Oraalimotoriikan välineistä apua kuntoukseen

Oraali- ja puhemotoriikan kuntoutuksessa sekä monissa syömisen pulmissa voidaan tarvittaessa käyttää apuna erilaisia oraalimotorisia tai muita välineitä. Välineiden käyttötarpeeseen ja valintaan ei kuitenkaan ole patenttiratkaisuja, vaan jokainen kuntoutuja pulmineen on yksilöllinen. Kuntoutus onnistuu yleensä ilman välineitäkin, mutta välineiden avulla oppimista ja harjoittelua voidaan tehostaa sekä kohdistaa paremmin.

Minkälaisessa kuntoutuksessa välineistä voi olla hyötyä?

Välineiden käytöstä voi olla hyötyä erityisesti silloin, kun tarvitaan lisävastusta suun alueen lihasvoiman vahvistamiseksi ja apua suun sisäisten liikkeiden ohjauksessa. Lisäksi välineitä voi käyttää taktiilisina vihjeinä helpottamaan oikeiden paikkojen ja asentojen löytämistä suun sisällä sekä sensoriikan eli tuntoaistin stimuloinnissa ja siedättämisessä. Esim. jos isompi lapsi vie jatkuvasti suuhun paidanhihoja tai jotain muuta ei-syötävää, hän todennäköisesti etsii ja tarvitsee tuntoaistikokemuksia suun alueelle jäsentääkseen aistimuksiaan paremmin.

Voiko oraalimotoristen välineiden käytöstä olla haittaa?

Samoin kuin harjoitukset yleensä, tarkoitetusta poikkeavasti tai liiallisesti käytettynä välineharjoitukset saattavat aiheuttaa myös pulmia. Esimerkiksi lihasharjoittelussa liian usein, pitkillä sarjoilla tai liian suurella vastuksella tehdyt toistot voivat ääritapauksissa aiheuttaa jopa leukanivelen ylikuormitusta. Ohjattaessa ja annettaessa taktiilisia vihjeitä voi tarpeettomien alueiden stimulointi vaikeuttaa oikeiden liikemallien löytymistä. Tuntoaistin kuntoutuksessa epätarkasti kohdistettu käsittely tai liialliset ärsykkeet voivat pahentaa aistiongelmaa ja liian vähäiset ärsykkeet taas eivät edistä kuntoutumista. Välineiden käyttö voi myös tilapäisesti lisätä kuolausta, kun kuntoutujan oraalimotoriikassa on vielä puutteita.

Miten arvioin, hyötyykö terapia-asiakkaani välineiden käytöstä?

Oraalimotoristen välineiden käytöstä ei ole olemassa valmista "reseptikirjaa", sillä jokaisen kuntoutujan pulmat ovat yksilöllisiä. Välineiden käyttötarve arvioidaan osana kuntoutuksen suunnittelua. Ensin arvioidaan kuntoutujan yksilölliset ongelmat ja muodostetaan hypoteesi ongelmien syistä ja toimintamekanismeista. Jakson alussa saatetaan tarvita lähettävän tahon tutkimuksia täydentävää lisäarviointia ja -kartoitusta, minkä avulla voidaan saada tarkempaa tietoa kuntoutettavan taidoista ja valmiuksista. Sen jälkeen aletaan miettiä kuntoutuksen tavoitteita ja vasta sitten sopivia kuntoutusmenetelmiä, niiden valintaan liittyviä kriteereitä ja aikataulutusta. Kuntoutusmenetelmästä saattaa olla esimerkkejä jo lähettävän tahon kuntoutussuunnitelmassa, mutta lopullisen kuntoutusmenetelmän valitsevat yhdessä terapeutti ja kuntoutettava/hänen huoltajansa. Kun kuntoutujan yksilöllisiin tarpeisiin sopiva menetelmä(t) on valittu, voidaan koostaa terapiasuunnitelma. Oraalimotoriikan välineet voivat olla suunnitelmassa keskeisenä menetelmän osana tai muita menetelmiä ja harjoituksia tukevina apuvälineinä.

Kotiharjoittelulla lisää tehoa kuntoutukseen

Terapiasuunnitelmaa tehtäessä tarvitaan tietoa myös siitä, missä määrin vanhemmat ja muu lähiympäristö voivat osallistua kuntoutuksen toteutukseen. Kuntoutusta tehostaa merkittävästi, jos harjoituksia voidaan terapiakertojen lisäksi tehdä vähintään 3 kertaa viikossa lähiympäristön, kuten kodin tai päiväkodin, avustamana. Jos kotiharjoittelussa käytetään välineitä, tulee terapeutin huolellisesti opastaa ja harjoittaa kotiharjoittelua ohjaavaa vanhempaa tai ammattikasvattajaa välineiden käyttöön. Usein välinein tehtävä kotiharjoittelu vaatii erillisten välineiden hankkimista kotikäyttöön.

Kuka maksaa oraali- ja puhemotoristen välineiden hankinnan?

Terapeutti tai hänen työnantajansa hankkii terapiakäytössä hyödynnettävät välineet. Jos kuntoutettavalle tarvitaan omat henkilökohtaiset välineet, on niiden hankinta yleensä perheen vastuulla. Tätä varten on olemassa Kelan myöntämä kuukausittainen korotettu vammaistuki tai erityisvammaistuki, joilla on tarkoitus kattaa nimenomaan kuntoutuksesta johtuvat lisääntyvät kustannukset.

Lisäksi osa kunnista luokittelee oraalimotoriikan välineet tai osan niistä apuvälineiksi, jolloin kotikunnan tulee huolehtia niiden hankinnasta kuntoutujalle. Apuvälineiden hankinnassa saattaa olla euromääräisiä rajoja, jolloin tietyn euromäärän alittuessa tai ylittyessä myös perheen tulee osallistua kustannuksiin. Toisissa kunnissa on käytössä myös lainaustoimintaa, jolloin kuntoutuja saa välineen käyttöönsä määräajaksi. Kunnan oraali- ja puhemotoristen välineiden hankkimisen käytännöistä voi tiedustella oman terveyskeskuksen puheterapeutilta.

Jos välinettä ei ole saatavissa kunnalta apuvälineeksi tai se jää muuten korvattavuuden ulkopuolelle, huoltajat voivat itse hankkia tarvittavan välineen. Tästä terapeutin tulee kuitenkin keskustella huoltajien kanssa terapiasuunnitelmaa tehtäessä. Kuten eräs vanhempi terapeutillemme aikanaan totesi: "Tämä on pitkäaikainen hankinta, joka on tärkeä lapsen kuntoutuksen kannalta, mieluummin rahan laittaa tähän kuin konsolipeleihin tai muihin hetkellisiin huvituksiin!".

Oraalimotoriikan välineiden hyödyntämisestä kuntoutuksessa on saatavilla tarvittaessa koulutusta tai konsultaatiota. Tutustu Sanamaailman oraalimotoriikan koulutuksiin!

Sanamaailman verkkokaupasta löydät laajan valikoimanoraalimotoriikan välineitä kuntoutukseen, tervetuloa tutustumaan!

Ulos työntyvä kieli ja raolleen jäävä suu - apua myofunktionaalisesta terapiasta?

Jos lapsen kasvojen lepoasento näyttää poikkeavalta tai suun ja kasvojen alueen toiminnot eivät suju aivan normaalisti, voi kyse olla orofakiaalisesta häiriöstä. Orofakiaaliset häiriöt ovat suun ja kasvojen alueen rakenteellisia ja toiminnalliset häiriöitä, jotka voivat vaikuttaa kasvojen muotoon, kasvojen asentoon, syömiseen, juomiseen ja nielemiseen, hengittämiseen sekä puhumiseen. 

Rakenteelliset ja toiminnalliset häiriöt ruokkivat helposti myös toisiaan. Rakenteellinen poikkeama, yli- tai alipurenta, voi häiritä suun ja kasvojen toimintoja. Virheelliset kasvojen alueen toiminnot voivat vuorostaan häiritä kasvavien hampaiden sijoittumista sekä purentaa.

Useimmiten orofakiaaliset häiriöt johtuvat useista erilaisista tekijöistä. Geneettinen perimä voi vaikuttaa kasvojen ja suun rakenteeseen, lihasvoimaan sekä neurologisiin tai kehityksellisiin poikkeamiin. Persoonallisuuteen, aistiherkkyyksiin ja tottumuksiin liittyvät syyt taas saattavat aiheuttaa epätavallista imeskelyä, pureskelua, hampaiden narskuttelua sekä leukojen voimakasta yhteenpuremista. Myös allergiat sekä laajenneet kita- ja nielurisat voivat estää normaalia nenähengitystä.

Yleisimpiä toiminnallisia orofakiaalisia häiriöitä ovat kielen työntyminen ulos suusta tai hampaita vasten, huulien tahaton auki jääminen lepoasennossa sekä kykenemättömyys hengittää nenän kautta eli suuhengitys. Häiriöt eivät aina vaikuta puheeseen, mutta usein häiriöön voi liittyä vaikeuksia tuottaa oikein s-, t-, d-, r-, n- ja l-äänteitä. Häiriön vakavuus riippuu pääosin siitä, kuinka kauan sitä tuottava toiminta tai ongelma on jatkunut.

Häiriöepäilyn vuoksi tutkimuksiin päätyvät lapset ovat yleensä vähintään 4-vuotiaita, mutta jo 3-vuotiaan lapsen kanssa voidaan alkaa poistaa tai vähentää ympäristötekijöitä, jotka ylläpitävät tai edistävät halua ylläpitää vauva-ajan käyttäytymismalleja, kuten tutin ja peukalon imemistä. 

Orofakiaalisia häiriöitä voidaan kuntouttaa myofunktionaalisilla kuntoutusmenetelmillä, joiden keskeisenä tavoitteena on parantaa kuntoutujan nielemis- ja artikulaatiomalleja. Kuntoutuksessa lisätään lapsen tietoisuutta suun ja kasvojen alueen lihaksista ja niiden toiminnasta sekä suun ja kielen asennoista ja liikkeistä. Jokaiselle kuntoutujalle valmistellaan yksilöllinen harjoitusohjelma, jonka avulla pyritään lisäämään lihasten voimaa ja koordinaatiota. Samalla harjoitellaan myös oikeita artikulointi-, nielemis- sekä syömismalleja.

Orofakiaalisia, myofunktionaalisia häiriöitä kuntoutetaan yleensä moniammatillisella tiimillä, jossa on ainakin hammaslääkäri sekä myofunktionaalisen menetelmän hallitseva puheterapeutti. Tarvittessa mukana arvionnissa voivat olla oikomishammaslääkäri sekä ylähengitysteiden tukkoisuuden tutkiva yleislääkäri. Hammaslääkärit tutkivat ja arvioivat häiriön vaikutusta hampaiden asentoihin, ienpintoihin sekä hampaiden puhkeamiseen. Puheterapeutti arvioi ja kuntouttaa asiakkaan mahdollista nielemishäiriötä, puheen tai artikulaation häiriötä ja/tai huulten puristusvoimaa.

Kuntoutus toteutetaan tiiviissä yhteistyössä perheen kanssa ja sen lähtökohtana on, että terapiassa saavutetut käytöksen muutokset pyritään saamaan osaksi päivittäisiä rutiineja ja automaattista käytöstä. Perheen palaute kuntoutuksen edistymisestä on tärkeää.

Kuntoutuksen apuna voidaan käyttää myös harjoitteluvälineitä, kuten Hallen levyä muistuttavaa Faceformeria. Faceformeria suositaan erityisesti sen käyttömukavuutta lisäävän pehmeyden, imemällä aikaan saatavan suun alipaineen sekä huulien lihasvoimaharjoittelun helppouden vuoksi. Faceformerilla on myös oma terapiamenetelmänsä, johon sertifioidutaan Sabine Berndsenin myofunktionaalisen terapian koulutuksissa.

Tutustu Sanamaailman myofunktionaaliseen kuntoutukseen kouluttautuneihin terapeutteihin!

Sabine Berndsen toimii Sanamaailman kouluttajana, tule tutustumaan koulutuksiimme!

Tarvitsetko Faceformerin?

Lähteitä ja lisätietoa:

Paul-Brown, D. (2003) teoksessa R. Kent (toim.): “The MIT Encyclopedia of communication disorders”.

Bernthal, J.E & Bankson, N.W (1994): Child phonology: characteristics, assessment and intervention with special populations.

(http://www.iaom.com/OMDisorders.html International Association of Orofacial Myology)

Voiko pelaamalla kuntoutua?

Usein kuulee puhuttavan tietokone- ja mobiilipelaamisen vaaroista esim. väkivaltaisista peleistä, liikunnan vähentymisestä pelaamisen myötä sekä ikärajojen noudattamatta jättämisestä. Kuntoutettavien lasten vanhemmat voivatkin miettiä, että tuleekohan pelaamista liikaa ja miksi terapiassakin pelataan?

Tänä päivänä saatavilla oleva pelivalikoima on laaja, ja oikein valitusta pelistä voi olla paljon hyötyä. Toistuva, mutta ajaltaan rajattu pelaaminen voi kehittää silmän- ja käden yhteistyötä, reaktionopeutta sekä ongelman ratkaisukykyä. Asiantuntijoiden kehittämät ennaltaehkäisevät ja kuntouttavat terveyspelit sekä opetuspelit tarjoavat mahdollisuuden kehittää ja kuntouttaa myös monia muita taitoja. Lisäksi pelit avaavat pelaajilleen uusia sosiaalisia maailmoja, kun peleistä voi keskustella toisten peleistä kiinnostuneiden kanssa. Pelien kautta syntyy luonteva suhde tekniikkaan ja moni lapsi, nuori ja miksei aikuinenkin, on oppinut pelien avulla englannin kieltä.

Opetus- ja kuntoutuspelit terapiassa

Tekniikka on tätä päivää ja sen hyvien puolien hyödyntäminen on oivallettu myös terapiatyössä. Pelit motivoivat harjoittelemaan. Motivoitunut kuntoutuja jaksaa harjoitella kauemmin, sinnikkäämmin ja paremmin keskittyen, jolloin toistojen ja harjoittelun määrä lisääntyy kuin huomaamatta. Peli jaksaa positiivisesti ohjata, kannustaa ja toistaa harjoiteltavaa asiaa koskaan turhautumatta. Parhaimmillaan kuntoutuja on onnellisessa flow-tilassa ja opettelee samalla itselleen vaikeita asioita.

Nykyisten opetus- ja kuntoutuskäyttöön suunniteltujen digitaalisten pelien pelaaminen voi jo itsessään olla kuntoutettavien taitojen harjoittamista.Yhtenä tunnettuna esimerkkinä opetuspeleistä voidaan mainita puheterapeuttienkin käyttämä Ekapeli äänteiden tunnistamiseen ja lukemisen opetteluun.

Lähtökohtana lasten oma maailma

Terapiassa käytettävissä peleissä hyödynnetään lasten luontaista mieltymistä pelaamiseen ja saadaan tulokseksi motivoiva tapa harjoitella vaikeaksi koettuja asioita. Monien lasten maailma pyörii jo valmiiksi pelaamisen ympärillä ja pelaaminen on se, mikä yhä useampia lapsia kiinnostaa. Käytettäessä pelejä terapiassa on siis lähdetty liikkeelle nykylasten omasta maailmasta. Lasten kiinnostuksen kohdetta, eli pelaamista, hyödyntämällä terapiatavoitteiden saavuttamisessa saadaan tuloksia helposti ja hauskasti. Ilon ja motivaation merkitys oppimisessa on tärkeä. Ne yksinkertaisesti auttavat oppimaan helpommin ja nopeammin. Lapsi haluaa innoissaan harjoitella, ja ikäänkuin vahingossa hän vielä kehittyykin. Kehittymisen etenemistä on ilo katsella!

Tehokasta harjoittelua myös kotona

Pelit ovat myös oivallinen keino saada lapsi harjoittelemaan myös kotona. Perheen äiti tai ehkäpä se on isä, joka innostuu tukemaan lapsensa kuntoutumista tsemppaamalla terapialäksyjen tekemiseen eli kehittävien pelien pelaamiseen! Terapioiden tarkoitus on, että lapsi ja nuori oppii uusia taitoja ja taidot siirtyvät arkeen ja siksi kuntoutujan lähiympäristön ja terapeutin yhteistyön merkitys on suuri. Paljon parempia tuloksia saadaan, kun orastavia taitoja harjoitellaan terapeutin ohjeiden mukaan myös kotona ja päiväkodissa tai koulussa. Jos harjoittelua tehdään vain kerran viikossa esim. toimintaterapiassa, ei harjoittelu ole yhtä tehokasta ja tuloksellista. Myös KELA:kin suosii tämän tyyppisiä kuntoutusmenetelmiä, joissa vanhemmat ja lähipiiri saadaan helposti ja hauskasti mukaan kuntouttamaan!

Pelit tukevat terapeuttien työtä

Puheterapeutit voivat hyödyntää pelimaailmaa esimerkiksi sanaston kasvattamisessa, käsitteiden ja suuntien oppimisessa, lukivalmiuksien kehittämisessä sekä kielellisen muistin harjoittamisessa, kuten monimutkaisten ohjeiden seuraamisen opettelussa. Oleellista on, että pelejä pelataan yhdessä, kannustavassa vuorovaikutuksessa lapsen kanssa. Toimintaterapeutit taas käyttävät pelejä mm. hahmottamisen, toiminnanohjaukseen sekä tarkkaavuuden säätelyn harjoitteluun, kätisyyden vakiinnuttamiseen sekä motoriikan kehittämiseen. Sekä toimintaterapeuttien että fysioterapeuttien tavoitteena on kehon eri osien liikkuvuuden kehittäminen, joten käytössä hyödyllisiä ovat pelit, jotka tarjoavat mahdollisuuden pelata ja harjoitella monipuolisesti koko keholla. Osassa liikunnallisia kuntoutuspelejä pelivälineen saakin laitettua esim. jalkaan tai pyykkipojalla vaatteeseen mihin tahansa kehon osaan.

Kirjoittaja on pelejä työssään hyödyntävä toimintaterapeutti, jonka mielestä tietokonepelien ja tabletin käyttö terapiassa on kaiken kukkuraksi hauskaa sekä synnyttää useille lapsille valtavan motivaation!

Kompasteleeko kynänkäyttö?

Nykypäivänä elektroniikka on vähentänyt käsin kirjoittamisen merkitystä. Silti käsin kirjoittamisen taitoa tarvitaan ja harjoitellaan kouluissa. On myös todettu, että käsin kirjoitetut asiat muistetaan paremmin (Toivanen, Yle Uutiset). Kynänkäytön taito on käsin kirjoittamisen edellytys ja hienomotorisena taitona monella tavalla elämässä tärkeä mm. itseilmaisun ja kommunikoinnin välineenä. Kynänkäytön oppii vain harjoittelemalla. Harjoittelemalla kynän käyttöön tarvittava hienomotoriikka vahvistuu, oikea kynäote alkaa löytyä ja onnistumiset motivoivat lasta kehittämään taitoaan edelleen.

Hienomotoriikka haltuun

Ennen kynänkäytön opettelua on hyvä vahvistaa hienomotoriikkaa ja harjoitella kynäotetta. Tähän voidaan käyttää avuksi aivan arkisia sorminäppäryyttä vaativia toimintoja, joita tulee tehtyä esimerkiksi peleissä, kirjan sivuja käännettäessä tai vaikkapa pyykkipoikia ripusteltaessa. Pelinappuloita liikuteltaessa tai nostettaessa otetaan nappulasta sormiotteella kiinni, samoin pelikortteihin esim. muistipelissä tartutaan sormin käännettäessä kortteja, aivan kuten myös pyykkipoikia avataan sormilla ns. pinsettiotteella.

Esimerkiksi nämä toiminnot tukevat sekä hienomotoriikan että kynäotteen kehittymistä:

Sormiväreillä piirtäminen
käden ja sormien hahmottamisen harjoittelua
Pelinappuloiden liikuttelu, pujottelu ja nostelu
Palapelien rakentaminen
Pyykkipoikien ripustaminen
Erilaisten pelikorttien kääntäminen ja käsittely
Korttien kädessä pitäminen
Pienillä legoilla rakentelu
Piirtäminen ja leikkaaminen.

Harjoitukset vahvistavat käsien ja sormien lihaksia, käden ja sormien motoriikkaa/koordinaatiota sekä silmän ja käden yhteistyötä. Harjoittelu kannattaa tehdä silloin, kun lapsi on virkeä. Tehtävät harjoitukset kannattaa valita lapsen omien mielenkiinnon kohteiden mukaan. Harjoittelun tulisi aina olla hauskaa ja palkitsevaa lapselle!

Apua kynäotteeseen
Oikean kynäotteen löytäminen ei aina ole helppoa, vaikka tarvittaat pohjataidot olisivatkin muuten hallussa. Otteen ottaminen voi tottumattomalle olla hankalaa ja välillä sormet eksyvät työskentelyn aikana uudestaan vääriin paikkoihin. Oikean otteen löytymisen avuksi sekä helpottamaan kynästä kiinni pitämistä on kuitenkin paljon erilaisia apuvälineitä, kuten kynätukia tai kolmionmuotoisia kyniä. Kynätukia on saatavilla monen mallisina ja usein itselle paras vaihtoehto löytyy eri malleja kokeilemalla.

Erilaisia kynätukia löydät mm. Sanamaailman verkkokaupasta.

Mikä voi tehdä kynänkäytöstä haasteellista lapselle?

Kynänkäyttö vaatii monimutkaisia taitoja, jotka ovat erityisen vaativaa lapsille, joilla on haasteita kehon hahmottamisen, aistihavaintojen jäsentelyn, motoriikan, koordinaation, kätisyyden eli ensisijaisesti käytettävän käden pysyvyyden ja/tai kehon puolten yhteistyön kanssa. Esim. lapset, joilla on sensorisia aistiongelmia, voivat painaa kynällä liian lujaa. Näin myös käsi väsyy helposti. Liian lujaa painaminen myös hankaloittaa jäljen kumittamista pois ja repii paperia. Puutteet hienomotoriikan hallinnassa taas voivat aiheuttaa ongelmia kynäotteen opettelussa, jolloin kynää pidetään sormien sijasta koko nyrkillä kiinni. Nämä voivat olla asioita, jotka ovat lapselle hyvin turhauttavia ja mielenkiinto kynän käyttämiseen lopahtaa.

Autolla ajelusta kirjaimiin ja numeroihin

Jos tuntuu, että kynänkäytön aloittamisessa on haasteita, kannattaa harjoittelu aloittaa suurien kaarien piirtämisestä ilmaan, suurelle paperille tms. Myös kaarien ajeleminen pikkuautolla aluspaperille piirretyn kilparadan kaarteiden mukaan on hyödyllistä harjoitusta. Suurten liikkeiden harjoituksissa voidaan antaa lapselle esim. seuraavanlaisia haasteita mukautettuna kulloiseenkin harjoitusympäristöön ja välineisiin:
Ajellaan autoa taitavasti ylittämättä ajoradan reunaviivoja (liikeradan tarkkuuden harjoittelu).
Kokeile, voitko ohjata autoa vaihtamatta kättä välillä (käden pysyvyys)?
Saatko ajettua autoa samalla kädellä vartalosi kummallakin puolelle (kehon keskiviivan ylittäminen)?
Muistaako autosi liikennesäännöt ja pysähtyy suojateiden edessä (silmä-käsikoordinaatio)?
Kokeile pitää aluspaperin paikallaan toisella kädellä samalla, kun ajat autoa toisella (kehon puolten yhteistyö).

Innostavaa harjoittelusta saa, kun kokeilee harjoituksia ennakkoluulottomasti erilaisilla pinnoilla ja materiaaleilla. Pois pyyhittävillä tusseilla voidaan piirtää vaikka ikkunaan tai viikset omalle kuvalle peiliin. Hiekkaan, jauhoon tai vaikka partavaahtoon voi piirtää sormilla tai kepillä. Myös mailalla pelattavat pallopelit auttavat liikeratojen hallinnan kehittymisessä. Taitojen karttuessa voidaan vähitellen siirtyä tekemään yhä pienempiä kuvioita sekä käyttämään koko käden sijasta pelkkiä sormia kuvioiden muodostamiseen. Tuntoaistia taas voi harjoittaa esim. leikillä, jossa pieniä leluja etsitään erilaisten materiaalien, kuten makaronien, joukosta silmät suljettuina.

Kynänkäyttö ei motivoi kaikkia

Lapsi ei aina ole kiinnostunut kynänkäytöstä eikä koko taidon opettelemisesta. Kynän käytön motivointi ongelmiin voidaan käyttää erilaisia kynäapuja, kuten suurempia täriseviä kyniä, jotka herättävät lapsen mielenkiinnon. Tabletilla harjoitteleminen on usein tosi hauskaa. Kokeile erilaisia sokkelo- ja pisteestä pisteeseen -tehtäviä ensin sormella ja jatkossa kosketusnäyttökynällä pelattuna. Monesti lapsi tarvitsee jonkin hauskan kimmokkeen, jonka sisään upotettu harjoitus ei edes tunnu harjoittelulta, jolloin myös motivaatio kyseisen taidon harjoittelua kohtaan kasvaa huomaamattaan.

Hauskoja harjoitteluhetkiä toivottelevat

Sanamaailman toimintaterapeutit

ps. Blogissa mainittuja tuotteita löydät mm. Sanamaailman verkkokaupasta.

Herkullista harjoittelua karkeilla

Karkkien yhdistäminen puheterapiaan voi tuntua aluksi oudolta ajatukselta. Niiden käyttö terapiassa voi kuitenkin olla tehokas tapa nostattaa kuntoutujan, erityisesti lapsen, motivaatiota harjoitella vaikeitakin asioita. Karkkien avulla voidaan harjoitella erilaisia oraalimotorisia toimintoja, kuten pureskelua, kielenohjausta, suun sensoriikan stimulointia/aktivointia, huulion aktivointia, imemistä yms.

Turvallisuus ja terveellinen käyttö ennen kaikkea

Karkkeja käytettäessä täytyy aina ottaa huomioon harjoittelijan ikä ja kyky hallita karkkeja suussaan. Jotkut karkeista ovat melko isoja ja liukkaita suussa ennen niiden "hajoamista". Ennen harjoittelun aloittamista tulee aina varmistaa, ettei karkin käyttö aiheuta harjoittelijalle tukehtumisriskiä. Lasta tai muuten holhouksen alla olevaa henkilöä kuntouttavan terapeutin tulisi pyytää holhoojalta kirjallinen lupa karkkien käyttöön kuntoutuksessa. Lisäksi terapeutin tulisi olla tarkasti selvillä kuntoutettavan mahdollisista yliherkkyyksistä karkkien ainesosille allergisten reaktioiden välttämiseksi.

Koska karkit sisältävät hampaille ja painonhallinnalle haitallista sokeria, tulee niitä käyttää vain pieniä määriä ja hyvin lyhyen aikaa päivässä. Karkeilla tehtävät harjoitukset tulisi aina päättää täysxylitol-purkan tai muun täysxylitol-tuotteen käyttöön. Purkan pureskelu katkaisee hampaita uhkaavan happohyökkäyksen sekä on erittäin hyvää oraalimotorista harjoittelua!

Aistiharjoittelua murusilla ja jauheilla

Hyvin voimakkailla ja/tai poksahtavilla karkeilla, kuten poksahtelevilla purkkamuruilla, karkki- tai juomajauheilla, pyritään vahvistamaan suun sisäistä sensoriikkaa ja antamaan lapselle eritasoista stimulaatiota suun sisälle. Tämä on tarpeen, jos lapsella on tunnon alentumaa ja lapsi pyrkii koko ajan viemään suuhun asioita, joilla hakee tuntemusta. Isommat rakeet sopivat hyvin koko suun stimulointiin, kun taas jauheita voidaan töpötellä esim. pumpulitikulla tiettyyn kohtaan suuta kohdistetumman stimulaation aikaansaamiseksi.

Sitkeää kielitreeniä 

Karkkeja, jotka muotoutuvat helposti suussa tai tarttuvat suun pintaan, voidaan hyödyntää kielen ohjailun harjoittelussa. Karkkeja pystytään mm. pyörittelemään suussa, viemään poskesta toiseen sekä ohjailemaan karkkia suussa ylös ja alas. Karkit voidaan myös painaa kiinni eri puolille suuta ja harjoitella kielen tarkoituksen mukaista toimintaa karkin palaa esim. kitalaesta irrotettaessa.  Muotoutuvat ja suuhun "liimautuvat" karkit ovat erityisen sopivia silloin, jos kielen liikkeen hallinnassa on vaikeutta. Näitä karkkeja ovat mm. toffeet, syötävät paperit, tatuoinnit ja hattarapurkat.

Aistidippailua ja huuliharjoituksia

Terapiakäyttöön sopivia tikkareita on monenlaisia; kirpeitä, erilaisia makuvaihtoehtoja sekä tuttimallisia "hirviönhampaita". Tikkareita voi myös "dippailla" erilaisiin jauheisiin. Osa jauheista on pulverimaisia ja osa kirpeitä/poksahtelevia. Jauheeseen kastetuilla tikkareilla voidaan stimuloida haluttua aluetta suussa. Tuttitikkareilla voidaan myös vahvistaa huulten aktivointia käyttämällä niitä samantyyppisesti kuin Hallen-levyä.

Tikkareilla, varsinkin tikkarihuulipunilla, on myös hauska aktivoida ja harjoitella kielen liikkeitä huulilla. Saatko seurattua huulipunan makeaa jälkeä pitkin huulta sekä yllätkö lipomaan makeuden pois myös suupielistä? Lisäksi huulipunatikkaria voi käyttää herkullisiin huulioharjoituksiin.

Huulion ja puhaltamisen harjoitteluun sopivat myös läpi puhallettaessa viheltävät karkkirenkaat.

Miksipä ei siis silloin tällöin hyödyntäisi herkkuhetkeä kuntoutuksellisessa muodossa.

Herkullisia harjoitushetkiä! :)

Sanamaailmalla on myynnissä erilaisia harjoittelukarkkeja, joita voidaan hyödyntää sekä terapiassa että kotiharjoittelussa. Kaikissa Sanamaailman karkeissa on mukana tarkka ainesosaluettelo sekä maininta tuotteen mahdollisesti sisältämistä allergisoivista ainesosista. Sanamaailman verkkokaupan karkit löydät täältä.

Haastava käyttäytyminen - mikä ongelman aiheuttaa?

Kukaan ei voi täysin välttyä haastavilta tilanteilta. Joillekin meistä haastavat tilanteet ovat satunnaisia hetkiä, jotka saattavat sattua kadulla tuntemattomien ihmisten kanssa, kun taas joillekin meistä haastavat tilanteet ovat arkipäivää, ehkäpä läheisten perheenjäsenten kesken. Haastavat tilanteet aiheutuvat yleensä jonkun tilanteessa olevan ihmisen haastavasta käytöksestä, jolla tyypillisesti tarkoitetaan negatiivisia seuraamuksia aiheuttavaa käytöstä.

Nina Korventaival kirjoitti aikanaan Sosiaaliporttiin mielenkiintoisen ja ajatuksia herättävän artikkelin haastavasta käyttäytymisestä ja siihen vaikuttamisesta. Korventaival kirjoittaa artikkelissaan siitä, kuinka asenneilmapiiri vaikuttaa haastavan käyttäytymisen tulkitsemiseen ja haastaakin lukijat asennetalkoisiin.

Haastavan käyttäytyminen aiheuttaa monenlaisia tunteita, niin henkilössä itsessään kuin erityisesti muissakin ihmisissä. Pelko, voimattomuus, avuttomuus, loukkaantuminen ja jopa viha ovat tunteita, joita syntyy helposti haastavan käyttäytymisen seurauksena kaikille eri osapuolille. Nämä negatiiviset tunteet voivat viedä huomion siltä, mistä käyttäytyminen oikeastaan johtuu ja mitä tilanteen helpottamiseksi, ellei jopa ratkaisemiseksikin voitaisiin tehdä. Korventaipaleen mukaan tunteiden ja asenteiden syntymisen taustalla onkin pohjimmiltaan ihmiskäsitys ja arvot. Esimerkiksi se, millaisia ja kuinka suuria ennakkoluuloja ihmisellä on, vaikuttaa siihen, miten haastavaan käyttäytymiseen reagoidaan.

Haastavaa käyttäytymistä kohtaavat vanhemmat, opettajat ja terapeutit. Liittyipä haastavan käyttäytymisen kohtaaminen henkilökohtaiseen elämään tai työelämään, tulee kaikille varmasti vastaan tilanteita, joissa hyödyllisintä olisi pystyä katsoa tilanteen taakse. Kuten Korventaivalkin kirjoittaa, "kukaan ei käyttäydy huonosti ilman syytä". Lapsen tai nuoren haastava käyttäytyminen voi kiihdyttää omaakin mielentilaa, jolloin tilanteesta tulee helposti huomaamattakin jopa holtiton, joka etenee osapuolten spontaanien reagointien ja toimintojen mukaan.

Tilanteen aiheuttaman turhautumisen alta voi olla vaikea ajatella, että syy on todellisuudessa jossain aivan muualla kuin ihmisessä itsessään. Tässä vaiheessa olisi kuitenkin usein hyödyllisintä rauhoittua ja miettiä, mikä tilanteen ajoi siihen pisteeseen, että lapsi alkoi käyttäytyä haasteellisesti. 

Korventaival on listannut artikkeliinsa tyypillisimpiä haastavan käyttäytymisen taustalla olevia syitä. Niitä ovat kommunikointivaikeudet, puutteelliset vuorovaikutustaidot, ennakoinnin vaikeus, aistitoimintojen erityisyydet, kokonaisuuksien hahmottamisen vaikeus, tunteiden tunnistamisen vaikeus tai kognitiivinen joustamattomuus. Joskus syynä voi olla myös fyysinen olotila, kuten kipu tai särky, jota henkilö ei kuitenkaan osaa tai kykene ilmaista asianmukaisella tavalla.

Jotta haastavaan käyttäytymiseen voitaisiin vaikuttaa, täytyy syiden etsimisen lisäksi keskittyä positiivisiin asioihin. Haastavan käyttäytymisen pitkään jatkuminen voi aiheuttaa sen, että koko ihminen nähdään vaikeutena ja ongelmana. Positiivisten asioiden ja hetkien löytäminen voi olla aluksi haasteellista, mutta olennaista muutoksiin pääsemiseksi. Jotta vanhat, huonot käyttäytymismallit eivät palaisi, tarvitsee haastavasti käyttäytyvä henkilö huomiota positiivisella tavalla. Haastavasti käyttäytyvä henkilö tarvitsee luultavasti myös muiden ihmisten apua ja tukea käyttäytymisensä muuttamiseksi, sanoo Korventaivalkin artikkelissaan. Olennaista on antaa sekä käyttäytymismalleja sekä vahvistusta oikein toimimisesta.

Kuten Korventaivalkin kirjoittaa, harmillisesti haastavaksi käyttäytymiseksi luokitellaan usein myös sellainen käyttäytyminen, joka voitaisiin todellisuudessa laskea huonoksi käyttäytymiseksi, joka ilmenee kyseisessä tilanteessa. Haastava käyttäytyminen, toisin kuin hetkellinen huonokäytös, aiheuttaa vaikeuksia monella eri osa-alueella.

Haastavat tilanteet - opas vanhemmille -oppaassa on kerrottu hyviä arjen vinkkejä siitä, kuinka haastavasti käyttäytyvän lapsen tai nuoren kanssa voi toimia. Esimerkiksi ohjeiden antaminen konkreettisesti, käyttäytymisen selittäminen sanallisesti tai matalan äänen käyttäminen ristiriitatilanteissa voivat olla avainasioita haastavan käyttäytymisen kohtaamiseen. 

Oppaan löydät osoitteesta http://www.kolpene.fi/images/pdf/haastavat_tilanteet_opas_vanhemmille_2011.pdf.

Myös Mannerheimin Lastensuojeluliiton sivuilla (http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tukivinkit/lapsi_kokeilee_rajoja/) on hyvää tietoa ja oivallisia vinkkejä vaikeiden tilanteiden ratkaisemiseksi silloinkin, kun kyse on niin sanotusti normaalista, lapsen kehitykseen kuuluvasta uhmakkuudesta ja rajojen etsimisestä.

Alkuperäisen artikkelin löydät osoitteesta http://www.sosiaaliportti.fi/fi-FI/vammaispalvelujen-kasikirja/ajankohtaista/nakokulma/ selaamalla artikkeleita taaksepäin.

Myös Sanamaailma kouluttaa ammattilaisia parhaisiin tapoihin toimia haastavan lapsen ja hänen vanhempiensa kanssa. Tutustu koulutustarjontaan Sanamaailman koulutuskalenterissa.

Bloggauksen on kirjoittanut Sanamaailmassa opintojensa ohessa työskennellyt puheterapeuttiopiskelija.

Miten tukea lukihäiriöisen itsetuntoa?

Ääneen lukemisen tilanne on kohta edessä, lukihäiriöistä jännittää jo ehkä etukäteen. Hän miettii, onnistuuko hän tällä kerralla lukemaan. Hän ajattelee ehkä keskittyvänsä ja lukevansa hyvin rauhallisesti. Tai ehkä hän käy omaa luettavaa kohtaa mielessään läpi yhä uudelleen ja uudelleen. Hän saattaa myös miettiä, nauravatko kaverit hänelle, jos hän ei onnistu? Mitä opettaja ajattelee, jos hän lukee hyvin hitaasti? Entä jos hän yrittäisikin lukea nopeammin, vaikka tietää, että silloin tulee helposti virheitä? Mitä opettaja siitä sitten ajattelisi? Pitääköhän opettaja minua huonompana tai laiskana oppilaana? Pitävätköhän kaverit minua tyhmänä? Olenkohan hyväksytty luokassa?

Lukihäiriö saattaa vääristää minäkuvaa

Lukihäiriö ei aiheuta ongelmia pelkästään lukemiseen ja kirjoittamiseen. Lukihäiriö voi aiheuttaa oppilaalle myös emotionaalisia, sosiaalisia ja psyykkisiä ongelmia, kuten huonommuuden ja turhautumisen tunteita. Hänen mielessään voi pyöriä myös kysymyksiä, että miksi juuri minulle lukeminen ja kirjoittaminen ovat vaikeita? Miksen minä opi samalla tavoin kuin muut?

Lukihäiriöinen voi tuntea itsensä erilaiseksi kuin muut oppilaat. Muut eivät ehkä hyväksy lukihäiriöistä sellaisena kuin hän on, jolloin hänestä saattaa helposti tulla syrjitty, joka on yksi koulukiusaamisen muoto. Nämä tapahtumat voivat jättää lukihäiriöiselle arpia ja ahdistavia muistoja. Pahimmassa tapauksessa nämä johtavat mielenterveydellisiin ongelmiin. Syrjimisen vuoksi lukihäiriöiselle voi myös muodostua negatiivinen kuva omasta itsestään, joka vaikuttaa oppilaan minäkuvaan ja siten myös hänen kykyynsä oppia ja toimia sosiaalisissa tilanteissa.

Ryhmän hyväksyntä tukee oppilaan itsetuntoa

Sosiaalinen hyväksyntä on tärkeää lukihäiriöisen itsetunnolle. Hyväksyvä sosiaalinen yhteisö vahvistaa ryhmään kuuluuden tunnetta, joka on myös yhteydessä oppilaan myönteiseen minäkuvaan. Erityisesti kouluikäiset ovat hyvin alttiita kavereiden mielipiteille ja jokainen haluaa tulla hyväksytyksi. Kouluikäisen oppilaan syrjintä ja koulukiusaaminen voivat olla hyvinkin haavoittavia kokemuksia ja jättää pysyvät muistot.

Opettajan keskeinen rooli 

Opettaja voi tukea sekä ryhmän hyväksyntää että lukihäiriöiden itsetuntoa merkittävästi. Lukihäiriön varhainen havaitseminen ja tukikeinojen aktiivinen tarjoaminen tarjoavat lukihäiriöiselle mahdollisuuden potentiaaliaan vastaaviin suorituksiin sekä itsetuntoa ja positiivista minäkuvaa tukeviin myönteisiin oppimiskokemuksiin. Opettaja voi olla hyödyllistä kertoa luokalle mistä lukihäiriössä on kyse, jotta muut oppilaat ymmärtävät miksi lukeminen ja kirjoittaminen voivat olla toisille vaikeampia.

Lukihäiriöisellä on usein muita vahvuuksia

Lukihäiriö ei ole kiinni oppilaan älykkyydestä, eikä se tee oppilaasta tyhmää. Yleensä lukihäiriöinen on hyvin lahjakas jossain muussa kuin luku- tai matemaattisissa aineissa. On myös poikkeuksia, joissa lukihäiriöinen oppilas on erittäin lahjakas esimerkiksi äidinkielessä tai matematiikassa. Kuten on tullut aikaisemmin ilmi, niin jokainen on oma yksilönsä eikä lukihäiriö ilmene kaikilla samanlaisena. Onnistumisen ja menestymisen kokemukset joissakin toisissa aineissa vahvistavat oppilaan itsetuntoa.

Kannustetaan lukihäiriöistä vaikeuksista huolimatta saavuttamaan unelmiaan ja uskotaan heihin yhdessä. Erityisesti lukihäiriöinen kaipaa sitä, että ympärillä olevat ihmiset uskovat hänen taitoihin ja kykyihin sekä antavat mahdollisuuden oppimiseen omalla tavalla.

Kirjoittaja on puheterapeutti, joka teki pro gradu -tutkielmansa lukihäiriön yhteydestä oppilaan itsetuntoon.