ja koulunkäynti.  Muistio. Helsinki: Opetushallitus.

Sitra 2013. Luonnon hyvinvointivaikutusten taloudellinen merkitys. Viitattu 5.5.2016 htpp://www.sitra.fi/julkaisut/muut/hyvinvointivaikutusten_taloudellinen_merkitys.pdf.

Mäntylä, M. 2013. Oppia ja elämyksiä ikään katsomatta. Päiväkoti Tuohikontin ja Jyllin Kodin yhteistoimintaa. Pori: Satakunnan ammattikorkeakoulu.

Rappe, E., Lindén, L. & Koivunen, T. 2010. Puisto, puutarha ja hyvinvointi. Helsinki: Viherympäristöliitto Ry.

Salonen, K. 2005. Mieli ja maisemat. Helsinki: Edita.

Sharms, L. & Seitz, Aaron R. 2008. Benefits of multisensory learning. Trends in Cognitive Sciences 12:11, 411-417.

Miten onnistua perheen ohjauksessa?

Tärkeä kuntoutuksen onnistumista tukeva tekijä on lähiympäristön, erityisesti perheen, tuki. Jotta perhe pystyy tukemaan lapsensa kuntoutusta mahdollisimman hyvin, tarvitsevat he asiantuntevaa ohjausta. Perheen panosta tarvitaan lapsen motivoimiseksi sekä hoitamaan kuntoutuksen järjestämiseen liittyviä käytännön asioita. Tämän lisäksi perheellä ja lähiympäristöllä on keskeinen rooli kuntoutuskertojen välisessä harjoittelussa sekä taitojen siirtymisessä arkeen. Parhaimmillaan ohjaus vaikuttaa positiivisesti lähiympäristön asenteisiin, sitouttaa kaikkia osapuolia työskentelemään yhdessä kuntoutuksen tavoitteiden saavuttamiseksi sekä antaa käytännön työkaluja lapsen kuntoutumisen tukemiseen.

Ohjauksen haasteita ja karikkoja

Perheen ohjauksen keskeisin haaste on saada vanhemmat näkemään kuntoutuksen ja sen käytännön tukemisen merkitys sekä ponnistelemaan yhdessä lapsen kanssa tavoitteiden saavuttamiseksi. Ohjausta voivat vaikeuttaa erilaiset lähtökohdat, yhteisen näkemyksen puuttuminen sekä perheen osallistumista rajoittavat elämäntilanne- ja ympäristötekijät.

Lisähaastetta ohjaukselle voivat tuoda esimerkiksi:

• vaikeudet hyväksyä lapsella ilmenneet ongelmat
• yhteisen tietoperustan puuttuminen ja
• terapeutin roolin väärin ymmärtäminen
• kulttuurierot ja kieleen liittyvät kommunikointivaikeudet
• kuormittuneet vanhemmat ja perheiden haastavat elämäntilanteet
• ohjaukselle varatun ajan riittämättömyys
• haastavat vuorovaikutustilanteet ja ohjauksen työkalujen puute

Hyväksy lapsen haasteisiin liittyvä suru

Lapsen vaikeudet tarkoittavat vanhemmille sopeutumista ajatukseen lapsen erityisyydestä ja sen mahdollisista lapsen tulevaisuuteen kohdistuvista vaikutuksista. Erityisesti, jos vanhemmat eivät olleet osanneet odottaa lapsen vaikeuksia, aiheuttavat ne surua ja haasteita hyväksyä uusi tilanne. Suruprosessi etenee alun sokkivaiheen torjunnasta, reaktiovaiheen käytännöllisistä hallitsemispyrkimyksistä käsittelyvaiheen tunteiden läpikäymiseen ja lopulta sopeutumisvaiheessa löytyvään uuteen tasapainoon.

Suru on ihmisen terve reaktio vastoinkäymisiin ja menetyksiin sekä auttaa ihmistä sopeutumaan uuteen elämäntilanteeseen. Surun voimakkuus ja ilmaisutapa ovat yksilöllisiä ja sen herättämien tunteiden ilmaiseminen ja muiden hyväksyvä suhtautuminen surutyöhön tukevat ihmisen psyykkistä ja fyysistä hyvinvointia. Jos vanhempi voi ilmaista myös vaikeat tunteensa terapeutille sekä saa aikaa niiden käsittelyyn, on hänen helpompi hyväksyä lapsen haasteet, ottaa vastaan tietoa terapeutilta sekä olla mukana kuntouttamassa lasta.

Anna tietoa ja vaihtoehtoja

Suurimmalla osalla perheistä ei ole riittävästi tietoa lapsen vaikeuksista ja niiden vaikutuksista lapsen elämään. Perheet tarvitsevat terapeutilta tietoa siitä, mitkä arjen toimintatavat tukevat ja mitkä estävät lapsen kuntoutumista. Ohjauksessa tulee huomioida perheen itsemääräämisoikeus ja antaa asiantuntevaa tukea valintojen tekoon. Kun eri vaihtoehdot ja niiden seuraukset selitetään vanhemmille arkikielellä ja selkeiden esimerkkien avulla, on vanhempien helpompi tehdä ja sitoutua lapsen parasta tukeviin vaihtoehtoihin. Lisäksi tärkeää on, että ohjaus on säännöllistä ja siihen on varattu riittävästi aikaa.

Osa vanhemmista luulee, että terapeutti hoitaa lapsen kuntoutuksen yksinään. Heti kuntoutusjakson alussa tulisi käydä läpi vanhempien tärkeä osuus lapsen kuntouttajina. Lisäksi on hyvä varmistaa, että vanhemmilla on realistinen kuva kuntoutuksen vaatimasta ajasta sekä tuloksista.

Vanhempia kannattaa ohjata myös kannustamaan ja motivoimaan lasta järjestelmällisesti. Erityisen tärkeää tämä on silloin, jos harjoitukset ovat lapsen kannalta vaivalloisia ja tylsiä. Terapeutti voi selvittää yhdessä perheen kanssa, mikä lasta motivoisi. Kun sopiva palkinto on keksitty, yhdistetään siihen toivottu tavoite sekä tavoitteen saavuttamiseen tarvittavat suoritukset tai onnistumiset. Suorituksia tai onnistumisia voidaan kirjata ylös esimerkiksi keräämällä tarroja tai rasteja paperille. Palkinto voi olla vaikka retki uimahalliin tai muuhun mukavaan paikkaan.

Yhteisen tietopohjan luomiseen, tiedon esitystapaan sekä yhteiseen näkemykseen kuntoutukseen kohdistuvista odotuksista ja toimintatavoista kannattaa kiinnittää erityistä huomiota eri kulttuureja kohdattaessa. Tulkin käyttö ohjaustilanteissa vähentää väärinymmärrysten määrää ja ohjaukseen on hyvä varata normaalia enemmän aikaa. Osassa kulttuureita myös perheen yksityisyyden rajat ovat suomalaista tiukemmat. Samoin asioita ei välttämättä sanota suoraan, vaan terapeutin pitää osata lukea niitä rivien välistä.

Huomioi vanhempien jaksaminen

Jos vanhempi on hyvin kuormittunut, hän ei välttämättä jaksa tukea lapsen kuntoutusta. Vanhemman kuormittuminen voi liittyä lapsen vaikeuksiin liittyviin arjen ongelmiin, yleiseen elämäntilanteeseen tai hänen omiin vaikeuksiinsa. Arjen sujumista voi helpottaa, jos terapeutti pystyy tukemaan vanhemman arjen toiminnan johdonmukaisuutta. Lisäksi havainnon vanhemman kuormittumisesta voi hienovaraisesti ottaa esille hänen kanssaan ja ehdottaa avun hakemista. Osa perheistä on pysyvästi kuormittavissa tilanteissa, kuten monilapsiset yksinhuoltajat sekä suurperheet, jolloin tilanteen kuormittavuus kannattaa huomioida tavoitteita asetettaessa.

Joskus vanhempien kuormitus tai ongelmat ovat niin suuria, että he eivät pysty lainkaan tukemaan lapsen kuntoutusta. Silloin täytyy arvioida pystytäänkö kuntoutusta antamaan joltain osin tai kokonaan ilman kodin tukea. Joskus lähiympäristö, kuten koulu tai päiväkoti, voi tukea kuntoutusta kodin tuen korvaten. Tuen jäädessä kuntoutuksen kannalta liian riittämättömäksi, on tilanteesta otettava heti yhteyttä lähettävään tahoon, joka päättää jatkotoimenpiteistä. Kuntoutuksen etenemistä sekä perheen osallistumista tulee aina seurata koko kuntoutusjakson ajan ja käydä läpi mahdolliset pulmat asianomaisten kanssa heti niiden ilmetessä.

Haastavat vuorovaikutustilanteet ja työkaluja ohjauksen avuksi

Usein ohjauksen haastavin osa on luottamuksen, yhteisen tahtotilan ja sitoutumisen saavuttaminen syystä tai toisesta vastahakoisen vanhemman kanssa. Silloin toimivan yhteistyösuhteen rakentamiseksi tarvitaan hyviä vuorovaikutustaitoja, voimavara- ja ratkaisukeskeistä työotetta sekä tehokkaita keskusteluohjausmenetelmiä. Hyvät keskusteluohjausmenetelmät auttavat selventämään yhteisiä tavoitteita, voimaannuttavat ja tukevat onnistumista myös haasteellisissa tilanteissa mahdollistaen todellisen muutoksen.

Onnistuneita ohjaushetkiä!

Tutustu Sanamaailman keskusteluohjauskoulutuksiin!

Oraalimotoriikan välineistä apua kuntoukseen

Oraali- ja puhemotoriikan kuntoutuksessa sekä monissa syömisen pulmissa voidaan tarvittaessa käyttää apuna erilaisia oraalimotorisia tai muita välineitä. Välineiden käyttötarpeeseen ja valintaan ei kuitenkaan ole patenttiratkaisuja, vaan jokainen kuntoutuja pulmineen on yksilöllinen. Kuntoutus onnistuu yleensä ilman välineitäkin, mutta välineiden avulla oppimista ja harjoittelua voidaan tehostaa sekä kohdistaa paremmin.

Minkälaisessa kuntoutuksessa välineistä voi olla hyötyä?

Välineiden käytöstä voi olla hyötyä erityisesti silloin, kun tarvitaan lisävastusta suun alueen lihasvoiman vahvistamiseksi ja apua suun sisäisten liikkeiden ohjauksessa. Lisäksi välineitä voi käyttää taktiilisina vihjeinä helpottamaan oikeiden paikkojen ja asentojen löytämistä suun sisällä sekä sensoriikan eli tuntoaistin stimuloinnissa ja siedättämisessä. Esim. jos isompi lapsi vie jatkuvasti suuhun paidanhihoja tai jotain muuta ei-syötävää, hän todennäköisesti etsii ja tarvitsee tuntoaistikokemuksia suun alueelle jäsentääkseen aistimuksiaan paremmin.

Voiko oraalimotoristen välineiden käytöstä olla haittaa?

Samoin kuin harjoitukset yleensä, tarkoitetusta poikkeavasti tai liiallisesti käytettynä välineharjoitukset saattavat aiheuttaa myös pulmia. Esimerkiksi lihasharjoittelussa liian usein, pitkillä sarjoilla tai liian suurella vastuksella tehdyt toistot voivat ääritapauksissa aiheuttaa jopa leukanivelen ylikuormitusta. Ohjattaessa ja annettaessa taktiilisia vihjeitä voi tarpeettomien alueiden stimulointi vaikeuttaa oikeiden liikemallien löytymistä. Tuntoaistin kuntoutuksessa epätarkasti kohdistettu käsittely tai liialliset ärsykkeet voivat pahentaa aistiongelmaa ja liian vähäiset ärsykkeet taas eivät edistä kuntoutumista. Välineiden käyttö voi myös tilapäisesti lisätä kuolausta, kun kuntoutujan oraalimotoriikassa on vielä puutteita.

Miten arvioin, hyötyykö terapia-asiakkaani välineiden käytöstä?

Oraalimotoristen välineiden käytöstä ei ole olemassa valmista "reseptikirjaa", sillä jokaisen kuntoutujan pulmat ovat yksilöllisiä. Välineiden käyttötarve arvioidaan osana kuntoutuksen suunnittelua. Ensin arvioidaan kuntoutujan yksilölliset ongelmat ja muodostetaan hypoteesi ongelmien syistä ja toimintamekanismeista. Jakson alussa saatetaan tarvita lähettävän tahon tutkimuksia täydentävää lisäarviointia ja -kartoitusta, minkä avulla voidaan saada tarkempaa tietoa kuntoutettavan taidoista ja valmiuksista. Sen jälkeen aletaan miettiä kuntoutuksen tavoitteita ja vasta sitten sopivia kuntoutusmenetelmiä, niiden valintaan liittyviä kriteereitä ja aikataulutusta. Kuntoutusmenetelmästä saattaa olla esimerkkejä jo lähettävän tahon kuntoutussuunnitelmassa, mutta lopullisen kuntoutusmenetelmän valitsevat yhdessä terapeutti ja kuntoutettava/hänen huoltajansa. Kun kuntoutujan yksilöllisiin tarpeisiin sopiva menetelmä(t) on valittu, voidaan koostaa terapiasuunnitelma. Oraalimotoriikan välineet voivat olla suunnitelmassa keskeisenä menetelmän osana tai muita menetelmiä ja harjoituksia tukevina apuvälineinä.

Kotiharjoittelulla lisää tehoa kuntoutukseen

Terapiasuunnitelmaa tehtäessä tarvitaan tietoa myös siitä, missä määrin vanhemmat ja muu lähiympäristö voivat osallistua kuntoutuksen toteutukseen. Kuntoutusta tehostaa merkittävästi, jos harjoituksia voidaan terapiakertojen lisäksi tehdä vähintään 3 kertaa viikossa lähiympäristön, kuten kodin tai päiväkodin, avustamana. Jos kotiharjoittelussa käytetään välineitä, tulee terapeutin huolellisesti opastaa ja harjoittaa kotiharjoittelua ohjaavaa vanhempaa tai ammattikasvattajaa välineiden käyttöön. Usein välinein tehtävä kotiharjoittelu vaatii erillisten välineiden hankkimista kotikäyttöön.

Kuka maksaa oraali- ja puhemotoristen välineiden hankinnan?

Terapeutti tai hänen työnantajansa hankkii terapiakäytössä hyödynnettävät välineet. Jos kuntoutettavalle tarvitaan omat henkilökohtaiset välineet, on niiden hankinta yleensä perheen vastuulla. Tätä varten on olemassa Kelan myöntämä kuukausittainen korotettu vammaistuki tai erityisvammaistuki, joilla on tarkoitus kattaa nimenomaan kuntoutuksesta johtuvat lisääntyvät kustannukset.

Lisäksi osa kunnista luokittelee oraalimotoriikan välineet tai osan niistä apuvälineiksi, jolloin kotikunnan tulee huolehtia niiden hankinnasta kuntoutujalle. Apuvälineiden hankinnassa saattaa olla euromääräisiä rajoja, jolloin tietyn euromäärän alittuessa tai ylittyessä myös perheen tulee osallistua kustannuksiin. Toisissa kunnissa on käytössä myös lainaustoimintaa, jolloin kuntoutuja saa välineen käyttöönsä määräajaksi. Kunnan oraali- ja puhemotoristen välineiden hankkimisen käytännöistä voi tiedustella oman terveyskeskuksen puheterapeutilta.

Jos välinettä ei ole saatavissa kunnalta apuvälineeksi tai se jää muuten korvattavuuden ulkopuolelle, huoltajat voivat itse hankkia tarvittavan välineen. Tästä terapeutin tulee kuitenkin keskustella huoltajien kanssa terapiasuunnitelmaa tehtäessä. Kuten eräs vanhempi terapeutillemme aikanaan totesi: "Tämä on pitkäaikainen hankinta, joka on tärkeä lapsen kuntoutuksen kannalta, mieluummin rahan laittaa tähän kuin konsolipeleihin tai muihin hetkellisiin huvituksiin!".

Oraalimotoriikan välineiden hyödyntämisestä kuntoutuksessa on saatavilla tarvittaessa koulutusta tai konsultaatiota. Tutustu Sanamaailman oraalimotoriikan koulutuksiin!

Sanamaailman verkkokaupasta löydät laajan valikoimanoraalimotoriikan välineitä kuntoutukseen, tervetuloa tutustumaan!

Ulos työntyvä kieli ja raolleen jäävä suu - apua myofunktionaalisesta terapiasta?

Jos lapsen kasvojen lepoasento näyttää poikkeavalta tai suun ja kasvojen alueen toiminnot eivät suju aivan normaalisti, voi kyse olla orofakiaalisesta häiriöstä. Orofakiaaliset häiriöt ovat suun ja kasvojen alueen rakenteellisia ja toiminnalliset häiriöitä, jotka voivat vaikuttaa kasvojen muotoon, kasvojen asentoon, syömiseen, juomiseen ja nielemiseen, hengittämiseen sekä puhumiseen. 

Rakenteelliset ja toiminnalliset häiriöt ruokkivat helposti myös toisiaan. Rakenteellinen poikkeama, yli- tai alipurenta, voi häiritä suun ja kasvojen toimintoja. Virheelliset kasvojen alueen toiminnot voivat vuorostaan häiritä kasvavien hampaiden sijoittumista sekä purentaa.

Useimmiten orofakiaaliset häiriöt johtuvat useista erilaisista tekijöistä. Geneettinen perimä voi vaikuttaa kasvojen ja suun rakenteeseen, lihasvoimaan sekä neurologisiin tai kehityksellisiin poikkeamiin. Persoonallisuuteen, aistiherkkyyksiin ja tottumuksiin liittyvät syyt taas saattavat aiheuttaa epätavallista imeskelyä, pureskelua, hampaiden narskuttelua sekä leukojen voimakasta yhteenpuremista. Myös allergiat sekä laajenneet kita- ja nielurisat voivat estää normaalia nenähengitystä.

Yleisimpiä toiminnallisia orofakiaalisia häiriöitä ovat kielen työntyminen ulos suusta tai hampaita vasten, huulien tahaton auki jääminen lepoasennossa sekä kykenemättömyys hengittää nenän kautta eli suuhengitys. Häiriöt eivät aina vaikuta puheeseen, mutta usein häiriöön voi liittyä vaikeuksia tuottaa oikein s-, t-, d-, r-, n- ja l-äänteitä. Häiriön vakavuus riippuu pääosin siitä, kuinka kauan sitä tuottava toiminta tai ongelma on jatkunut.

Häiriöepäilyn vuoksi tutkimuksiin päätyvät lapset ovat yleensä vähintään 4-vuotiaita, mutta jo 3-vuotiaan lapsen kanssa voidaan alkaa poistaa tai vähentää ympäristötekijöitä, jotka ylläpitävät tai edistävät halua ylläpitää vauva-ajan käyttäytymismalleja, kuten tutin ja peukalon imemistä. 

Orofakiaalisia häiriöitä voidaan kuntouttaa myofunktionaalisilla kuntoutusmenetelmillä, joiden keskeisenä tavoitteena on parantaa kuntoutujan nielemis- ja artikulaatiomalleja. Kuntoutuksessa lisätään lapsen tietoisuutta suun ja kasvojen alueen lihaksista ja niiden toiminnasta sekä suun ja kielen asennoista ja liikkeistä. Jokaiselle kuntoutujalle valmistellaan yksilöllinen harjoitusohjelma, jonka avulla pyritään lisäämään lihasten voimaa ja koordinaatiota. Samalla harjoitellaan myös oikeita artikulointi-, nielemis- sekä syömismalleja.

Orofakiaalisia, myofunktionaalisia häiriöitä kuntoutetaan yleensä moniammatillisella tiimillä, jossa on ainakin hammaslääkäri sekä myofunktionaalisen menetelmän hallitseva puheterapeutti. Tarvittessa mukana arvionnissa voivat olla oikomishammaslääkäri sekä ylähengitysteiden tukkoisuuden tutkiva yleislääkäri. Hammaslääkärit tutkivat ja arvioivat häiriön vaikutusta hampaiden asentoihin, ienpintoihin sekä hampaiden puhkeamiseen. Puheterapeutti arvioi ja kuntouttaa asiakkaan mahdollista nielemishäiriötä, puheen tai artikulaation häiriötä ja/tai huulten puristusvoimaa.

Kuntoutus toteutetaan tiiviissä yhteistyössä perheen kanssa ja sen lähtökohtana on, että terapiassa saavutetut käytöksen muutokset pyritään saamaan osaksi päivittäisiä rutiineja ja automaattista käytöstä. Perheen palaute kuntoutuksen edistymisestä on tärkeää.

Kuntoutuksen apuna voidaan käyttää myös harjoitteluvälineitä, kuten Hallen levyä muistuttavaa Faceformeria. Faceformeria suositaan erityisesti sen käyttömukavuutta lisäävän pehmeyden, imemällä aikaan saatavan suun alipaineen sekä huulien lihasvoimaharjoittelun helppouden vuoksi. Faceformerilla on myös oma terapiamenetelmänsä, johon sertifioidutaan Sabine Berndsenin myofunktionaalisen terapian koulutuksissa.

Tutustu Sanamaailman myofunktionaaliseen kuntoutukseen kouluttautuneihin terapeutteihin!

Sabine Berndsen toimii Sanamaailman kouluttajana, tule tutustumaan koulutuksiimme!

Tarvitsetko Faceformerin?

Lähteitä ja lisätietoa:

Paul-Brown, D. (2003) teoksessa R. Kent (toim.): “The MIT Encyclopedia of communication disorders”.

Bernthal, J.E & Bankson, N.W (1994): Child phonology: characteristics, assessment and intervention with special populations.

(http://www.iaom.com/OMDisorders.html International Association of Orofacial Myology)