tiistai 29. huhtikuuta 2014

Nyt pitäisi olla jo valmis! - Rutiinit ja struktuurit arjen apuna



Kun aikuisella on kiire ja lapsella toiminta jumittaa, niin arjen ahdistus iskee lapsiperheessä usein pahiten kimppuun. Ristiriitoja syntyy usein näissä ihanissa siirtymätilanteissa:

-          Kun pitää lopettaa leikki
-          Kun on aika lähteä hoitoon/kouluun/töihin
-          Kun on aika lähteä kotiin hoidosta/koulusta/töistä
-          Kun lähdetään ulos leikkimään
-          Kun lähdetään ulkoa sisälle
-          Kun pitää pukea päälle
-          Kun pitää riisua vaatteet

Paras keino vaikeiden siirtymätilanteiden selätykseen ja jumitusten oikaisemiseen ovat rutiinit, jotka toimivat kuin junan vessa. Rutiinit, jotka jylläävät niin, ettei kenenkään tarvitse jäädä miettimään, miten tilanteessa pitikään toimia ja mitä seuraavaksi piti tehdä.

ENNAKOINTI
Ennakointi antaa aikaa valmistautua siihen, mitä pitää tehdä ja siirtämään ajatukset tehtävästä toiseen. Edellisen toiminnan lopettaminen helpottuu, kun siirtymä ei tule yllätyksenä yhtäkkiä. Lapsella on mahdollisuus leikkiä leikki loppuun tai jättää se kesken sopivaan vaiheeseen. Ennakointi voi olla sanallinen; kerrotaan 10 minuutin, 5 minuutin ja 2 minuutin varoitukset: Vielä ehdit vähän leikkiä, 10 minuutin päästä lähdetään. Ala jo lopettaa leikki, 5 minuutin päästä lähdetään. Nyt on aika lopettaa, kerää lelut, 2 minuutin päästä lähdetään.
Apuna voi käyttää myös munakelloa, johon sovittu leikkiaika tai peliaika laitetaan. Kellon soitua on aika lopettaa. Joistain kelloista kuluvan ajan näkee myös visuaalisesti, kuten Time Timer-kellosta. Time Timer löytyy muuten myös sovelluksena!

RUTIININ LUOMINEN – TYÖLÄIN VAIHE
Rutiini ei synny itsestään vaan se pitää rakentaa. Rutiinin rakentaminen onkin usein se työläin vaihe. Ensin pitää pilkkoa toiminta osiin ja koota palaset haluttuun järjestykseen. Ja sitten pitää järjestyksestä kiinni. Sanotaan, että uuden maun oppiminen vaatii 15 maistamiskertaa. Samoin voi ajatella, että uusi päivittäinen rutiini vaatii saman verran toistokertoja, eli noin kahden viikon harjoittelun. Ei siis kannata luovuttaa, jos homma ei ala toimia parin ensimmäisen päivän tai viikonkaan jälkeen vaan jatkaa sinnikkäästi luodusta rutiinista kiinni pitämistä. Hienosäätöä toimimattomiin kohtiin toki kannattaa tehdä.

MITEN RUTIINI RAKENNETAAN
Rutiinin rakentaminen tapahtuu strukturoimalla toiminta. Ensin mietitään, mitä osia toiminnassa on (esim. pukeminen: mitä vaatteita pitää pukea) ja miten osat järjestetään (missä järjestyksessä vaatteet kannattaa pukea päälle). Struktuurin sisäistämistä auttaa muistuke, joka auttaa muistamaan sekä osaset että järjestyksen.  Kuvat toimivat useassa asiassa hyvänä muistukkeena ja kuvilla on helppo rakentaa haluttu järjestys. Toisaalta muistuke voi hyvin olla myös kirjoitettu ohje tai ääniohje.

KUVALLISET STRUKTUURIT

Yksinkertaisimmillaan kuvat voivat esim itse piirrettyjä tai lehdestä leikattuja kuvia, jotka kiinnitetään vaikkapa sinitarralla seinälle haluttuun järjestykseen. Netistä Papunetin sivuilta löytyy myös kätevä kuvatyökalu, jolla voi tehdä erilaisia kuvatauluja tietokoneella ja sitten printata ne. 

Kylpyhuoneessa -taulu Sanamaailmasta


Strukturoituja kuvatauluja on myös myytävänä esim. ruokailu- ja pukemistilanteisiin  ja vessassakäynnin opettelun avuksi.


ÄLYPUHELIMET JA TABLETIT
Rutiinista muistuttamisessa voi käyttää apuna myös älypuhelinta tai tablettitietokonetta. Helppo tapa luoda vaikkapa kuvallinen aamurutiini tablettiin on ottaa valokuvat kotona aamutoimiin liittyvistä asioista, luoda niille on kansio ja nimetä kuvat järjestyksessä numeroittain 1, 2, 3 ,4....
Aamulla voi avata oikean kuvakansion valmiiksi aamutoimien tekijälle ja kuvia on helppo selata eteenpäin

On olemassa myös strukturointiin tarkoitettuja sovelluksia, joita voi asentaa älypuhelimeen tai tablettiin.



First - Then Visual Schedule (Google Play) on sovellus, jolla voi luoda kuvallisen rutiinin haluamastaan toiminnasta. Sovelluksessa on pieni kuvapankki, mutta siihen voi lisätä omia kuvia ja myös äänittää omaa puhetta.
Kuvia voi katsella näytöllä yksi tai kaksi kerrallaan tai ottaa esille koko tehtävälistan.





Choiceworks Calender (App Store) -sovelluksella voi tehdä myös kuvallisen viikko- tai kuukausikalenterin. Myös yhden päivän tehtäviä pääsee katsomaan omassa näkymässään. Kun tehtävä on tehty, sen voi siirtää tehtyjen hommien pinoon, jolloin tehtävien edistyminenkin hahmottuu visuaalisesti


PALKITSEMINEN
Rutiinin onnistuneesta noudattamisesta pitää palkita! Onnistumisesta kannattaa kehua ja kiinnittää lapsen huomio siihen, mitä mukavaa nyt voidaan tehdä, kun hommat sujuivat sutjakasti. Tänään ehditäänkin lukea pidempi iltasatu, kun iltapuuhat menivät niin reippaasti. Läksyjen teko sujui niin hyvin tänään, että jäi aikaa pelata hetki tietokoneella.
Onnistumiset voi tehdä näkyväksi myös vaikka tarrataululla, johon jokaisesta onnistuneesta suorituksesta saa uuden tarran. Palkintotaulu voi olla myös itse paperille piirretty tai askarreltu, hyvin sujuneen homman jälkeen lapsi itse tai vanhempi voi piirtää siihen uuden kuvan. Tarkoitukseen on myös sovelluksia, esim. Easy Kid Tokens ja iReward Chart. Palkitsemisessa voi olla myös pidemmän aikavälin tavoite: kun koossa on kymmenen tähteä, tehdään uimahallireissu tai mennään hampurilaiselle.

Pienet taskuun mahtuvat liikennevalo-kiekot ovat nopea tapa antaa palautetta tehtävän sujumisesta. Vihreä kiekko tarkoittaa Hienosti menee!, keltainen Melkein onnistuu, ole tarkkana! ja punainen Nyt meni väärin.
Liikennevalot Sanamaailmasta



Blogikirjoitus on koostettu maaliskuussa 2014 Pääkaupunkiseudun dysfasiayhdistykselle pidetyn luennon perusteella. 
Kirjoittaja on puhetta tukevaan ja korvaavaan kommunikaatioon perehtynyt puheterapeutti.



maanantai 7. huhtikuuta 2014

Taustalla taitava suu




Mitä oraalisia taitoja syömisen ja puhumaan oppimisen takana piilee?

Suun alue on ihmislapsen varhaiskehityksessä hyvin merkityksellinen. Suun kautta saadaan ravintoa, mutta sen avulla myös tunnustellaan, leikitellään, maistellaan, opitaan – ja vähitellen puhutaankin. Syöminen ja puhuminen ovat elintärkeitä ja silti niin rutiininomaisia toimintoja. Harva tulee miettineeksi, mitä kaikkea pienen lapsen täytyy oppia, jotta syöminen ja puhuminen onnistuvat vaivatta ja voivat tuottaa iloa.


Syömisen ja puheilmaisun on taustalla on monia oraalimotorisia (eli suun alueen lihasliikkeisiin perustuvia) taitoja kuten hengitys, imeminen, nieleminen, ruuan käsittely suussa, ilmeiden tuottaminen ja ääntelyn kehitys. Ennen kuin lapsen oraalimotoriset taidot vakiintuvat, tapahtuu ensimmäisten elinvuosien aikana suun alueen asentojen ja liikkeiden hallinnassa huimaa kehitystä. Mitä oraalimotorisia taitoja syömisen ja puhumisen takana piilee ja miten niiden kehitys etenee?


Oraalisten taitojen ensiaskeleet

Varhaisimmin opittuja oraalimotorisia taitoja ovat nieleminen ja imeminen. Jo sikiö imee ja harjoittelee suun avaamista kohdussa, mutta vastasyntyneen on opittava hengityksen, imemisen ja nielemisen rytmittäminen. Imeminen on aluksi refleksinomaista eikä vaadi lihasliikkeiden hienojakoista säätelyä, sillä suu työskentelee yhtenäisenä yksikkönä tuottaakseen maitoa taaksepäin pumppaavan liikkeen.


Jotta lapsi voi alkaa nauttia myös kiinteää ravintoa, täytyy hänen oppia pureskelemaan, mikä vaatii jo eriytynyttä leuan ja kielen hallintaa. Pureskelussa lapsen pitää hallita leuan avaus ja pyörivä liike sekä pitää leuan liikkeet erillään kielen ruokaa ohjaavista liikkeistä. Lapsi oppii tyypillisesti ensin hallitsemaan leuan, sitten huulten liikkeitä. Huulten liikkeiden hallintaa vaaditaan syömistaidoissa esimerkiksi lusikan tyhjentämisessä. Tämä onnistuu lapsilta usein vähän ennen ensimmäistä ikävuotta. Kielen liikkeistä ensimmäisenä opitaan imemisessä tarvittava etu-takasuuntainen liike, myöhemmin sivuttaiset ja ylösalaiset liikkeet.


Miten syömisessä opitut oraalimotoriset taidot liittyvät puhumaan oppimiseen?


Vaikka syömisenkin oppiminen vaatii jo erilaisten lihasliikkeiden yhdistelyä ja rytmittämistä, ovat puheen tuottamisen motoriset vaatimukset kuitenkin aivan eri luokkaa. Syömiseen ja puheeseen tarvittavien taitojen suhde ei ole yksiselitteinen, sillä toimintojen taustalla oleva hermostollinen säätely eroaa toisistaan paljon. Yksinkertaistaen voinee ajatella, että jos jo syömisessä tarvittavien lihasliikkeiden hallinta on vaikeaa, näkyy se usein jollakin tapaa myös haastavampaa koordinaatiota vaativassa puheen tuotossa. Sujuvan puheen tuottaminen vaatii nimittäin hyvin nopeaa ja ajallisesti tarkkaa suun alueen lihasliikkeiden sarjoittamista. Ääntelyssä liikkeisiin kytkeytyy ääni ja puheessa myös haluttu ilmaus. Kyse on siis syömistä monimutkaisemmasta prosessista, joka voi haavoittua muutenkin kuin vain lihasliikkeiden osalta.

Miten lapsen oraalimotoristen taitojen kehittyminen näkyy puheen tuoton kehityksessä?

Äänteiden tuottaminen irrallisina tai yksittäiseen toiseen äänteeseen yhdistettynä on paljon helpompaa, kuin monien liikkeiden nopea yhdistely. Siksipä lapsen puheilmaisu kehittyy vokaalimaisista ääntelyistä tavumaiseen jokellukseen ja lopulta sanoihin ja useamman sanan ilmaisuihin. Vokaaleista löytyvät helpoimmin tuotettavat äänteet, esimerkiksi A ja Ä, joissa suun alue saa olla avoin ja kieli levätä suussa alhaalla.
Jotta lapsi pystyy tuottamaan useita laadultaan erilaisia vokaaliäänteitä, tarvitsee hänen pystyä säätelemään kielen ja huulten asentoa. Esimerkiksi U:ssa huulet menevät suppuun ja I:ssä suu on leveä. A:ssa kieli on alhaalla takana ja I:ssä korkealla edessä. Jos lapsen on vaikea hallita leuan ja kielen karkeampiakin liikkeitä, voi erilaisten vokaaliäänteiden tuottaminen olla hankalaa.


Kielen asentojen ja liikkeiden tarkkaa säätelyä vaaditaan etenkin erilaisissa kielen selällä* tuotettavissa konsonanttiäänteissä** ja konsonanttiyhdistelmissä***. Näiden osalta oikean artikulaatiomallin vakiintuminen puheeseen saattaa kestää pitkään, vaikka lapsi muuten puhuisi sujuvasti. Toisaalta monet puheen tuotossa tarvittavia lihasliikkeet ovat olleet käytössä jo syömisen opettelussa. Esimerkiksi imemisessä tarvittava kielen taaksepäin suuntautuva liike on keskeinen taito monien kitalakiäänteiden tuottamista ajatellen. 


Kun lapsi puhuu ja syö sujuvasti, on takana jo pitkä ja onnistunut oraalimotoristen taitojen oppimispolku. Aina kehitys ei kuitenkaan etene vaivatta ja poikkeavat piirteet voivat aiheuttaa huolta vanhemmissa. Puheterapeutteja voi lähestyä kaikissa suun motoriikkaan liittyvissä pulmissa. Puheterapeutin tutkimuksissa kartoitetaan sekä puhemotorisia (äänteiden, tavujen ja sanojen tuottaminen) että muita oraalimotorisia taitoja (suun alueen liikkeiden hallinta puheesta irrallaan sekä syöminen).



Kirjoittaja on oraalimotoriikan kuntoutukseen kouluttautuva Sanamaailman puheterapeutti.


* hammasvallia ja kitalakea vasten
**esimerkiksi kielen kouruna tuotettu S
***TS, KS ym