Älä laita kaikkea suuhun! Eipäs, kun laita vaan!

On lapsen kehityksen ja oraalimotoriikan kannalta hyvä ja tarpeellista, että vauva tutkii maailmaa ja kyllä, laittaa kaiken suuhunsa. 

Kokemuksia kiinteillä

Puolivuotiaana on sopiva aika alkaa totutella maidon lisäksi kiinteään ravintoon, aivan kuten yleiset suosituksetkin kertovat. Osa vauvoista äitien havaintojen mukaan kyllä kasvaa hyvin maidollakin, mutta kyse on myös paljon muustakin. Suu tarvitsee monenlaisia kokemuksia, aistimuksia ja harjoittelua ennen kuin ruokailu ja myöhemmin puhe alkaa sujua.

On tärkeää, että puolivuotiaalle aletaan hiljalleen tarjota kiinteää ruokaa. Vaikka vauva kokisi kiinteän ruoan aloittamisen epämiellyttävänä, totuttelua täytyy jatkaa, sillä se siedättää suuta.  On myös tärkeää, että vanhemmat eivät ahdistu tilanteesta. Vauva aistii vanhempien huolen ja ”pakottamisyritykset” ja noidankehä on helposti valmis. Pieni ei syö, koska ruokailutilanne on monella tapaa epämiellyttävä: suussa tuntuu inhottavalta ja vanhempikin vaikuttaa vihaiselta. 

On hyvä vaihtoehto antaa vauvan kokeilla sormin ruokailua;  kun vauva voi itse kontrolloida syömistään, se on monien mielestä mukavampaa. Ei kannata säikähtää, vaikka vauvalle tulee ruoasta yökkäysreaktio. Se on normaali refleksi ja sen merkitys on suojella vauvaa sen harjoitellessa ruoan kuljettamista suusta kohti nielua.

Herkkyys vaihtelee

Vauvoilla ja aikuisillakin yökkäysrefleksin herkkyys vaihtelee. Osalla yökkäysrefleksi on herkempi, mikä voi näkyä isommalla lapsella esim. siten, että aamulla yökkäysrefleksi tulee helposti hampaiden pesun yhteydessä. Refleksi tulee erityisen helposti aamuisin, sillä yön aikana suu ei saa refleksiä miedontavia aistimuksia.

Herkkää yökkäysrefleksiä voi siedättää antamalla ennen varsinaista ruokailua tai hampaidenpesua vettä tai mieluista syötävää.  Siedätyksen avulla suu valmistautuu vaativampaan tilanteeseen. Ruoan voi ohjata sivuille laittamalla sen suoraan poskihampaiden väliin, ei kielen keskelle. Joskus sormin syöttämällä se onnistuu helpommin. Hyvä ruokailuasento on tärkeä. Lapsen istuessa hyvässä pystyasennossa, ei pää takakenossa. Sitteri ei ole paras mahdollinen valinta ruokailutilanteiden istuimeksi.

Myös aliherkkyys suun alueella on mahdollista, ja silloin voi suuta herkistää kylmän tai voimakkaampien makujen avulla. Kylmää voi kokeilla esim. viilennetyillä tuteilla ja puruleluilla sekä laittamalla kylmiä marjoja puuron joukkoon. Pari kolmevuotiaan kanssa voi hyvin kevyesti koskettaa sähköhammasharjalla kieltä, poskien sisäpintoja ja kitalakea suun herkistämiseksi. Lapsi syö mieluummin ja harjoittelee pureskelua paremmin, kun hän aistii selvemmin suussa olevan ruuan. 

Onnellisia ja kärsivällisiä ruokailuhetkiä!

Kirjoittajat ovat mm. syömisongelmien syiden ja seurausten kanssa työskenteleviä puheterapeutteja, jotka ovat myös itse äitejä.