Kirjoitimme aiemmin bloggauksen "Älä laita kaikkea suuhun! Eipäs, kun laita vaan!" suun tunneaistimusten ja lihastoimintojen harjoittamisen tarpeellisuudesta lapsen puheen ja syömistaitojen kehitykselle. Nyt haluamme antaa vielä muutaman käytännön vinkin "sihtikurkkujen" eli yli yksivuotiaitten, karkeaa ruokaa vierastavien lasten vanhemmille ja heidän kanssaan toimiville muille aikuisille.
Älä siis anna tilanteen pitkittyä, jos kiinteä ruoka ei maistu. Lapsi voi syödä riittävän energiamäärän saamiseksi sileämpääkin ruokaa, mutta useasti päivässä pitää antaa myös karkeaa ruokaa kokeiltavaksi. Karkean ruuan tarjoaminen on tärkeää, jotta lapsen tuntoaisti tottuu ruuan tuntumaan, kieli oppii siirtämään ruokaa poskihampaiden väliin ja pureskelutaidot kehittyvät.
Jätä osa perunasta ja pehmeäksi keitetyistä vihanneksista paloiksi, joko erikseen tai soseen joukkoon. Mitä pidempään tilanteen antaa jatkua, sitä hankalammaksi karkeaan ruokaan siirtyminen tulee. On tärkeää, että vanhemmat havainnoivat itseään ruokailutilanteessa. Olenko ahdistunut tai ärsyyntynyt tilanteesta? Minkälaisia haitallisia rutiineja tai temppuja ruokailutilanteeseen on mahdollisesti muodostunut? Miten voisin luoda tilanteesta mahdollisimman rennon.
Uhkailu ja pakottaminen ovat tässä haitallisia ja tilanteesta muodostuu helposti ”peli”, jota lapsi yrittää ohjailla. Jos ei ole akuuttia pelkoa aliravitsemuksesta, vanhempien kannattaa rohkeasti vapauttaa tilannetta, ja antaa lapsen syödä mahdollisimman paljon itse ja päättää itse ruoan määrä. Tarjoa lapselle säännöllisesti ruokaa 5 kertaa päivässä, äläkä anna välipaloja, vaikka lapsi olisi syönyt heikosti edellisellä ruoalla.
Pitkää pinnaan ja onnistumisen elämyksiä toivotellen...
Kirjoittajat ovat mm. syömisongelmien syiden ja seurausten kanssa työskenteleviä puheterapeutteja, jotka ovat myös itse äitejä.
Uhkailu ja pakottaminen ovat tässä haitallisia ja tilanteesta muodostuu helposti ”peli”, jota lapsi yrittää ohjailla. Jos ei ole akuuttia pelkoa aliravitsemuksesta, vanhempien kannattaa rohkeasti vapauttaa tilannetta, ja antaa lapsen syödä mahdollisimman paljon itse ja päättää itse ruoan määrä. Tarjoa lapselle säännöllisesti ruokaa 5 kertaa päivässä, äläkä anna välipaloja, vaikka lapsi olisi syönyt heikosti edellisellä ruoalla.
Pitkää pinnaan ja onnistumisen elämyksiä toivotellen...
Kirjoittajat ovat mm. syömisongelmien syiden ja seurausten kanssa työskenteleviä puheterapeutteja, jotka ovat myös itse äitejä.
